Kerrankin iso artikkeli täyttä asiaa
selkeästi esiteltynä ja mainioin väliotsikoin ihmelääkkeestä, jolla on
ällistyttävän paljon vaikutuksia ihmisen elinikään, muistiin, stressin sietoon,
syrjäytymisen välttämiseen, tunne-elämään ja hyvän olon tunteeseen.
Foorumi on ehkä hiukan oudompi: Print&Median kesänumero 4/2019. Tai
ei ehkä sittenkään. Kirjat tehdään paperista, ja ihmelääke on yksinkertaisesti
lukeminen. Väliotsikko sen todistaa: tutkimuksen tulos oli, että mitä enemmän
henkilö luki kirjoja, sitä kauemmin hän säilyi hengissä.
Kirjastoissahan tämä on tiedetty jo
kauan. Siellä on tehty pyyteetöntä tukityötä kaupunkien ja kuntien sosiaali- ja
teveyspuolelle tosi halvalla yksikköhinnalla per elämä.
Näyttää siltä, että poliitikotkin
alkavat olla vähitellen ajan tasalla. Uusi hallitusohjelma julkistettiin
ihmelääkkeiden keskellä keskuskirjasto Oodissa Helsingissä.
Kesälomalle siis sanojen kera
Vaikka olen välillä rutissut muumien sumeilemattoman
monistamisen syövereistä, pakkohan sieltä on löytyä myös oivallista
kesätavaraa. Kun Hemulin kasvion (WS
2019) vihreät sulkijanauhat saa vihdoin irti solmusta, aukeaa eteen hieno kokonaisuus.
Me vanhemmat muistamme ehkä vieläkin puistatusta tuntien, miten kesän kasvit
saatiin prässättyä osin omin voimin, osin veljien vanhoista kokoelmista. Minun
aikanani piti vielä osata latinankieliset nimet kun opettaja osoitti.
Hemulin kasvio esittelee alussa kaikki
tekniikat keräämiseen ja sitten kasvien esittelyyn niin vuodenajan kuin
kasvupaikkojenkin mukaan. Tuossa se on,
Calluna vulgaris, jota änkyttäen tapailin aikoinani. Juuri kasvupaikan
kohteiden esittelyt avaavat ihan uusiakin näkökulmia vaikkapa
kaupungistuneisiin luontokohteisiin.
Toki, voihan sitä kesällä harjoitella
perusenglantiakin muumien kanssa. Toven autenttiset hahmot näyttävät sopivan
mitä hauskimpiin tilanteisiin ja sanontoihin. Muumien iso kuvasanakirja suomi-english (WS 2019) toimii hauskasti
sekä sanojen tapailuna ja oppimisenakin, mutta myös tuttujen hahmojen
tunnistamisena ja niiden englanninkielien versioiden hämmästelemisenä.
Vaan ei ole Muumilaakson keittokirjan (WS 2018)voittanutta vieläkään. Senkin
riemukkaat ohjeet jakautuvat kätevästi hakupaikan mukaan kasvimaalta ja
puutarhasta aina juhlahetkien lepytyskakkuun. Tänä kesänä kokeilen ainakin
Viuhtin sämpylöitä ja Tuu-tikin sienitahnaa. Vai olisiko Seikkailijan
sienisoppa sittenkin se juttu?
Kuvien salaiset retket
Tuohon ihmelääkkeen vierelle pitää kyllä
lisätä kuvien ja katsomisen tehokkaat vaikutukset. Kesällä on varmasti
mahdollisuuksia käydä erilaisissa taidenäyttelyissä ja kokea silmillään.
 |
| Valtaajat - akryyli ja simpukat kankaalle 2013 |
Minulla oli ilo ja yllätys päästä oikeastaan
aika suunnittelematta tutustumaan Järvenpäässä asuvan Netta
Tiitisen näyttelyyn, jutella taiteilijan kanssa ja kuunnella taulujen
taustoista.
Lastenkirjailijana minuun Netan
lapsiaiheisten maalausten sisältö vaikutti kuin vitamiiniruiske, ainakin yhtä
tehokkaasti kuin täyteläisen kirjan lukeminen. Jokaisen taulun kohdalla
ajatteli ensinnäkin, miten taitavasti taiteilija keskitti huomion päähenkilöön,
mutta ohjasi samalla katsomaan eteenpäin, mitä oli tapahtunut, mitä oli
tulossa, miksi tilanne on juuri nyt näin.
Samalla tuntui siltä, että lastenkirjojemme
kuvituksissa on paljonkin tilaa erilaisille taitaville uusille tulkinnoille.
Paria kuvaa Netan hienosta kokoomateoksesta 10
vuotta paletilla näytin
lapsiryhmälle. Oivallukset olivat mainioita – oli samastumista, oli
tarinankertojaa, pohtijoita. Kuvat pakottavat kertomaan ja miettimään. Yksi
kuva riitti uuteen kertomukseen ja kokemiseen.
Skannatut kuvat eivät tietenkään tuo kuin aavistuksen isojen maalausten tehosta. SIlti ne tulevat lähelle.
Netta sanoo näin kirjastaan: ”Ajattelin koota
kuvia, urapolkuja ja ajatuksia eräänlaiseksi visuaalis-verbaaliseksi
installaatioksi, jonka fyysistä olomuotoa myös kirjaksi niin ikään kutsutaan.”
Ja näyttää siltä, että Netta Tiitisellä pysyy myös kynä – ja kriittisyys –
hallinnassa taiteen ja kaupallisuuden murisevassa, sihisevässä ja tirisevässä
hiekkalaatikossa.
 |
| My moment - akryyli kankaalle 2016 |
”valon hehku luodaan varjoilla. Molempia
tarvitaan, jotta syntyy mielenkiintoista kontrastia. Silmä ja ihmismieli hakevat
tiedostamattaankin aina jonkinlaista, sopivan konsistenttia vertailukohdetta –
kontrastia, myös elämässä yleensäkin. Kuulostaa lähes maanis-depressiiviseltä.
mutta päivänvalon, ilon ja energian vastapainoksi tarvitaan yön pimeys, viileys
ja lepo.”
Itseoppineena taiteilijana Netta Tiitinen on pärjännyt hyvin: paljon
yksityisnäyttelyitä, taidekeskus Salmelan nuoria taiteilijoita ja niin edelleen.
”Maailma on ikään kuin vaikutteiden
maalikauppa, jossa jokainen valitsee sekä sekoittaa oman väripalettinsa ja
maalaa niistä omanlaisensa taulun – omanlaisensa elämän.”
Hitaasti kuljemme kerran
Ihmelääkkeiden kirjo ei ole täydellinen,
jos kesämatkakassiin ei tule mukaan runoja. Minulle nyt vanhana kirjavinkkarina
puolestaan kolahti alan konkarin Marja-Leena Mäkelän toinen runokokoelma Hitaasti huomiseen (Cultura 2019). Ei
pelkästään runoproosamaisesti kulkevien koomisten ja sydämellisten sattumusten
parissa – kirjavinkkauksen lisäedut ovat moninaiset ja sosiaalisesti
yllättävät.
Ei, Hitaasti huomiseen on runsas
kavalkadi toki kirjoista, mutta myös rakkaudesta, menettämisestä, luopumisesta,
muuttamisesta ja muuttumisesta.
 |
| Grafiikka Kari Ripatti - Kansi Pirre Vaijärvi |
Itse koin Marleemumman viestit kuin
musiikiksi, monet kääntyvät minusta kuin itsestään räpiksi tai tangoksi.
Pitäisiköhän tarjota alan naisille? Itse tekijä luonnehtii tunnelmiaan
leskenehden vilkutuksiksi, enkelin lentämiksi aukoiksi, tyynemmiksi ja
myrskymmiksi.
Hautausmaalla tapahtuu: ” Edesmenneitä, poisnukkuneita,
henkensäheittäneitä, / surmansasaaneita, poispäässeitä, taivaaseenlentäneitä, /
mananmajoillematkanneita, ajastaiäisyyteensiirtyneitä, / koipensaoikaisseita,
tuonelaanjoutuneita.” Mutta tuttuja paikkoja ovat myös Koskenkorva, Isokyrö,
Isoon kirkon portaat ja Urjalan tori. On miehenkipeyttä, kärttyä ja rouva
Valkea Kuulas, sillä ”minussa on monta naista”.
Marja-Leena toteaa: ”Pidän runojen
kirjoittamista myös sanan säilömisenä ja kielen tuoreuttajana. Muuttuvassa
maailmassa myös kielen on muututtava, eikä se ole paha juttu, jos se muutos on
luontevaa, omaehtoista eikä ulkomailta tyrkytettyä. Kielellä leikkiminen on
hauskaa ja kehittävää. Toivon hartaasti ettei meidän tarvitse kirjoittaa: RIP
äidinkieli, suomi.”
Nimirunon loppu olkoon tässä
kesätoivotuksena kaikille meille iloisille lääkkeen nauttijoille: ”Niin
kasvavat sanat, ajatukset ja tunteet / virkkeitten, runojen ja tarinoitten
radoiksi / asemalta toiselle, / joilta lukijat löytävät / mielen matkaevästä.”
 |
| Pojat rannalla - akryyli ja hiekka kankaalla 2008 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti