Alma ja Andersen kirjastossa

Viimeaikaisten merkittävien kansainvälisten palkintojen myöntämisen jälkeen jää miettimään ainakin paria asiaa: meillä nimet eivät taida herättää kovin suuria tunnistamisen reaktioita eli merkitsevätkö palkinnot todella myös kääntymismahdollisuuksia ja yhteydenottoja? Toisekseen ehdokkaiden joukko on melkoinen, kun useat maat voivat lähettää perusteltuja ehdotuksiaan eri juryille. Kolmanneksi voisi tuumia, miksi meidän kotimaiset ehdokkaamme eivät näytä vuodesta toiseen pärjäävän: onko kysymyksessä vääränlaiset työt vai mistä kiikastaa? Olisiko tarpeen tehdä räväköitä valintoja totuttujen nimien ulkopuolelta? Uusia ja erilaisia kokeiluja ja toteutuksia?

    Bolognan kirjamessuilla luovutettiin traditionaalisesti H.C.Andersenin palkinnot, joista kuvittajista estradille nousivat saksalainen Rotraut Susanne Berner ja tekstintekijöistä kiinalainen Cao Wenxuan. Jälimmäinen näyttää ammentavan töissään vahvasti kulttuurivallankumouksen pyörteitä ja vaikutuksia pienten lasten kannalta. Hän on myös käsitellyt poikkeavien lapsien elämää Dingding dangdang –kirjassa Downin syndroomasta kärsivien veljesten kautta. Berner puolestaan on luonut mm. Wimmel booksissa erityisen maailman erityisessä pikkukaupungissa. Mutta käännöksiä suomeksi on tietenkin turha etsiä – ja mitenkähän on jos haluaisi lainata kirjastosta?

    Kirjastot selviävät hienosti koettelemuksesta – ja osittain kustantajista Otavakin. Se nimittäin on löytänyt Meg Rosoffin jo vuonna 2005 eli nyt tilaamaan Poikkeustila luettavakseen! Kirjastot tarjoavat mielihyväkseni laajan kattauksen kaikkia palkittuja. Täytyy oikeastaan hiukan hymistellä näitä vieraskielisen kirjallisuuden valintojen tekijöitä, jotka kuitenkin useimmiten joutuvat tukeutumaan erilaisten mainos- ja kirjallisuuslehtien tukeen. 

    Mutta esimerkiksi kuvittaja Rotraut Susanne Berner löytyy minulta unohduksiin joutuneesta – nyt etsitään tämä varastosta! – hm enzensbergerin Numeropirun (WS 1998) kuvittajana ja kuinka ollakaan myös Sylvia Plathin Salaperäisestä puvusta – ja monesta muusta käännetystä. Niitähän voi poimia naapurimaastamme kadehdittavan paljon. Wenxuan taas on mukana tuoreillakin opuksilla kuten hauskalla Fjäderns resa (Höyhenen matka 2014) tai monilla muilla käännöksillä ja alkuperäisteoksilla.

Lohikäärmeunia vai nuorison tuskaa?

Pohjoismaissa olemme pärjänneet jo tasapuolisuuden nimissä hiukan paremmin. Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjapalkinnon eli noin 47 000 euroa saivat heti aluksi Seita Vuorela ja jännittävä kuvittaja Jani Ikonen 2013. Tänä vuonna Suomen ehdokkaat ovat kaksi satu- ja kuvakirjaa: Tomi Kontio& Elina Warsta ja Koira nimeltään Kissa sekä  Sanna Tahvanainen ja Jenny Lucander ja Dröm om drakar (Lohikäärmeunia). Kaikkiaan ehdolla kolmetoista nuorisokirjaa pohjoismaista sekä Grönlannista, Färsaarilta ja saamelaisalueelta. Voittaja julkistetaan 1. marraskuuta Kööpenhaminassa, Pohjoismaiden neuvoston istunnon yhteydessä.

     Hienoin kaikista on tietysti Alma-palkinto, joka myönnetään vuosittain Astrid Lindgrenin muistoksi Ruotsin valtion kulttuurilautakunnan toimesta. Mahtaa lautakunnalla olla kieli keskellä suuta, kun kirjoitetaan 540 000 euron suuruista sekkiä voittajalle. Palkinto on tietysti vielä komeampi kruunuissa eli viisi miljoonaa. Viime kerroilla on voinut jopa hiukan hauskutella, kun kerran palkinto meni Lindgrenille, tosin etunimi oli sentään eri.

    Mutta yksi voittajista saatiin sentään vihdoin suomeksikin, kun Lasten Keskus julkaisi upean Shaun Tanin Eteläisten esikaupunkien asioita. Nyt rahat ja kunnian kuori yhdysvaltalainen kuusissakymmenissä oleva nuortenkirjailija Meg Rosoff, joka kotimaassaan on tunnustettu ja palkittu sielläkin. Nykyisin Lontoossa asuva Rosoff muuten on ottanut kantaa meilläkin hiukan velloneeseen kysymykseen vaikeista aiheista nuorison elämässä: hänen mielestään marginaaleissa eläville nuorille tehdään kirjoja aivan liian vähän.

 Dystopiasta maailman luomiseen

     Rosoff on tehnyt tällä saralla paljonkin: esikoisromaani oli vuonna 2004 ilmestynyt dystopia How I Live now. Perään tulikuusi nuortenromaania, pari kuvakirjaa ja aikuisten romaani. Ja kohteena tosiaan ovat nuoret, jotka elävät vielä lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa. Päähenkilöt kamppailevat oman identiteettinsä ja seksuaalisuutensa löytämisessä ja joutuvat usein kaoottisiinkin tilanteisiin. Esimerkiksi I What I was (2007) käsittelee ruumista, omaa identiteettiä, sukupuolta, rakastumisen harhapolkuja, kun ei haluta tehdä niin kuin ympäröivä aikuisten maailma olettaa. Kirjassaan There is no Dog (2011) nuori päähenkilö joutuu maailman rakentajaksi – todellisuuden ja fantasian rajat hämärtyvät.

    Lindgrenin nimi vilahti myös kiinnostavassa ruotsalaisessa kirjauutisessa. Astrid Lindgrenin oikeuksia valvova Saltkråkan-yhtiö ja Raben&Sjögren kustannusyhtiö ovat päättäneet lahjoittaa 30 000 kappaletta arabiaksi käännettyjä Astridin ja Gunilla Bergströmin Mikko Mallikas –kirjoja lapsille, jotka ovat tulleet Ruotsiin pakoon sotia ja katastrofeja. Tarkoituksena on kirjojen avulla pehmentää vaikeuksia ja luoda optimismia.

    Nyt olisi Suomessa Bonniersilla mainio tilaisuus panna jollei paremmaksi niin yhtä hyväksi – mutta keiden kotimaisten lastenkirjailijoiden teokset olisivat juuri tuollaisia?

Alma-voittajan uusin teos

Tasapuolista palkinnointia

Nyt ei sitten olekaan enää erilaisia Finlandia-palkintoja, vaan ne erotetaan sisältöselosteella. Entinen asiansa hyvin esiintuova Finlandia Junior on siis lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia. Suotakoon kuitenkin mahdollisuus käyttää vanhaa termiä ainakin nivelreumaisille näppäimistön hakkaajille. Sitä vastoin on aina nykyisin jännittävää nähdä, ketkä asettavat ehdokkaat ja kuka sitten diktaattorina hoitaa entten tentten-toiminnan. Nyt sen voisi tehdä vaikka laulaen, kun syksyllä kovasti pitämäni Ultra Bran entinen jäsen Vuokko Hovatta kertoo, mikä kirja raadin (puheenjohtajana yliopettaja, FT Pekka Vartiainen ja jäseninä taidepedagogi Mervi Riikonen ja kirjailija, toimittaja Ronja Salmi) kuudesta ehdokkaasta saa armon.

    Raati on mielenkiintoinen! Kun puheenjohtaja on HUMAK-miehiä ja kulttuurituotannon asiantuntija, sopii odottaa jämäkkää yhteenvetoa yli sadan kirjan luku-urakasta. Voin vakuuttaa, että se käy työstä. Mervi Riikonen hoitanee taiteen ja pedagogiikan ja lasten ymmärryksen raamit, kun taas Ronja Salmi esiintymisen ammattilaisena esittää varmaan oman osuutensa suvereenisesti. Ja hänhän saa sitten kokea ihan konkreettisesti miltä tuntuu palaute, kun Kirjan ja Ruusun päivänä haetaan oikein kimpassa Onks noloo –kirja kirjakaupasta. Kun vielä Jörn Donner valitsee tietokirjallisuuden (entinen Tieto Finlandia…) ykkösen, niin tiedossa on mielenkiintoinen loppusyksy Suomenkin palkintogaaloissa.

Cao Wencuanin viehättävä Höyhenen matka ruotsiksi