sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Vesi - Tuonelan virralta Atlantikseen



Vesi näyttää olevan lasten ja nuorten tietokirjoissamme kiinnostava kohde. Peräti kaksi mainiota johdatusta vie veden olomuotoihin, alkuperään ja ongelmiinkin. Mainiota on myös, että kirjojen ikäkohderyhmät jakaantuvat sopivasti. Vesikirja on kuvitukseltaan ja otteeltaan sopiva alakouluun, kun taas Vesi, kirja maailman tärkeimmästä aineesta soveltuu kätevästi jatkoksi varttuneemmille.

   Marketta Vaismaan Vesikirja (2016) alkaa perinteisesti sinisen planeettamme esittelyllä ja miettii jopa onko muualla avaruudessa elämää. Tarinan juontajana on Pasi, joka supersankarikorttejaan lajitellessaan tempautuu Aquamanin eli Vesimiehen kyytiin. Näin tutustutaan veden olomuotoihin ja veden kiertokulkuun, ihanaan ja kamalaan sateeseen, suomalaiseen järvimaisemaan, vesitornin toimintaan ja vedenpuhdistamoon.
    Mukana on asiantuntevasti neuvoja veden läträämisen vähentämiseen ja viemärikäytäntöihin. Itämeri on mukana koko aukeaman verran. Sen ainutlaatuisuutta esitellään, puhutaan ongelmista rehevöitymisestä jätevesiin, mutta myös 90 miljoonan ympärillä asuvan ihmisen toimista ja tärkeimmistä kasveista. Mistä vettä sitten löytyy maapallolla? Puhtaan veden saaminen ei ole pikkujuttu kaikille kansoille, joten sitä on etsitty monilla eri tavoilla. Lopuksi esitellään ihminen, jonka kehosta suuri osa on vettä, elintärkeää niin aivoille kuin verenkierrolle. Toki Pasi saa lopuksi kaipaamansa arvokkaimman supersankarikortin, Aquamanin.

    Carlos da Cruz on kuvituksessaan onnistunut selkeästi yhdistelemään reunoilla kulkevan sarjakuvan ja koko aukeaman tiedollisen kokonaisuuden. Ilmiöiden ymmärtämiseen on kiinnitetty huomiota.  Kuvaan on joko numeroitu eri tapahtumat tai sijoitettu hyvin erottuviin laatikoihin lisätietoja tekniikasta ja historiasta. Sivuilla on lisäksi kiinnostavia vinkkejä ja kysymyksiä kuten ”Osaatko lukea pilviä?”. Suurimpia järviä ja syvyyksiä vertaillaan ja vedenpuhdistuksen kulkua hahmotetaan kätevästi eri altailla. Carlos da Cruzin tunnistettavaan kuvitusmuottiin kuuluvat suurisilmäiset tyylitellyt hahmot ovat tässä kokonaisuudessa kotonaan. Ne tuovat tiedon omaksumiseen huumorin pilkkeen. Iloisessa värimaailmassa näkyvät veden erilaiset sävytkin.

Sininen kirja vedestä

Viimeistelty ulkoasu on kirjalle tärkeä ensituntuma. Yö – kirja unesta ja pimeän salaisuudesta (2016) oli suurikokoinen, kauniisti hopealle kuvioitu ja salaperäinen. Tekijä, Laura Ertimo sanoi itse kirjan olevan satumaista asiaproosaa. Tietoainesta kuitenkin löytyi sopivin annoksin, kun puhutaan pimeän ajan ilmiöistä ja nukkumisesta. Silloin voi pelottaa, kun hämärä hetki kätkee mielikuvitusta ruokkivia ilmiöitä ja otuksia. Näitäkin tulee näkyville Satu Kontisen ryöppyävien kuvien kautta. Tarinoita kerrotaan Japanista ja aboriginaalien uniajasta.

   Tekijäparin jatko, Vesi – kirja maailman tärkeimmästä aineesta (2017) – on kuvitukseltaan edelleen Satu Kontisen unenomaisia vesielementtejä. Mutta nyt mukaan on otettu havainnollisesti ja jopa oppikirjamaisesti käteviä ”Tutkimusasema” -osioita, joissa käydään selkeästi läpi erilaisia veteen liittyviä perusasioita. Asioita kevennetään myös sarjakuvamaisesti kuvitetuilla ”Aallottaren” näytöksillä sateesta tihutuksesta rankkoihin kuuroihin.
    Jo edellisessä Yökirjassa oli mukana hyviä tieto-osuuksia. Samalla tavalla annostellaan nytkin faktaa, tarinoita ja historiaa sopivin annoksin, joten kirjaa voi kätevästi lukea asiakokonaisuus kerrallaan. Voi lähteä alusta loppuun tai hyppiä kiintoisien tutkimusasemien ongelmien mukaan. 

   Vesi ei ole ”helppo” kirja, vaan vaatii paneutumista. Ertimo kumppaneineen on todella tehnyt melkoisen urakan kirjan rakenteen, tietojen, graafisen sujuvuuden, kiinnostavuuden ja houkuttelevuuden puolesta. Nykyisen joskus yltiövärikkään lasten ja nuorten tietokirjan ulkoasun kilpailijaksi Vesi kulkee eteenpäin sinisellä värillä, isoilla aukeamilla, väliin täyttäen ne hurjilla kuvaelmilla, väliin antaen tekstin ja valkoisen tilan toimia hengähdyshetkinä. Tällaisia ovat myös myyttiset tarinat, suomalaisesta kansanperinteestä poimitut selitykset ja pohdiskelut sekä kysymykset alkuperästä tai tulevaisuudesta, tietoiskut välissä vaikkapa suurimmasta rakeesta (680 gr, halkaisija 17,8 cm). Ertimo ei kaihda ottamasta kantaa luonnon muuttumiseen ja ilmastonmuutoksen kiihtymiseen.

   Vesikirjan viimeisellä aukeamalla todetaan maapallon veden olevan peräisin törmänneistä planeetoista ja tulivuorten purkauksista, Ertimo jatkaa aiheesta syvemmin. Kun Vesikirjassa todetaan, miten vettä voi tutkia vaikkapa historian, olomuotojen tai kulutuksen näkökulmasta, Ertimo ottaa kaikki näkökulmat tarkasteluunsa.  Hän toteaa: ”Kirjoittaminen on minulle luonnollinen tapa jäsentää ympäröivää todellisuutta. Kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista ja selvitän vastauksia kysymyksiin, joita kohtaan arkisissa tilanteissa.”
    , Vesi ja Vesikirja antavat tehokkaasti ja taitavasti kipinän rakentavalle keskustelulle. Uskon niiden myös Ertimon toiveen mukaisesti sytyttävän mielenkiinnon ympäröivän maailman monimuotoisuutta kohtaan.
                                       







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti