Maisan, Pipsa Possun ja Lindan banaanipotkut

 Kuka keksi banaanipotkun? Oppaita, henkilökulttia, jallittelua mestareiden kanssa, faktat ja tilastot – mistä on kyse näiden kirjapinojen keskellä? Jalkapallo olen minä, toteaa Zlatan, mutta tämän vuoden jalkapallon monien mestaruuskisojen kuohussa nopeakin vilkaisu viime vuosien tarjontaan vakuuttaa.

Kuvaavaa minusta on, että lastenkin suosikkihahmojen kohdalla on suovuttu kirmaamaan vihreälle nurmikolle. Lasse-Maijan etsivätoimisto selvittää jalkapallomysteeriä, Maisa potkii, Pipsa Possu jallittaa, Aku Ankka on pöllönä pelissä, Tuikkukin uskaltaa. On FC Mörlökkejä, FCWannaplay, Töllinkulmaa ja tietysti Paten jalkapallokirja. Jos tämä ei riitä, voit tarkistaa tietosi erilaisista hakuteoksista tai vaikkapa i Kalle Nuuttilan ja Sami Kaarakaisen hakuteoksesta Kuka keksi banaanipotkun & muita futisfaktoja Suomesta (Lasten Keskus 2020).

 Tietoa kierteistä ja pelihengestä

 

Henkilökulttia on rakennettu aina trendien mukaan. Omat elämänkerrat kertaavat niin Litmasen, Messin ynnä monien muiden taustat ja taidot. Mika Wicktröm on alan miehiä, ja se näkyy myös monipuolisessa tuotannossa. Meidän jengin Zlatan- ja Totti-sarjojen lisäksi supertähtemme ovat saaneet suurikokoisin sivuin pienten tulevien tähtien iloksi seikkaperäiset kuvauksensa. Ennen niin miesvoittoisten tähtien joukkoon on noussut Linda, Linda! (kuv. Arto Nyyssönen, Aviador 2022). Se on Pukki Baby-kirjan ja Mörkö-Markon tapaan tehty elämänkerta maajoukkueen maalitykistä Linda Sällströmistä. Rinnalle voi avata toisen kuuluisuuden: Yksi elämä: Megan Rapinoen tarina (WS 2021).

Kun kerran Pukista ja Lindasra on tehty ikioma kirja, on kohtuullista antaa tilaa junioreillekin. Johanna Harkkilan ja Ari Virtasen Matkani futaajaksi (Tammi 2020) todentaa futisbuumin laajuuden ja into näkyi hyvin koronatauon jälkeen vaikkapa Helsinki Cupin joukkueiden kirmauksissa. Alaotsikkona ”Juniorijalkapalloilijan kirja” on juuri oikea. On mukavaa ja jalkapalloilijan taustansa takia nostalgistakin tutustua nykyisiin eri-ikäisiin pelaajiin. Samalla huomaa kuinka monikulttuurisiksi porukat ovat kehittyneet.  Tasapuolisesti esitellään niin tyttö- kuin poikataitajia. Lisäksi mukana on hyödyllistä perustietoa tuomarien työskentelystä, treenaamisesta, terveysasioista ja niinpä niin, myös huoltajan hommista. Löytyy myös huippuvalmentajan Juki Vuolion vinkit. Toisen osan oppaasta kansoittavat nuorten idolit ja suosikit Olga Ahtisesta ja Nikolai Alhosta Linda Sällströmiin ja Timo Sparviin, urasta, tulevaisuudesta ja vinkeistä nuorille. Henkilö- ja tilannekuviin on panostettu: ilo ja kaikkensa antaminen näkyvät.

 Tytöt ottavat erilaisia rooleja 

Yhä useammin mukaan ovat päässeet myös tytöt, jotka saavat varsin kunnioittavan ja tasavertaisen kohtelun. Erilaisten urheilumuotojen sarjakuvaaja Kalle Veirto hekumoi omilla mestaruuskisoillaan. Meidän omat MM-karsinnat (Karisto 2022) on jatkoa Meidän omille EM-karsinnoille. Lajityypillinen potku tästäkin tulee, kun Töllinkulman koulun joukkue kamppailee paikallisten vastustajien kanssa. Kariston Kirjakärpänen-sarjassa potkii helppolukuisuus vauhdikkaasti. Petja Lähteen Tanelissa ja kaameassa kampittajassa (kuv. Roosa Hepomäki, Karisto 2022) päähenkilö haluaisi pelata jalkapalloa. Hiukan vivahteikkaampana ongelmana on tuo ”kaamea kampittaja” eli pelko, ettei osaa tarpeeksi ja joutuu nolatuksi. Apuun tulee reipas Eevi, futaaja hänkin. Totta kai lopussa joukkueen isoin poikakin joutuu toteamaan, että tytöissäkin on taitoa ja Taneli osaa pelata. Kuvitus on pelkistettyä – ja kyllä noilla suurilla silmillä varmaan pallonkin havaitsee helpommin. 

Mutta voisiko sanoa, että Hanna Kökön versiossa Pallo on pyöteä, Niki Dundee! (kansi Tanja Mitchel, Mäkelä 2022) on puolestaan virkistävän erilainen alku jalkapallofaneille? Kuudesluokkalainen Niki nimittäin joutuu uudessa koulussa heti alkuun vaikeuksiin, kun ei tunnista kuuluisaa suomalaista jalkapallotähteä Valtteri Tanneria. Koko koulu tuntuu elävän pelkän jalkapallohuuman parissa, sillä onhan Suomi yllättäen voittanut pronssia EM-kisoissa! Nikin taival on siis lähes tuhoon tuomittu, vaikka poika yrittääkin parhaansa ja tekee maalinkin – tosin omaan päähän.

Kökön tapa kertoa on kuitenkin Nikin silmin hauskan itseironistakin, tukena ovat yksinhuoltajaäiti ja isovanhemmat. Niki joutuu parhaan tyttöpelaaja Mimmin silmätikuksi ja jatkuvan nälvimisen kohteeksi. Mimmi on kerännyt ympärilleen ihailijajoukon. Kun Niki saa luokasta kaverin venereissulleen, tyttö kiristää tämän lopettamaan jutun. Niki on kiinnostuneempi lukemisesta ja nimenomaan historiasta, ja Kökkö rakentaa mielenkiintoisen vastakkainasettelun luokan sisäisissä suhteissa opettajia myöten.  Tilanne muuttuu äkkiä radikaalisti, kun äiti vahingossa paljastaa syrjähyppynsä ja Nikin isän. No, pallo on juuri niin pyöreä kuin kirjailija haluaa, mutta kun isä sattuu olemaan tämä Valtteri Tanner. Ja kyllä, Niki lähtee Skotlantiin treenaamaan jalkapalloa isänsä ja Dundee Unitedin kanssa.

Kahdessa viikossa tapahtuu ihmeitä, sillä onhan Nikillä geeneissään jo jalkapallon perusominaisuudet. Valtteri Tanner loukkaantuu viimeisessä ottelussa, ja Niki palaa kotiin toisenlaisena pelaajana rankan harjoittelujakson jälkeen. Täytyy sanoa, että kuten hyvässä tarinassa aina, tuntuu kutkuttavalta, kun Niki saa maksaa rankkarit rankkareina varsinkin Mimmille. Tyttö ei jaksa käsittää tai hyväksyä muodonmuutosta. Kökkö osaa kuvata myös loput koulujen väliset tärkeät ottelut monipuolisesti ongelmia peittelemättä, eikä tee kaikesta liian kaunista. Yllätyksiä on sopivasti luvassa, joten jännitystä riittää niin perhesuhteissa kuin yhteishengen muutoksissa.

Onnenpotku-sarjan ensimmäinen tarina, Maria Kuutin Peli on alkanut, Iida! (kuv. Elina Jasu. Karisto 2022) tutustuttaa kuudesluokkalaiseen jalkapallosta innostuneeseen tyttöön, joka yrittää saada kotikaupunkiinsa tyttöjen joukkueen. Isoveli pelaa hänkin ja on kovin tietäväinen jalkapallon hienouksista ja ärsyttävän opettavainen. Vihdoin saadaan oma valmentajakin, mutta luokkaan tulleen uudentytön kanssa syntyy hankaluuksia. Lopulta isoveljen charmin myötä joukkueeseen liittyy tarpeeksi tyttöjä, ja kaikki tiivistyy poikien ja tyttöjen väliseen otteluun. Tuloksena on siedettävä tappio 3-1, ja isovelikin antaa tunnustusta. Mukana on pientä ihastusta, muuttostressiä, yhteenkuuluvaisuuden ylistystä ja perheen tukea. Kuvitusta on vain nimeksi, mutta lopussa löytyy ykköstempun selkeä ohje ja terminologiaa.

 

Selostusta äänikirjoissa

 

Monet kirjoista ovat saman tien saatavissa myös äänikirjoina. Mitenkähän juuri futisjutuissa perillemeno tai houkuttavuus muuttuvat äänen myötä? Päädyin miettimään omien kirjojeni kohdalla oman mielikuvituksen ja lukijan vetävyyden suhteita.

Kolmikko-sarjani on saatavissa Sagan kustantamina äänikirjoina (2021-2022). Alkuperäiset tulivat Kustannus Mäkelän tallista ja Martti Sirolan kansilla.

Tanskalainen Saga on muokannut kansista ensinnäkin vetävät valokuvapohjaiset versiot. Niissä korostuu jännitys, ja näin kirjailijana kaikki ei ole minun mielikuvitustani: Luolajahdissa käytetään soihtuja, joita ei noin dramaattisesti ole kuvattu tekstissä. Mutta Indiana Jonesin rekvisiitta pelaa toki.

Kolmikko-sarjan tarinat liittyvät tapahtuneisiin rikoksiin: euroväärennöksiin, asuntomurtoihin, salakuljetukseen ja niin edelleen. Mutta puolet tarinoista sijoittuvat myös jalkapallokentille, missä Pallosudet valmentajansa kera taistelevat voitoista ja unelmista. Matkat suuntautuivat tuolloin vielä Viipuriinkin ja Tallinnaan eli kansainvälisyyttä löytyy.

Mutta tuo Jorma Kääriäisen äänen vaikutus - ei tosin Agentsin miehiä, vaan selkeästi artikuloiva lukija. Usein tuntuukin siltä, että lukijat eivät riehaannu kovin hurjiin selostuksiin vaikkapa Noposen Paavon tapaan, vaan tärkeämpää on tekstin välittyminen ymmärrettävästi kuuntelijalle.

Itsekin olen lukenut tekstejäni äänikirjoiksi, enkä tiedä kumpi on oikeastaan parempi. Tekijänä painottaa varmaan eri tavoin eri kohtia, koska tekstissä tietyt asiat ovat tärkeämpiä itselle. Ehkä omassa tulkinnassa myös paneutuminen on erilaista: rangaistuspotkut, nuo kaikkien otteluiden kliimaksit, tulevat aivan eri tavoin esille. Rangaistuspotkuni Helsingin koulujen välisessä ottelussa oli aikoinaan lehden mukaan ”hyvin suunnattu, mutta hiljainen.” Onneksi Auvinen teki upeasti päällään meidän voitto-osumamme.

Kirjailija hoitaa siis psyykeään samalla kun korjaa historiaa. Halkokellarin salaisuudessa (Mäkeklä 2014) kerrotaan ihan oikeasti helsinkiläisen Pallopoikien historiaa ja pamautetaan rankkari vuorenvarmasti sisään. Muistaakseni näin kävi.  Koiranomistajien iloksi Kolmikossa on hyvin paitsiot tunnistava Sumo-buldoggi.