Agricola ja kaheli sakki nukkekodissa

Sunnuntai osui sopivasti vapunaatoksi. Samalla löytyi täsmäkirja kuukauden vaihtoa juhlistamaan. Sisaruksien Noora ja Jenna Kunnaksen Kaheli sakki ja mysteeri majatalossa (2017) tapahtuu juuri vapunaattona. Silloin majatalo Perätuulessa alkaa tapahtua erilaisia outoja mysteereitä, joista pahin taitaa olla aikuisen miehen ruumis. Tapahtumaa selvittää omavaltaisesti komisario Jukka Palmu alias Heikki. 

   Sekavaa on kuin suosituiksi tulleissa mysteerien ratkaisuissa suljetussa tilassa, joskin ehkäpä pienempikin lukija tajuaa kuorsaavan ruumiin olevan vapun ajoissa aloittaneen ihmisjuhlijan tekosia. Tuttu kavalkadi leikkikaluja juoksentelee nukketalossaan taas täysin rinnoin. Meno tuntuu nyt vain toistavan aikaisempien kirjojen kaavoja, eikä oikein pääsevän irti tutuista paukku- ja soheltamisvitseistään. Jotain tarttis keksiä, mutta mitä? Kolmas kirja toden sanoo tai sitten ei. Vapun aattoon tällainen meno sopii kyllä kuin kunnon tuoksuinen pieru.

   Toisenlainen tunnelma tulvahtaa Maria Malmströmin Onnelin ja Annelin nukkekotikirjasta (2016). Kirja alkaa runolla Mikä noita aikuisia vaivaakaan? (Onneli ja Anneli ja nukutuskello). Onnelin ja Annelin talvi -elokuvaan kirjan tekijää pyydettiin tekemään nukkekoti. Tästä alkoi idea tehdä vaikeusasteeltaan erilaisia samaan teemaan liittyviä rakenteita nukkekodin sisälle.

    Aloitus on houkuttelevasti puutarhan taianomaiset kukat eli ilmapallot, vaahtokarkit ja tulppaanikimput. Suklaapiirakkaa, kerroskakkua, donitseja ei unohdeta jäätelöstä pipareista puhumattakaan. Jo näistä ohjeista saa aikaan riemastuttavia lisukkeita, ja mukana on tietysti myös Onneli ja Annneli –kirjoista viitteitä tai lainauksia. 30 ohjeen joukosta löytyy sisustusta koko taloon (lopussa on Nukkekoti Pikku-Rauhalan ohjeet) räsymatosta sängynpeitteeseen, kampauspöydästä kattilaan, pönttöuuniin ja erilaisiin ruokiin.

    Ohjeet ovat esimerkillisen selkeitä ja kuvat viimeisteltyjä. Näin kirja toimii myös innostajana ja uusien tarinoiden sysääjänä. Lopussa on lisäksi perusohjeet, paperiaskartelun vinkkejä ja hyvä hakemisto. Taiten suunniteltu tietokirja, jonka riemukkaan värillisestä ylöspanosta vastaa Miina Markkanen. Tällainen isosorminen ja motorisesti kömpelöhkö kirjailija innostui kokeilemaan taianomaisen Tingelstiinan ja Tangelstiinan puutarhan antimia ja pyörittelemään erilaisia materiaaleja. Lähes syömiseen houkuttelevia…

Juhlavuoden taustavaikuttaja

Sukupolvien kierto, esivanhempien ajatukset, sodan käyneiden muistot, isoisän tarinat, mummon tuoksu – yhä tärkeämmiksi ovat nousseet historiaamme raamittavat polut. Taustatieto omaan paikkaamme vieneistä syistä ja kohtaloista löytyy useammastakin lähteestä. Mainiot tietokuvitukset tukevat hienosti niin Agricolan ja kirjakielen syntyhistoriaa, Suomen lasten Suomi -johdatusta tai Sukuseikkailua.

    Erityisesti museot ovat ryhtyneet avaamaan kokoelmiaan aivan uusilla valikoimilla, esillepanoilla ja kokoelmia tukevilla julkaisuilla. Helsingin kaupunginmuseon kirjavalikoimista löytyy niin sarjakuvan keinoin tehtyjä esityksiä – Jaana Mellasen mainiot Helsinki ennen Helsinkiä ja Helsinki Helsingin alla – kuin lapsille aktivoivaa seikkailua Melkoisen museoretken avulla. Samalla korostuvat yleisemminkin lasten tietokirjallisuuden suuntautuminen kansalliseen historiaan, paikallisuuteen ja kotiseudun elämästä kertomiseen.

   Mutta Mikael Agricola tunkee nyt historiasta voimalla esiin.  Antti Siukosen Auta armias! (2017) on jonkinlainen faktio 10-vuotiaan Matin seikkailusta koululuokan kanssa kirkkoon. Äkkiä joudutaan 1500-luvun Saksaan, Wittenbergiin ja suomalaisen Mikaelin kanssa pelastamaan kiusanhenki Jannea mestaukselta. Rivakkaa tahtia sekoitellaan vanhaa ja uutta, kännykkätekniikka auttaa pelastautumisessa ja muutenkin toden ja mielikuvituksen rajat nitisevät reippaasti kuvittaja Harri Heikkisenkin maisemissa.

   Varsinainen helmi kevään lasten tietokirjoissa on Tytti Issakaisen, Maisa Tonterin ja Kaisa Häkkisen isokokoinen ja värikäs A sanoi Agricola (2017). Kätevä ratkaisu on kirjoittaa tarinan raamiksi isän ja pojan, Mikaelin ja Kristianin, vuoropuhelu, joka nostaa luontevasti esille ydinkohtia. Aukeamien rakenne on harkittu: esimerkiksi Viipuri ja sen monikielinen asujaimisto selvennetään kätevästi erikielisiä ilmaisuja viljellen. Tekstien kautta tulevat tutuiksi myös koulunkäynnin erilaiset tavat samalla kun Mikael Agricolan tie lopulliseksi kirjakielen isäksemme alkaa hiljalleen hahmottua.

    Mutta hieno tietokuvitus on kirjan selkäranka. Selkeän ja ytimekkään kielen rakentajamme muotokuvan tukena on mietitty ja tutkittu tietokuvan monitasoinen maailma. Ajalle ominaisia esineitä ja vaatteita on käytetty taitavasti. Mukaan on saatu myös itse pääosan esittäjän eli ABC kirjan selkiyttävä kansi. Aukeama on tarpeeksi suuri erilaisten yksityiskohtien poimimiseen. Sieltä löytyy lisäksi aina tietokoneetta muistuttava tietoruutu tai muunlainen tieto-osuus, joka tuo lisätietoa esimerkiksi sanoista ja tapahtumista. Mukana on aktivoivia kysymyksiä, jotka suuntaavat mielenkiinnon ydinkohtiin.

   Pekka Rahkosen tietokuvitus pystyy havainnollistamaan hienosti esimerkiksi sanojen leviämisen ja muuttumisen matkallaan Suomeen. Mikaelin selitykset sanojen muokkaamisesta ja ulkoasun ratkaisuista ovat mielenkiintoisia ja houkuttelevat jatkamaan kirjan lopussa olevaan seikkaperäisempään Kaisa Häkkisen historiaosuuteen Mikael Agricolan elämästä ja aikakaudesta. Tuloksena on monipuolinen, helppolukuinen, mutta samalla miettimään sysäävä johdatus kirjakielemme salaisuuksiin.

   Vanha Turku näkyy illan pimetessä Turun tuomiokirkon tornista Agricolan silmin. Pekka Rahkonen luo tiedon lisäksi tunnelmaa. Tämä on sopiva Suomen juhlavuoden suomen kielen kunnianosoitukseksi.