Pumpulirutto ja apinabuumi

Elokuu lähestyy uhkaavasti, ja koululaisten takaraivoissa taitaa jo kolkuttaa hiljaa tunnille kutsuva kilkatus. Edessä on jännittäviä aikoja koronan takia monille ja varmaan erityisesti uusille ekaluokkalaisille. Millaisia taitoja on hankittu – onko kesällä jaksettu lukea?

Kuvitus Lasse Rantanen

 

Kustantajat ovat kovasti yrittäneet tukea varsinkin aloittelevia lukijoita, jotka tarvitsevat sopivantasoista, mutta kiinnostavaa materiaalia. Toiset onnistuvat toisia paremmin. Toiset ovat ajankohtaisempia kuin toiset. Aina eivät sinänsä tärkeät uudet kuvittajat tai teknisetkään tuet kuten alun henkilöesittelyt ja muut ennakkojäsentäjät auta, jos tarinat eivät koukuta. Parhaimmillaan helppolukuisissa kirjoissa kaikki pelaa yhteen saumattomasti.

Rutto vai virus?

Ovatkohan kirjastot noukkineet esille syksyä varten näyttelyihinsä jo olemassa olevia bakteeri- ja virusseikkailujaan? Niitähän löytyy hyvin alkaen esimerkiksi palkitusta Pentti Huovisen selvityksestä Heippa, täällä bakteeri! (2007) tai vauhdikkaammin Leena Valmun Probuksesta ja suuresta suoliston taistelusta (2016)-

Vuokko Hurmeen toinen seikkailu Lukupaloissa, Eläunhotola Pehmo ja pumpulirutto (kuv. Tiina Konttila, WS 2020) on hyvin ajankohtainen kirja, tiedostetusti tai ilman. 

Kahdeksanvuotias Helmi joutuu ottamaan vastuun eläinhoitolasta, kun ylilääkäri sisko Liljan lähtee ratsastusleirille. Ja tietenkin juuri silloin asukeille alkaa ilmestyä outoja oireita löytökoira Rakin rapsuttaessa itseään. Sitten löytyy outoja patteja vähän jokaiselta. Mitä on tapahtunut? Mitä on tehtävä? Onneksi käytettävissä on mikroskooppikin, kun Rakki kuulustelussa murtuu ja kertoo kaatopaikan pumpulirutosta. Tarttuu erittäin herkästi, on vaarallinen ja hoito vaatii suojavarusteita! Hoitajat saavat kiinni kirpun, jonka suusta mikroskooppi paljastaa liudan bakteereja. Kirppu suostuu yhteistyöhön, ja lääkkeeksi saadaan erinomainen yrttirohdos. Se tepsii ja karanteenikin voidaan lopettaa. Tuntuuko tutulta? Ja puhtaus on tietysti a ja o, jatkossakin. Kuvitus on saanut tärkeästä aiheesta innoitusta, ja mukavasti erilaisia kuvakulmia, sarjakuvaa ja tilannevauhtia piisaa.

Susanne Bohnen Virus (BoD 2020) käyttää uhrinaan mittarimatoa ja selkeän tiedottavasti tehty tarina inhottavasta influenssasta ja muista taudin aiheuttajista. Taitaa korona vilahtaakin yhdessä muiden viruksien kanssa jossakin kulmassa. Nuha, yskä, kuume ja kurja olo – tuntuu tutulta. Minna Mittarimato saa apua ja opastusta lääkärimato Tiitukselta: mikä virus on, miten ne sairastuttavat, miten parannutaan ja miten virustartunnalta voi välttyä. Keinot ovat samoja, joita on toistettu yhä uudelleen koronankin yhteydessä. Opus on vaatimaton, kuvitus niukkaa ja mukana on turhantuntuisiakin tehtäviä ja väristyssivuja.  Hiukan viitseliäämmällä ulospanolla ja tekstin sijoitteluun panostamalla Virus voisi olla vielä paremmin kiinnostusta herättävä johdatus.

 Tuttuja ja tuntemattomia

Helppolukuisten sarjojen aihekavalkadi on jo monipuolinen. On urheilua mainiosta Lätkä-Laurista Mika Wickrömin Tottiin ja futiskoiraan (kuv. Mari Ahokoivu. WS 2020). Lukupalat-sarjassa jo toinen jalkapallotarina asiantuntijan kynästä vie futisleirille. Leirin loppuottelussa ovat vastakkain Totin ja Saran kipparoimat joukkueet eli Rooma vastaan Torino. Sitä ennen Totti on salakuljettanut leirille myös lemmikkinsä pallokoira Kaapon, joka saa taidoillaan valmentajankin heltymään. Diplomaattisesti seuraa tasapeli, ja Kaapokin löytää samarotuisen ystävättären. Kuvitus jakaa muuten tarinan ainekset hyväksyneet pienet jalkapallistit. ”Ällö naamat. Ja mulkosilmät.””Koira on paras.”.

On jopa kokkikoulua (mistähän löytyy kotikeittiöön tuo taikapippuri?), on rutiininomaisia vampyyriyökouluja, on matematiikan puolelle kurkottavia kotikokeita vaikkapa pikkuveljellä. Huumori on vaikea ala, varsinkin kun yrittää tavoittaa monia kohderyhmiä.

Kirjakärpänen- sarjassa esitellään vekkuliksi kai tarkoitettu melkein tunnistettava suomalaisen politiikan ulottuvuus eli Markus Ikolan Presidentti Pentti (kuv. Tiina Konttila, Karisto 2020). Edellinen presidentti on päässyt unelmiensa hommaan nhl-maalivahtina ja paikalle on valittu ilmaisten ämpärien jonosta Pentti ja neuvonantajaksi vaimonsa Teija. Presidentin asuntoakin remontoidaan hienoksi Kuopiossa. Mutta presidentin tehtävistä tärkein eli vierailut naapurusvaltoihin ei oikein onnistu, kun muualla on niin kiirettä. Niinpä Teija järjestää vierailut omassa kodissa sopivin rekvisiitoin. Ja tulevathan ne kutsutkin sitten aikanaan. Tällainen burleski huumori saattaa jotakuta aikuista huvittaakin, mutta ei oikein ilahduta varsinaista kohderyhmäänsä. Se kun ei ihan jaksanut innostua överiksi menevästä poukkoilusta. Ainahan aikuisten toilailut ovat omituisia ja joskus kiinnostaviakin, mutta presidenttistatus taitaa olla vielä huumorimielessä kaukainen. Miksi se asuu Kuopiossa eikä linnassa? Selitäpä se. Kuvitus on pölhöilyä korostavaa.

Tottuneen Anneli Kannon saman sarjan jatko-osassa Häntähoiva ja kavala Kisu (kuv. Tuire Siiriäinen Karisto 2020) jatkaa tasapainoisemmin reippaan Häntähoiva-tiimin puuhia. Porukka on perustanut yhtiön, joka tarjoaa apuaan eläinten hoitamisessa. Kun Tommi lähtee Tallinnaan, hän palkkaa Häntähoivan hoitamaan rotukissaansa, joka palkittu ja arvokas otus. Ja myös omapäinen – kun ulko-ovi jää hetkeksi auki, Kisu onkin kadonnut. Sitä ei löydy mistään, vaikka porukka jakaa kuulutuksia joka puolelle. Papukaija yrittää auttaa, mutta sen sanoja ei kukaan kunnolla ymmärrä. Vasta kun Tommi palaa, Kisu ilmestyy paikalle. Se on loukkaantunut isäntänsä lähdöstä ja piiloutunut ovelasti. Kanto kirjoittaa lähes selkokieltä. Omalla rivillään olevia lauseita on helppo lukea. Samalla tapahtumat etenevät myös toteavaan asia kerrallaan –sävyyn. Kuvittajan työ on näin tärkeää, ja Siiriäinen lunastaa odotuksia: kuvissa on huumoria ja vauhtia ja elävyyttä.

Osia isommasta kokonaisuudesta

Tuottelias näyttää Anneli Kantola olevan, kun esiintyy myös Sanoman levissä.  Amos ja jälkien arvoitus ( Sanoma Pro 2020) on Oppi ja ilo-sarjan tuote, joka ikääntymisensä myötä on tuottanut melkoisenmäärän erilaista oppimista tukevaa materiaalia. Helppolukuiseen tavutettuun sarjaansa on siihenkin lisäilty tuttujen kirjailijoiden tuotoksia. Aamos-hirvestä kertova tarina vetää juuri lukemaan oppinutta mukanaan. Aamos käyttää yli jääneen vihreän maalin sinne tänne ja siitäkös syntyy jälkisoppa. Mukaan nimittäin tulee yllätyksenä ylimääräiset jäljet eli ilmeisen selvä hirviö. Sängyn alle tunkee peloissaan myös Ulla-ilves. Vasta Nekku-siilin avulla koko sotku selviää, ja kaverukset saavat asiat malliinsa yhteistyöllä. Sarja on tuonut myös kivasti esille uusia kuvittajia. Tuire Siiriäisen hahmot ovat vekkuleita, mukavasti tyyliteltyjä – ja tuttuja Ystävien aapisesta sekä Kannon muista kirjoista. Hahmoja kannattaa tietysti kierrättää ja tukea kaikkia kanavia.

Ja tosi vekkuli on myös toinen esimerkki, Kiira Mukan ja Johanna Asplundin Päästä irti, Taneli!! (kuv. Kiira Mukka. Sanoma Pro 2020).Tavutetussa tarinassa  tutustutaan tukkimiehentäi Taneliin. Ja ihan oikeasti tämä on sellainen laji, joka osaa pitää kiinni joka paikasta. Juoni on tuoreen tuntuinen kaikkien inhimillistettyjen eläintarinoiden joukossa: mikähän on Tanelin oma laji urheilussa? Liimanäpeillä kun ei oikein pärjää seipäästä, koripallossa tai kirsikanheitossa. Kun epätoivo on lähellä, ystävät keksivät: rodeo on Tanelin heiniä! Kirjassa on kohdallaan moni asia: on reiluja ystäviä, jotka eivät naura epäonnistumiselle, on mukava sanoma urheilun hauskuudesta, on lohdullinen päätelmä jokaisen hyvyydestä jossakin. Ja Kiira Mukan ötökkäkuvat humoristia luonneanalyysejä…

Apinat, nuo luotettavat hyppijät

Tottuneempien ahmijoiden lukuintoa pidetään sitäkin yllä tutuilla sarjoilla ja nimikkosankareilla. Timo Parvelan jonnekin kakkos- ja kolmosluokan välimaastoon juuttuneella Ellalla hurlumheimiljööt vaihtuvat vuosittain – nyt pannaan ranttaliksi risteilyllä Hii-ohoi! On Paula Norosen marsufantasioita, on Heinähattua ja Vilttitossua, on niin edelleen.

Mutta miten pärjää Allu tai lähitulevaisuuteen kurkottava tekninen Pet agents? Sarjojen kasvamisen myötä on aikaisemmin pohdittu jatko-osien tuoreutta ja uusitumista. Jukka-PekkaPalviaisen tyylistä olen pitänyt kuten nokkelasta sanailustakin. Viides osa reippaasta tytöstä – nimestä huolimatta – alkaa kuitenkin kovin rauhallisesti rikkaan Ludwig von Äksylän luvatessa kustantaa koko Kuoppakylälle ilmaisen sirkuksen. Kun  Allu ja apinajahti. (kuv. Christel Rönns. WS 2020) pääsee vauhtiin alkavat hulvattomuudetkin taas purra. Pitää oikein ihailla Allun kärsivällisyyttä ja kaverinsa Paavon sinnikkyyttä häitten ehdottelussa. Nyt Paavo on valmis vaikka tarjoamaan sammakonreisiä juhlahetkellä. Toinen tärkeä teema on uuden vauvan odottelu. Allu-kirjoissa mukavaa on ilman muuta perheen mainiot sisäiset suhteet ja isoveli Aapon sopivan sarkastisen hellä suhde pikkusiskoon. Mutta ilmeisesti joistakin aiheista ei päästä irti useamman kirjan sarjoissa. Jostakin putkahtaa tuo sirkus - sehän on jo tullut niin kirjastoon, kaupunkiin kuin taianomaisesti yöllä – ja apinan taidoista sotkea ja varastella erilaisia esineitä on ilmeisesti klassinen hohde. Näin päästään ainakin vauhdikkaaseen menoon karvahäntää jahtaamaan.

Rönnsin tyypit ovat taitavia ja ilmaisevia – ja kovin tuttuja muistakin kirjasarjoista.

Ne apinat…

Riina ja Sami Kaarlan toinen seikkailu Varkaan jäljillä (Tammi 2020) lähitulevaisuuteen sijoittuvassa Pet agents-sarjassa keskittyy ensimmäistä enemmän nimenomaan lemmikkien ongelmien selvittelyyn.  Päähenkilö Kati-E on ohjelmoinut lentävään Tibot-robottiinsa eläinten kielen muuntajan, joten erilaisia ongelmia on tosiaankin helpompi selvitellä. Itse juoni on nyt tasapaksumpi eli siirrytään akvaarion perustamisista undulaatin masennukseen. Näihin Kati-E antaa varsin nopeasti hyviä vastauksia, joten tarvitaan jotain erilaista äksöniä. Sehän onnistuu apinan avulla. Tibot ottaa ruinausten jälkeen eläintarhasta mukaansa pikkuapinan, joka karkaa. Vaikka oudosti kadonneista esineistä tehdään kovasti haloota, fiksulle lukijalle asia on selvä hyvin pian. Tibot ei vain saa sanotuksi apinan livistäneen omille teilleen. Lopulta nokklea karvahäntä saadaan kiinni ja kätkö löytyy. Kuvitus taitaa tällä kertaa olla koossapitävä liima, joka mukavasti kiidättää tietotekniikankin uutuuksiin mielenkiintoisia ihmis- ja lemmikkihahmoja unohtamatta.

Pinossa on dekkareitakin ja erinomaisia tietokirjojakin. Onkohan niin, että kesäloma on aivan liian lyhyt kaikkiin tutustumiseen?