Oma koti, betonimylläri ja iskupalkkimurskain

Uuden asunnon ja oman huoneen tenho ei lakkaa kiinnostamasta lastenkirjojen tekijöitä. Todistuksena on pitkä liuta asiaa sivuavia tuttuja nimiä Barbapapasta Maisaan, Tompasta Peppiin. Puuha-Pete taas rakentaa mitä vain. 

Siinä myötävirrassa porskuttavat mainiosti myös erilaiset mielenkiintoa herätttävät paikat kuten poliisiasema. Niin, ja tietysti kaikenlaiset isot rakennuskoneet ja työvälineet. Lakaisukoneen hoitaja on varmaan vieläkin arvostettu, mutta jos rinnalle asettaa valtavan iskupalkkimurskaimen ohjauksen, niin… Helsingissä ainakin Mannerheimintietä lähellä asustavat joutuvat joka päivä miettimään näitä viha/rakkaussuhteitaan maan rikkomiseen, kiviaineksen poistoon, kolinaan, räjähdyksiin ja vedenkatkoihin. Luulenpa, että kautta Suomen on tarvetta katsella tarkemmin, mitä noihin kuoppiin, kieltoaitoihin ja syveneviin monttuihin oikein piiloutuu. 

 

Taiteilijan möyrintäkokonaisuus

Suosittelen vaikkapa perheen yhteisiin hengähdyshetkiin luettavaksi Salla Savolaisen kattavan laajan möyrinnän. Hänen kuvittamiensa kirjojen pino on noussut korkealle. Erilaisia työmaita koskeva sarja on mitä kiinnostavin johdatus hankkeiden moninaisiin ulottuvuuksiin ja samalla itsenäinen oma projekti. Muita 2020-luvulle ennättäneitä kirjoja ovat Heinähatun ja Vilttitossun mainiot uudet kuvitukset. Lähimeneeisyydestä muistetaan toki Reetta Niemelän Tikkumäki-sarja sekä Vesta Linnea tai Riina Katajavuoren Pulmut. 

Vuosi kerrallaan on nyt kuitenkin edetty uuden sarjan kera, joka on muuten äkkiä kääntynyt niin ruotsin kuin eestin kielille: Betonia! (WS 2022), sitten Romua! ja Kiveä! Voisi kuvitella, että näin laajan asiakokonaisuuden hallitseminen on tarkkaa puuhaa – ja niin tietenkin on, ja taustalla melkoinen määrä asiantuntijoita. Mutta Savolainen pystyy lihavoidussa perustekstissään kertomaan hauskasti ja mukaansatempaavasti juonen ja siihen kivoja kommervenkkejä. WSOY:n esittelyssä (valokuva Veikko Somerspuro) Salla onkin katu-uskottavasti tutustumassa nähin jättikoneisiin.

Päähenkilöinä ovat yksityisyrittäjä Koistinen koiransa Pikin kanssa. Alussa on menossa oma rakennuskohde ja valu, mutta betoniasemalla on pulaa autoista, ja Koistinen suostuu auttamaan. On vilskettä ja koneita ja pomona jopa betonimylläri!

Piki tuo oman lisänsä tarinoihin. Koira pääsee Elinan painesäiliöauton kyytiin, joutuu kalkkikaivoksen räjäytyksen todistajaksi ja saa lopussa oman betonisen koirankoppinsa.

AU on kullan merkki

Romua! (2023, kuvassa osa aukeamaa) kiinnosti kovasti alakouluikäisiä. Mitä kaikkea romusta oikein voi löytyä? Mistä sitä tulee? Koistisen kuorma-auto on purkutyömaalla lastaamassa harjateräksen sykkyröitä, kun löytyy uutinen saneeraustyömaalta varastetusta kuparipellistä. Jännitys tiivistyy, mutta sitä ennen opitaan kaikenlaista romun erottelusta ja jatkokäsittelystä – jopa hiukan historiaa suuresta romuhuijauksesta 1925, kun Eiffel-torni melkein myytiin! 

Kun kasasta löytyy analysaattorin avulla kultaa, työntekijä karjaisee AU! (kullan kemiallista merkki!). Piilossa ollut varas nappaa saaliin ja pinkaisee pakoon Piki perässään lahkeessa roikkuen. Enpä ole ennen tavannutkaan moista kiinniottotapaa, kun Jussi heilauttaa romukourallaan varkaan ilmaan.

Kirjoissa on oikeastaan kolme tasoa. Lihavoitu perusteksti kertoo työvaiheista ja tapahtumista perustasolla. Kuvitukseen liitetyt selvennykset eri koneista ja työvaiheista lisäävät rutkasti tietämystä. Lopuksi puolestaan henkilöiden puhekuplissa syntyy niin arkirealismia kuin huumoria ja sitä pientä jännitystä.

Kiveä! (2024) puolestaan ruokkii kaikkien paukuttelijoiden tuntoja. Piki pääsee täälläkin tosihommiin, kun porareiät on panostettu ja räjäytykset alkavat. Kun yksi reikä ei hajoakaan, koiran hajuaisti joutuu koetukselle. Savolainen lisää näppärästi erilaisiin tilanteisiin pientä taustatietoa mm. koirien käytöstä työmailla. Päiväkoti Raksan lapset ovat päässeet tutustumaan kiviin. He löytävät puolestaan monenlaisia mineraaleja.

Pieni ponnistaa korkealle

Aivan mainio idea on tehdä suurikokoisista ja täynnä tietoa olevista kirjoista myös pienemmille rakentajille selkeät yhteenvedot isompien kirjojen ydinkohdista – ei pelkoa, että hommaa laimennettaisiin näin: mukana ovat kaikki oleelliset kohdat ja pamaukset sekä Savolaisen mainion selkeät, mutta samalla persoonalliset kuvat.

Asfalttihommissa (2023) ja Betonihommissa (2024) sai täydennystä Kivihommissa (2025). Tällä kolmikolla voi hyvin aloitella jo esikouluikäisistä lähtien ja innostuksen lisäännyttyä siirtyä vaativampiin. Silloinkaan vanhempi mukanalukija ei joudu paljastamaan tietämättömyyttään, niin hyvin asiat on ymmärrettävissä aukeamilta.

Liekö tässä varteenotettava kohde erilaisille palkintosijoille: nämä kirjat kiinnostavat monenikäisiä, johdattavat kiinnostavien tietojen pariin, auttavat ymmärtämään ympäristön ja asumisen monimuotoisen muokkaamisen vaikutuksia ja tarpeita ja viihdyttävät kekseliään henkilögallerian kera.

Oma talo, oma lupa

Betonia! Kirjassa aloitetaan betonivalulla, mutta varsinainen Koistisen homman pohja jää töitten takia kesken. Alku on kuitenkin selvitetty, mutta mitä siitä tulee? Ehkä tämä selviää mahdollisessa jatkossa. 

Natasha Salmela on tarttunut oman kodin haaveelliseen valmistauiseen varsin viihteellisesti. Näin syntyy talo! (WS 2024) esittelee Väinö Heinosen humoristiset, isokokoiset ja suurpiirteisemmät kuvat. Jo kansikuva herätti alaluokkalaisissa hiukan huvittunutta ihmetystä. ”Mikä tolla isällä on päässä? Ai letku? Miten tuolla pienellä pojalla on likaiset kädet? Ai tatuointi? Ei kai?”

Salmelalla on suurin piirtein sama raamitus kuin Lönnilläkin. Lasten toivomuksissa on kuitenkin dinosaurus- ja herkkuhuone, joten tällä tyylillä jatketaan. Mielikuvitus konkretisoituu hiljalleen: mennään läpi työvaatteet rakentamisessa, tarvittavat välineet pakettiautossa ja mietitään erilaisia taloja. Tässäkin asloitetaan maanrakennuksesta ja perustuksista – betoninvalu sujuu kyllä, joskin lasta pitää estää sukeltamasta märkään betoniin.

Nopeaan rakentamiseen ja etenemiseen tykästyneet pääsevätkin heti talon seinien sijoitteluun ja katon laiton jälkeisiin harjakaisiin. Kunnallistekniikka on tärkeä osa putkineenja pintakäsittelyyn voivat osallistua lapset vaihtelevin menestyksin. Uutta tietoa saadaan tärkeästä tekijästi eli pankkilainasta ja talon budjetoinnista. Sitten pannaan kuntoon kylpyhuone, seinien maalaukset ja keittiö. Entäs lattia? Kun tämä kiva projekti lasten harmiksi loppuu, äiti keksii kyllä lisää: ”Älä huoli lapseni, keksin kyllä uuden projektin. Talon piha ja puutarha ovat vielä tekemättä,”

Pitemmäälle päästään Pasi Lönnin Rakennustyömaassa (Tammi 2022). Hieno yhteistyö kuvittaja Jussi Kaakisen kanssa tuottaa riemastuttavat vaiheet oman kodin rakentamisesta. Vauhtiin lähdetään asunto-osakeyhtiö Kotiharjun markkinoinnista ja nelihenkisen perheen toiveista. ”Uusi koti valmistuu lähelle perheen nykyistä. Kaverit, koulu ja muut tärkeät asiat säilyvät ennallaan. Mutta moni asia myös muuttuu…”

Kysymyksiä ja vastauksia

Kuinka korkea uusi talo on ja mihin sitä voi verrata? Tuttu rakennusmestari Sari opastaa perhettä projektissa ja sen työvaiheissa paikan raivauksesta kallion räjäytyksiin.Minkälainen työaika on rakentajilla ja missä he asuvat? Torninosturin rakentamisen jälkeen elementtejä aletaan laittaa paikoilleen. Lapset voivat kätevästi tarkastella lähellä sijaitsevaa rakentamista ja nähdä miten hommat edistyvät. Rungon asentamisen jälkeen jatkuvat sisätyöt ja perhe pääsee jo suunnittelemaan värejäkin. Minkälaisia työvälineitä muuten tarvitaan asennustöissä? Sitten julkisivutyöt, yhteinen saunatila, jätteiden kierrätys, väestönsuoja, ulkotyöt. Ja vihdoin muuttokuorma ja isän uusi avain omaan kotiin! 

Pasi Lönn kunnostautui tarkkojen ja tärkeiden työmaitten esittelijänä Poliisiasemasta Palokunta-asemaan sekä useiden nuorten jännäreiden tekijänä. Lentoasema (Tammi 2024) jäi valitettavasti tekijänsä viimeiseksi. Kohteissaan Lönn kiinnitti paljon huomiota työnteon ja tekijöiden kiinnostavaan ja vaaralliseenkin kokonaisuuteen.

Lasten ja nuorten tietokirjojen vähäinen näkyvyys erilaisissa palkintoraatien valikoimisssa on mietityttänyt ennenkin. Onko kyseessä kustantajien haluttomuus lähettää kirjoja arvioitaviksi? Tämä taas saattaa vaikuttaa raatilaistenkin käsityksiin ja tunteisiin.

Kiistämättä meillä on Suomessa enemmän kaunokirjallisiin lasten ja nuortenkirjoihin painottuvia palkintoja. Tietopöllö-palkinto taitaa edelleen olla ainoa ja samalla myös merkittävin tietokirjallisuuden tärkeyttä korostava tunnustus lasten ja nuorten puolella. Mitään esteitä tiedon ehdokkaiden mukaantulosta ei liene olemassa. Topeliuskin teki ainakin yhden tietokirjantapaisen oppikirjan?