Futislove, Icelove ja muita pusuja

Lasten LukuVarkaus-palkinnon vei sitten lapsiraadin mielestä vuonna 1981 syntynyt psykologi Henna Helmi Heinonen muodostelmaluistelijoiden maailmaan sijoittuvalla kirjallaan Nellyn uudet kuviot (Tammi). Arvioidessani aikaisemmin ehdokkaita totesin kirjassa olevan ytyä. Ehkä voittoisan kirjan aihemaailma heijastelee laajemminkin urheilun nousua mukaan taas tiiviimmin lasten ja nuorten kirjojen runkomateriaaliksi. Loppujen lopuksi puhtaita urheilukirjoja tuskin löytyykään. Niiden kaveruussuhteiden, perheongelmien, orastavien pariutumisten ja aikuisuuteen kypsymisen kuvioissa urheilulla on silti oma merkityksensä.

   Näin on aikaisempien Miisa-kirjojen ja Nellynkin kohdalla. Kun vanhemmat ovat eronneet ja muutto toiseen kaupunkiin totta, niin pääsy uuteen IceLove-muodostelmajoukkueeseen tuo ystäviä ja mahdollisuuden kiinnittyä uuteen tilanteeseen, saada itseluottamusta ja hyväksymistä.

   Nyt kun jalkapallon MM-kisat ovat alussa ja edessä viikkotolkulla upeita ja jännittäviä kohtaamisia, voi palata tuoreimpiin jalkapallisteihimme: Mika Wickrömillä on esimerkiksi pitkä ura jalkapallon ja juoksun ja dopinginkin parissa – uusimmista löytyy tietenkin Zlatan, joka on tähti suomalaisillakin nuorten kentillä. Kolmannessa sopivasti MM-kisoja ennakoivassa kirjassaan Meidän jengin Zlatan matkalla maineeseen (WS) Mika tuo mukaan 15-vuotiaiden maajoukkueen, jonne FC Tykittäjien tähti Karri on menossa. Kuviot muuttuvat, mutta jalkapallo antaa kuitenkin edelleen raamit ystävyydelle, ongelmista selviämiselle – olivat ne sitten tytöt, koulu tai menestyvän Arsenikkia-bändin kuviot.

Ei unohdeta mainiota ja monipuolista aiheiden esille tuojaa Anneli Kantoakaan. FC Tytsyt tuo Futistyttö-sarjassa hyvin esiin nyt jo arkipäivässäkin noteeratun tyttöjen lisääntyneen kiinnostuksen futaamiseen. Oona ja Henna tuovat omalta osaltaan mukaan tämän puolen ja oman joukkueen antaman taustatuen kuudennen luokan lopuilla olevien tyttöjen kehittymiselle ja oman elämän ratkaisuille.

Jalkapallon kuviot jännityksen taustalla

Huomaan omassa tuotannossani kerranneeni jatkuvasti omia jalkapallovuosiani. Kirjoitustyylini mukaisesti jalkapallon pelaaminen liittyy kuitenkin esimerkiksi Kolmikko-sarjassa kuitenkin realistisen jännityselementin taustalle. Vaikka kirjoissa varsin iso osa tapahtuukin jalkapallokentillä Suomessa, Eestissä ja Venäjällä, kirjaan tarttumisen houkuttimena ovat ensin realistiset, oikeastaan elävästä elämästä noukitut rikokset. On Kolmikko eurojahdissa ja uutiset seteliväärennösten liikkumisesta Etelä- Suomessa, on Kolmikko luolajahdissa ja Sipoon oudon luolan historia tai Kolmikko kultajahdissa ja tyhjiä ökytaloja ryöstävä kopla. Mutta myös Pallosusien hioutuminen yhä yhtenäisemmäksi joukkueeksi, missä kunnioitetaan kavereita taustasta riippumatta ja tuetaan ongelmien sattuessa. Ja onhan Kolmikossa lopulta mukana myös jalkapalloilevia tyttöjä.

    Historiaakin löytyy, eihän taustastaan pääse irti. Halkokellarin salaisuudessa (Kustannus-Mäkelä 2014) 50-luvun Helsinki tulee monella tavalla esiin isoisän tarinan myötä – niin sodanaikaiset pommitukset, kiinalaiset siirtotyöläiset, harvinaiset kultarahat kuin tietysti koululaisten jalkapallomestaruuskisat ja aikoinaan menestyksekkään oman ensimmäisen joukkueeni Pallo-Poikien taivalta. Kirjassa on lopussa tietoiskuja historiasta kieltolaista stadin slangiin – jalkapallosta vinkataan mm. Suomen harvoja ylvästelyn hetkiä: Vuonna 1950 voitimme Hollannin 4-1 ja perään Jugoslavian 3-2 – ja näitä matseja ennen Ruotsi oli kaatunut 3-1…

    

Muita kesäkuumien lukuvinkkejä

Kalle Veirton melkoisen uskomatonta kirjoitusvauhtia ja sählymestarin otteita voi ihailla monissa urheilulajeissa. Harvinaisempia lajeja löytyy kirjastojen mainioiden hakukoneiden avulla:  Juha Vesalalta korissukan alta ja , Kirsi Pehkosen Hilla-kirjat,  Tuija Lehtisen harvinaisemmat kartingjengit. Niistäkin löytyy rivien välistä tietoa, mutta varsinaisten tietokirjojen joukossa voisi poimia mitä täyteläisimmän opaskirjan pyöreän pallon liikuttamisen sloihin. Ruud Gullitin opas Miten katsoa jalkapalloa (KJG) kertoo ensinnäkin maailmanluokan pelaajan silmien pelaamisesta, mutta analysoi tätä kautta lisäksi havainnollisesti miten joukkueen taktiikka luodaan, miten valmentaja psyykkaa ja tutkii vastustajaa ja luo strategiansa – ja miten joukkueesta kasvaa yhtenäinen kokonaisuus. Persoonallisista yksilöistä huolimatta…

On siis aika lähteä ansaitulle kuukauden mittaiselle nautiskelulomalle. Ja niin, nythän voi veikata tulevaa maailmanmestaria. Kyllä sittenkin kolmen kärjessä taitavat olla Saksa, Brasilia ja Ranska. Tasavallan presidentti taisi sanoa diplomaattisesti, että voittajan nimi päättyy a:han. Aika hyvin.

Plagiaatti kerrostalossa ja kirjastossa

Etana editions sai näköjään lunta tupaan, kun heidän valituksensa Sanna Mandartin voittoisan teoksen Avain hukassa (S&S)plagioinnista ei tullut mitään. Tekijänoikeusneuvosto totesi ykskantaan, että Etana editionsin puuhanaisten Jenni Erkintalon ja Réka Királyn Talo kulman takana ja Avain hukassa ovat itsenäisiä teoksia.

   Teoksia jo viime vuonna vertaillessa asia taisi olla jo muillekin selvä. Enemmänkin jäi mietityttämään, miksi plagioinnista lähdettiin syyttämään? Toki Sanna Mandart sai ylitsevuotavan runsaasti vuotuista palkintohuumaa, kun Avain hukassa pokkasi ns. Finlandia Juniorin lisäksi myös Rudolf Koivu -palkinnon. Mutta ovathan Etana editionsinkin tekijätkin roikkuneet mukana monissa ehdokaslistassa ja napanneet melkoisesti mukavia apurahoja eri lähteistä.

Lasten kuvien ymmärtäminen

Mutta milloin yhden kustantamon tuotanto alkaa toistaa itseään, toisin sanoen valitut kuvittajat ja aiheet tuntuvat toistavan toisiaan? Etana editions lienee ensimmäistä kertaa ulottanut toimintansa käännöskirjallisuuden puolelle – varsinaisten kuvakirjojen puolella tämä voisi olla kohauttavakin ratkaisu. Nyt Claudia Boldtin ja Eleanor Meredithin Tutki ja tee taidetta (2018) toki kertoo taiteesta, kuten ensimmäinen lause toteaa. Näinkin voi sanoa, joskin hyvällä ohjaajalla voisi olla myös tärkeä roolinsa kirjan tehtävien välittämisessä. Ne on jaoteltu erilaisten tekniikoiden varaan: on maalaamista, veistämistä, kuvittamista, paperin leikkaamista, rakentamista, valokuvaamista ja yhdessä tekemistä. Lapsen kannalta on haastava heti alussa oleva määräys: kuvittele taideteos. Kysymykset ovat aika absurdeja, varsinkin kun vielä pitää miettiä mielessä olevaa taideteosta ja sen tekijää. Miten se on tehty ja miksi?

   Ehkäpä kirjan käyttötilanteessa seiniltä tai läheltä löytyykin jokin taideteos, mutta on aika haasteellista selittää ilmaisu taideteos.  Onneksi seuraavalla sivulla on vastauksiakin, varsin mahtipontisillakin ilmaisuilla. Kun kirjaa lähdetään käyttämään, tehtävät ja ideat alkavat mukavasti selittää alun kysymyksiä. Kielitaso tosin karsii pienemmät lapset heti pois, ja kirja lieneekin tarkoitettu jo selvästi varttuneemmille puuhastelijoille. Toisaalta taas tehtävät ovatkin sitten kovin yksinkertaisia: ”Maalaa vihainen koukero ja iloinen koukero. Maalaa asioista hahmoja. Pelokas nappi vai nälkäinen herne?”  Kirjassa on vaativia ja leikkivämpiä harjoituksia, tuttuja ideoita kuten spagetin kanssa touhuaminen tai taikavoimaviittojen tekeminen – kirjaa onkin kätevintä selailla ja etsiskellä aikaan ja paikkaan soveltuvia ideoita. 

   Kuvittamisen kohdalla taustaa selvittävä tietotekstit. Miksi jotkut kuvat jäävät mieleen esittelee lähinnä erilaisia yllätysratkaisuja kuvituksiin. Mukana on joitakin nimellä mainittuja taiteilijoita, joiden teoksia tutkaillaan, monet erilaisia veistosmaisia luomuksia. Erilaisia ideoita on mukavan paljon ja niiden ohjeistus on selkeä: sivuilta on helppo poimia kokeiltaviksi vaikkapa urheilulliset kivet, robotin tekoa ja vanha kunnon vähän unohduksiin jäänyt sekoitusmalli: tehdään kuutioita, joihin maalataan erilaisia päitä, vartaloita ja jalkoja. Kuutioita muuntelemalla saadaan aikaan vaikkapa tarinoita tämän hirviön tai taikurin elämästä. Kirjassa ahnehditaan kyllä kovin laaja kirjoja taiteen maailmasta – se johtaa toisaalta sitten nopeaan ylimalkaiseen harppomiseen. Mutta ideakorina Tutki ja tee puolustaa kyllä paikkaansa muiden samantyylisten kirjojen rivistössä.

Älkää unohtako vanhempia luotauksia!

Lasten taideoppaiden kirjo on varsin laaja. Taideteoksien ja maalaamisen oppaiden lisäksi hyllystä voisi poimia vaikkapa Ritva Heikkisen mainion monipuolisen kokemusoppaan Nyt minä piirrän (WG 1985), joka todistaa, että lasten kuvataideopetuksessa vanhat konstit ja ideat kiertävät koko ajan samanveroisina vuodesta toiseen. 

    Yhdistelmiä esimerkiksi arkkitehtuuriin on hyvä vetää kuvan katsomisen rinnalla. Pihla Meskasen Iloista rakentelua  (Nemo 2017) alaotsikko ”Spagettitorni & leijuva linna” kuvaavat hyvin mainion oppaan ilmettä. Näissä ohjeissa ja vinkeissä rakennetaan vaikka minkälaisista materiaaleista. Samalla tutustutaan iloisesti ja leikin kautta arkkitehtuurin tiloihin, taloihin ja tunnelmiin, annetaan virikkeitä omiinkin rakenteluihin ja kannustetaan keksimään omia ideoita pienoismallien muodossa rakentelutekniikan toteutusmahdollisuuksiin.

   Heti ensimmäisellä aukeamalla esitellään värikuvin tarvikkeita. Ensimmäinen rakennusprojekti on kuin suoraan animaatioelokuvista eli Leijuva linna! Sitä pohjustetaan perustiedoilla kuumailmapallojen ja lentämisenkin historiasta, käsitellään pallon nousemisen edellytyksiä ja lähdetään töihin: mitä tarvikkeita, kuinka käyttää ilmapalloa, linnan suunnittelu ja rakentaminen sekä paperipallon valmistaminen. Entä miten leijuttaminen onnistuu? Samalla tarkalla ja rauhallisella tavalla voi tutustua ja tehdä vaikkapa iglun, labyrintin, eläintalon tai jopa hirsimökin puhumattakaan riippusillasta.

    Pophahmoille annetaan niillekin osansa: millainen on Pokemonin koti? Niin ja se spagettitorni! Spagetin sijoittelemisten kautta päästään konkreettisesti myös miettimään rakenteiden kestävyyttä, kolmiomuotojen hyödynnettävyyttä ja ristikkojen asettelemista. Lopun sanastossa käydään vielä läpi tärkeät asiat eri piirustustyypeistä mittakaavoihin ja rakennustermeihin. Kirjan houkuttelevien esimerkkien jälkeen voi tulla mielihaluja tehdä jotain oikein luonnossa. Siihenkin on olemassa erinomainen opas eli Meskasen aikaisempi kirja, Pieni majakirja (Tammi 2.p. 2008), missä eri kulttuurien asumuksia puumajoista tiipiihin sovelletaan lasten ja nuorten rakentamiseen.

   Iloista rakentelua-oppaan selkeät ja innostavat valokuvat ovat lasten ja nuorten arkkitehtuuri Arkin oppilaiden rakentamista pienoismalleista ja piirustuksista. Arkkitehtuuri on tosiaan erottamaton osa jokapäiväistä elämäämme kuten Meskanen toteaa. ”Kuten luonto, on rakennettu ympäristökin monimuotoista, ja kun sitä katsoo tarkemmin, löytää aina uusia kiinnostavia asioita.”

     Kesä alkaa. Näistä oppaista on varmasti tukea ja iloa retkillä kouluhuolista vapaana…