Lastenkulttuurijulkaisu
Tyyris Tyllerön runsas, lähes satasivuinen kaksoisnumero kerää kansiensa väliin
viime vuoden ja tämän vuoden alun tärkeimmät tapahtumat, palkinnot,
tunnustukset. kirjalajien kiinnostavimmat tykitykset, mutta myös paljon
kommentointia kentän tekemisistä, opetusministeriön erilaisista hankkeista ja
niiden arvioinneista. Katsaukset ovat tarpeellisia moneen eri tarkoitukseen –
kukapa muistaisi kaikki ehdokkaita, palkittuja muista hienoista lastenkirjoista
puhumattakaan? Oman lukunsa saavat vielä hengissä olevat muutamat lasten ja
nuorten itsensä arvottamat tunnustukset. Joskus tuntuukin, että niin
julkisuutta kuin myyntiä määräävät suhteettoman kapeasti vain harvat esille
nostetut tekijät ja trendit, joista leivotaan oikeastaan lukemista suurempia
ilmiöitä.
Vaikka opetusministeriön
kulttuurilehtilautakunta teki voitavansa pudottaakseen Tyyris Tyllerön muurin
harjalta, se ei lopullisesti onnistunut määrärahoihin kajoamallakaan. Miltähän
olisi jäsenille maistunut lastenkulttuurimunakas – toivottavasti hyvin
kitkerältä. Nyt saatoimme lähettää heille kuitenkin ei niin viimeistä paria
uunista ulos. Hiukan jäi kaivelemaan suhtautuminen lastenkulttuuriin ja
ylipäänsä tuen määritelmien yhtäkkinen rukkaus selkeästi perustelematta.
Lasten tietokirjallisuutta Tyllerössä
luonnehditaan viime vuodelta kohtuulliseksi tasoltaan, mutta edelleen
kotimaisuusasteeltaan vaatimattomaksi. Nyt tuntuu siltä, että myös sillä
puolella on syksyllä tiedossa parannusta.
Ennakkotietoja
alkaa tihkua
Viimeksi ihastelin Schildtsin ja
Söderströmin kiinnostavan tuntuista syksyn lastenkirjauutuuksien luetteloa. Kun
Otavakin pani oman lusikkansa soppaan, syksyllä on mukavaa odoteltavaa.
Itsenäisyyden juhlavuosi 2017 piristää esimerkiksi Otavan tarjontaa paksulla
Suomen lasten Suomella. Tekijänä on mainio Kirsti Manninen, joka miettii, mikä
tekee Suomesta Suomen? Tietokirjassa on ainakin kaksi näkökulmaa: toinen on
ulkosuomalaisten silmin nähtyjä piirteitä, toinen suomalaisten juurien ja
nykyisyyden tarkastelu historian merkkipaalujen, tieteen ja taiteen huippujen
sekä urheilusaavutusten kannalta. Kuvittajana on varsin nopeasti suosituksi
tullut Carlos da Cruz, jonka tyylin tunnistaakin jo monesta kuvakirjasta.
Siihen kuuluvat puhekuplat, laajat perspektiivit ja humoristinen ote. Kirjaa
täytynee verrata aikaisempiin luotauksiin, mm. Tatun ja Patun Suomeen.
Martti Lintusen kuvat ryydittävät Meidän perhettä. |
Näitä yli 10 000 tarinan tietokirjoja ei
näytetä vieläkään kuopatun lopullisesti, vaan yrityksiä riittää, mm.
Supertietokirja ja yli 10 000 kuvan löytöretki. Tietoa voi kaivella myös
Reuhurinteen erilaisista tukikirjoista, Suomen lasten luontokirja saa
ansaitsemansa uuden painoksen, päiväkotielämää kuvataan ja Mauri Kunnas
kehottaa muodikkaasti suuntaamaan katseet vanhempiin sukupolviin: nyt voi
Isovanhempien kirjaan tallentaa heidän elämänsä käännekohtia – miksi he saivat
sellaiset nimet kuin saivat? Muuten: merirosvot ovat taas in – nyt mukaan
saapuu Aki Ollikaisen versio Merirosvo Morganista ja matruusi Hulkkosesta. Nämä
ovat kuitenkin lastenrunoja! Linda Liukaskaan ei jätä koodejaan rauhaan, vaan
nyt Ruby putoaa tietokoneeseen ja logiikkaporttien labyrinttiin. Toivottavasti
hän – ja pieni/iso lukija selviävät sieltä kovalevy ehjänä…
Pieniltä
kuuluu isosti
Mutta
onkohan niin, että pienten laatukustantajien puolelta on kuitenkin tulossa ja
jo tarjolla monivivahteista tietoa sieltäkin? Pieni Karhu julkaisi jo Katri
Vuorisen, Tiina Eskolan ja Martti Lintusen juonellisen ”esittelykierroksen” eli
Meidän perheen, missä karanneen koiran takaa-ajossa samalla tutustutaan todella
monenlaisiin perheisiin monilapsisista vammaisperheeseen, adoptioperheestä
pakolaisperheeseen tai kahden kulttuurin perheeseen. Lintusen valokuvat ovat
kuten aina mainion ilmaisevia ja erilaisia tunteita ja yksityiskohtia
sisältäviä – niiden ja tekstien ja tapahtumien kautta kirjasta on
keskusteltavaa moneksi kerraksi.
Meillä on Viisas elämä-kustantamo, jonka
Pikkurillin käsikirja on sekin Vuokko Hurmeen kertomana ja Sanna Pelliccionin
kuvittamana raikkaasti erilainen tietokirja lapsista lapsille – ja vanhemmille,
koska tärkeää ja olennaista tietoa sijoitetaan ovelasti lapsen kehityskulkujen
mukaan. Läpikäyvänä punaisena lankana on hienosti lapsen oikeus tietoon ja oman
elämänsä hahmottamiseen. Tekijät kertovat, että kirjassa on erikoisia lukuja,
hupsua tietoa ja mielenkiintoisia kysymyksiä. Juuri niin: kysymyksistä kasvaa
lisää oivallusta – esimerkiksi syntymästä tai tyttönä ja poikana olemisesta.
Ja onhan meillä tämä Sanoma Pron moniaalle
ulottuva tietoverkosta, mistä voi poimia ihan lähelle tulevaa tietoa
päiväkotilasten arjesta. Kerttu Ruuska kertoo lastentarhanopettajan
tietämyksellä oivaltavan hauskasti Elsan ja Laurin tärkeistä hetkistä. Samalla
annetaan perustietoa käsiteltävästi asiasta: Elsa ja Lauri matkustavat, Elsa ja
Lauri juhlissa Nadja Sarellin vauhdikkaasti kuvittamina.
Meillä on Myllylahti, joka tuotti Laura
Ertimon ja Satu Kontisen Yön, kirjan unesta ja pimeän salaisuuksista.
Mustavalkoinen komeankokoinen kirja on vetävä sekin: mikä oikeastaan on yö?
Mitä pimeässä tapahtuu? Miksi pitää nukkua? Mitä unet ovat? Tiedon ja tarinan
välistä löytää kivoja tietoiskuja vaikkapa silmän toiminnasta tai tähtien
tutkimisesta. Tässäpä erilainen tietokirja – tai ainakin tieto on pakattu
kuvallisesti monivivahteiseen muotoon, jopa psykedeelisiin väliaukeamiin.
Kun vielä tässä odotellaan Lasten keskuksen
kuuleman mukaan isompaakin panostusta tietoon ja Tammen ja WSOYn vaihtoehtoja,
on jo vesi kielellä… Olisiko jonkinlainen pieni notkahdus lastenkirjallisuudessa
hiljalleen ohi ja lasten tietokirjallisuuskin nostamassa tietoa turuille?
Lastenkulttuurijulkaisu
Tyyris Tylleröä voi muuten parhaiten tukea pysymään tuolla muurin harjalla
tilaamalla – itselleen, lahjaksi ja kertomalla kavereille. Vuosikerran hinta on
toimituksesta tilattuna juuri nyt 25 euroa ja mukaan voi saada mielenkiintoisen
lastenkulttuuria käsittelevän yllätysopuksen. Ota yhteyttä sähköpostitse
vaide@netti.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti