Kasvuympäristö - vinkkejä, ryöstöjä ja hulluja aikuisia

 Kirjallisuuden palkintosade on jo alkanut! Ensimmäiseksi ehti Suomen tietokirjailijat, joka myönsi alan nykyisin vanhimman Tietopöllö-palkintonsa varhaiskasvatuksen opettajalle Kerttu Rahikalle ja kuvittaja Nadja Sarellille esikouluikäisille suunnatusta Elsa ja Lauri-sarjasta.  Tuota kaksikkoa on tullut esitellyksi myös tässä blogissa useampaan otteeseen. No, sehän on kasvanut jo kahdeksan isokokoisen kuvakirjan mittaiskesi.

Perusteluissa on monia tärkeitä pointteja, joiden soisi löytyvän kaikista lapsille suunnatuista esityksistä. Elsan ja Laurin elämänpiiri on monipuolinen. Päiväkodissa korostuvat niin oppimisen kuin ryhmän käyttäytymisen erilaiset vaiheet, suhteet aikuisiin ja erilaiseen kulttuuritaustaan. Isovanhempien mukanaolo antaa luontevan mahdollisuuden käsitellä sukua ja ikääntymistä. Tarinoiden tapahtumista pienet lukijat saavat vinkkejä omiin toiminnallisiin leikkeihin.

Arkipäivään liittyvät lasta koskettavat elämänhallinnan keinot käsitellään vetävän tarinan ja huomaamattoman toiston avulla. Tärkeänä osaan Nadja Sarellin selkeät, liikkeiltään harkitut ja värikylläiset henkilöt opastavat lisäksi toimintatapoja. Näissä faktiotyyppisissä kuvakirjoissa tarinan jälkeen tuleva tietopaketti houkuttelee jatkamaan yhteisiä keskusteluja.  Elsa ja Lauri ovat kirjastojen ja kirjakauppojen asiakkaiden suosikkeja. Koko perheen kirjoina, päiväkotien ja esikoulun käytössä ne lisäävät lukemisen intoa. Omalta osaltaan ne korostavat turvallisia ihmissuhteita ja kykyä tulla toimeen muiden kanssa. Hyvä kasvuympäristö on Elsan ja Laurin tapaan pysyvä ja yhteisöllinen. Nyt palkittiin muuten sekä kirjailija että kuvittaja – tasapuolisesti on työtä tehty.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta on sekin yleensä löytänyt palkinnoille hyviä lastenkulttuurin kohteita. Nyt valikoitui mukaan erinomainen luontokuvaaja Hannu Laakson eläinten perhe-elämästä kertovia tarinoita. Olin aikeissa esitellä jo aikaisemmin kesäkirjojen joukossa Me Lintuset (Into 2023), mutta hyvä nytkin. Näissä Me-kirjoissa on samanlainen rakenne - Kettuset, Karhuset ja Hukkaset – joissa pentukatraasta joku valikoituu kertojaksi. Nyt on siirrytty lintujen puolelle ja aloituksen kunnian saa pieni telkänpoikanen. Sopiv asti vaaroja anniskellen telkkäparven varttuminen ei tunnu liian helpolta, vaan taustalla voi vaania niin supikoira, kettu, rantakäärme, näätä tai jopa vieras urostelkkä. Heti ei tule ajatelleeksi, että myös närhi varushaukasta puhumattakaan voi olla uhkana yllättäen. Pelastavana sankarina on sitten isokoskelo, Kun poissaollut emokin ilmestyy paikalle, kotilammella alkaa kaikki olla hyvin. Kuten muissakin Laakson kirjoissa, kuvat ovat erinomaisia, vauhdikkaita ja selkeitä tunnistamista tukevia. Mukana on myös huomaavaisesti luettelo lisätietolähteistä.

Näissä palkinnoissa on aina tiukkaa vertailua – varsinkin nyt, kun tarjolla on kotimaisesti katsoen erittäin hyviä tarjokkaita kuten vaikkapa Karoliina Suoniemi (kuvittajana Emmi Kyytsönen), Ulla Etto, Leena Virtanen ja Sanna Pelliccioni tai Leena Valmun sarja ihmiskehon asukkaista.  

Rikosten poluilla

 Neuvottelukunta palkitsi myös Tiktok-sossun palvelun minusta oireellisen tarkkanäköisesti. Viranomaiskieltä suomennetaan nuorille mediakentän tottumusten mukaisesti. Näin lastensuojelun ja -oikeuksien karit avautuvat helpommin. Tähän perään on helppo nostaa muutamia epätavallisemmin lasten ja nuorten pulmiin ankkuroituvia oppaita. Olavi Höltän ja Henna Pohjanvirran kirjan Noora saa syytteen (kuv. Kerttu-Ilona Pajala, Art House 2023) kannessa naulataan asiat jo kohdilleen: tässä on tarinallinen tietokirja rikosoikeudellisesta vastuusta. Enpä ole aivan varma, onko mukana myös lievää juridista itseironiaa. Se maustaa kuivakkaaksikin luonnehdittavaa asiankäsittelyä kuitenkin jatkossa. Alussa nimittäin esitellään kirjan tunnollinen sankari ”Hei, olen asianajaja Pentti Pasanen. Asun omakotialueella yhdessä lemmikkini, Eetun, kanssa. Eetu on kreikkalainen maakilpikonna. Se on jo 26-vuotias hidas mönkijä, joka saa asianajajan rauhoittumaan rankan käräjäpäivän jälkeen.”

Ei tunnu oikein vauhdikkaalta rikostapauksen tutkinnalta, vai mitä? Mutta älkää antako alun hämätä – käsissä on mielenkiintoinen, hyvin taustoistettu, selkeä tapauskuvaus yhdestä onnettomasta 16-vuotiaan Nooran näpistyksistä lähikaupasta. Tyttö jää kiinni ja poliisi pitää tekoa ryöstönä, koska Nooralla sattuu olemaan mukana kaverilta saatu kuula-ase. Tapauksen edistyessä havainnollinen ja lähes selkoselvä juristin selostus alkaa vetää mukanaan. Asiaa auttaa lisäksi harkittu kuvituksen, tekstin ja alareunan infoikkunoiden yhteispeli - tärkeimmät termit tulevat kätevästi tutuiksi. Puheenvuorot ja tilanteiden eteneminen etenee lähes sarjakuvamaisten henkilökuvien avittamana. Noora itse saa jo vähän raflaavamman osuuden kertoessaan miten kaikki oikein kävi.  Kun tapauksen tutkinta etenee, saattaa toivottavasti laajaikäisempää lukijakuntaa hämmästyttää, kuinka paljon erilaisia toimia tarvitaan tällaisen varkauden selvittämiseen. Selkeä otsikointi vie eteenpäin poliisikuulustelusta syytteeseen ryöstöstä, asianajajan valmistautumiseen varsinaiseen oikeudenkäyntiin , käräjäoikeuden pääkäsittelyyn. Entä mitä tapahtuu, kun Nooran tuomio saapuu?

Kirjan alussa sivutaan hiukan jo asianajajan ammattia ja koulutusta ja vaikkapa toimiston työskentelytapoja sekä työnjakoa. Varsin laaja toinen osa antaa tarkemman katsauksen ammatin eri puolista, tietoiskuja iästä ja rikollisen teon seurauksista, mistä apua-osion sekä epäillyn oikeuksista ja velvollisuuksista. Mietitään nuorten tekemiä rikoksia, oikeutta ilmaiseen puolustukseen, vedetään rajalinjoja vakauden ja ryöstän tai laittoman uhkauksen välille. Mitä on rikoskumppanuus, yllytys ja avunanto? Entä totuuden ja valheen puhuminen? Kolmannessa osassa on vielä yhteenveto erilaisista käsitteistä.  Lopussa on liitteenä Noran tapauksen viralliset dokumentit.

Siis perustavaa kansalaistietoutta, joka jokaisen lasten ja nuorten kanssa toimivien olisi tärkeää tietää. Kuten tekijät esipuheessaan toteavat, suomalaisesta oikeudenkäynnistä on kirjoitettu varsin vähän. On toki tapausselosteiden yhteyteen sommiteltu nuorten ja lasten lakikirja tai nettipoliisin vetävää realismia sekä yläkoulun tai lukion oppikirjojen lakitietoa. Tarinallinen tietokirja näin tarkoin harkittuna ja monipuolisena kokonaisesityksenä on kuitenkin ensimmäisiä laatuaan.

Ja niin, siitä epäilystäni itseironiasta ja lakimieshuumorista. Lopussa Pasanen istuu kotonaan. ”Eetu, tule tänne. Kerron sinulle, miten Nooran rikosjutussa kävi. Sinulla salaisimmatkin asiat pysyvät taatusti kilven sisällä.”

Kun joku haukkuu hulluksi

 Mielenkiintoinen tapaussukellus on Jussi Sudenlehden alaotsikko Selviytymisopas lapsille. Helposti voi kannen perusteella odottaa taas yhtä ammattikasvattajan tekemää vinkkireppua itsenäistymiseen ja varttumisviidakossa selviytymiseen. Mutta tässä erehtyy, sillä jo hiukan opettavaisen sävyisessä esipuheessa todetaan jo, ettei sellaisia ole kuin hullut. ”Aikuisten maailmasta olet varmaan tahtomatta kuulut sanoja kuten ahdistunut, masentunut, persoonallisuushäiriö tai pakko-oire. Kerron sinulle myöhemmin, mitä ne tarkoittavat. Kutsun sinut seuraamaan minua mukaan tarinaani, jossa kerron sinulle ystävistäni, sukulaisistani ja perheestäni. Heistä kukaan ei ole tavallinen. Ennen tarinan alkua haluan kertoa yhden asian minkä tiedän varmasti: Se, että aikuinen on kummallinen tai erilainen, ei ole koskaan sinun vikasi.”

Hullut aikuiset (kuv. Jussi Jääskeläinen, Enos 2023) alkaa mielenterveyden käsitteen sivun mittaisella pohdiskelulla. Sitten ääneen pääsee kukapa muukaan kuin Claes Andersson, psykiatri ja kirjailija, joka puhuu masennuksesta. Sudenlehdellä on todella kiinnostava kavalkadi esimerkkejä – on kirjailija ja poliitikko Reetta Meriläinen, näyttelijä Seidi Haarla, kirjailija Tuukka Hämäläinen, lääkäri ja psykoanalyytikko Sabina Spielrein, näyttelijä Samuel Shipway, Kellokosken mielisairaalan ”prinsessa” Anna Svedhol. Heidän kauttaan mukana on erilaisia ongelmia: ahdistus, tunteiden sääntely, pakko-oireet, kiusaaminen, autismi, skitsofrenia.

Sudenlehti kutoo mukaan omia tarinoita, konkreettisia tapahtumia, muistoja ja tietoa. Lopussa on lisäksi historiallinen katsaus mielenterveyden hoidosta ja keskeiset lähteet. Ehkä mukaan olisi vielä voinut ottaa muutaman asiaa valottavan lasten ja nuorten tietokirjan ja romaaninkin – tämä alue kun on jo melko hyvin edustettuna.

Mutta tarkoitus ja tarve tulevat hyvin esiin tekijän jälkisanoissa: ” Mielenterveys on usein vieläkin tabu, ja jokainen lapsi joutuu jossain kohtaa elämäänsä kohtaamaan jonkun aikuisen mielenterveyden häiriön. Siksi asiasta on hyvä puhua suoraan, mutta romantisoimatta. Joka tapauksessa lapset tietävät enemmän kuin luulemme.” Peruskoulutukseltaan kirjallisuus- ja psykoterapeuttina tekijä toteaa, että asioista pitää puhua suoraan, mutta niin, että lapsi voi suojautua ja heittäytyä takaisin satujen ja mielikuvituksen maailmaan. ”Tässä kirjassa lapsi voi palata taksisin tarinaan. Kirja antaa myös aikuiselle ja lapselle välineen keskustella asioista.” Mutta se kohderyhmä? Varttuneempi kokija saanee kunnolla asiaa irti monivivahteisista yhdistelmistä.

 Mitä minä pärjään?

  Tuija Siltamäen Ihan hyvä (kuv. Saara Helkala, WS 2023) on mainio kooste elämänsä, opiskelunsa ja työtavoitteiden kanssa painivalle nuorelle, joka ei vielä oikein tiedä, mitä haluaisi. Tärkeitä asioita kirjataan hauskalla ja graafisesti selkeyttävällä – ja houkuttelevallakin – otteella. Ei ole kiirettä heti kaikkeen, hengailulla, etsiskelyllä, mokailulla ja tavoitteiden vaihdon, pohtimisen puolella tässä ollaan. Ei pidä ottaa liikaa paineita heti, nuorella on tarvetta myös miettiä suorittamisen eri puolia. Kirja on täynnä kivasti esitettyä tutkimustietoa, haastavaa pohdiskelua ympärillä olevista ongelmista ja yhteiskunnan vaatimuksista, puhetta selfiestä,  netin ja somen houkutuksista ja niin edelleen. Osioina koulutus, työelämä, ihmissuhteet, (kiusaamisen kohdalla haastatelluista on tähän valittu Finandian voittaja Iida Rauma kokemuksineen) mielenterveys (Sanni Lehtisen haastattelu huijarisyndroomasta), hyvinvointi (Raisa Omaheimo, läskiaktivisti), bilehuumeet, raittius. Plussana hyvä taustakirjalista.

Syksyn ja kouluelämän, opiskelun ja elämässä sijoittumiseen on siis olemassa ymmärtäviä tienviittoja. Oikeastaan olisi tyrkytettävä näitä ikään katsomatta laajentamaan hyvän elämisen ja muiden ymmärtämisen keinoja.