Muinaishirvi Itä-Borneosta

Kevät on kulumassa, ja uusia lastenkirjoja on tasaiseen, joskin rauhalliseen tahtiin ilmestynyt sormien ja silmien ulottuville. Ennen aikaan saattoi paneutua kustantajien värikkäisiin ja houkutteleviin katalogeihin – niihin saattoi palata ja tarkistella mitä kenties vielä uupui lukulistalta. Nyt on pakko sukeltaa netin syövereihin, etsiä kustantajien sivuilta uutuuksia ja tapella erilaisten näyttömuotojen kanssa.

     Siksikin oli oikein riemastuttavaa tarttua Schildtsin ja Söderströmin syksyä ennustavaan esitteeseen. Samalla tulin ajatelleeksi, kuinkahan hyvin oikeastaan tunnemme kotimaisen ruotsinkielisen tarjonnan? Mihin marginaaliin ne oikeastaan jäävät? Nyt kun BY –kuvittajien kylä on lähtenyt Helsingin Annantalosta eteenpäin kiertueelle aina Ouluun saakka, voi ounastella kiinnostuksen lisääntyvän. Mainio interaktiivinen näyttely kun samalla esittelee kymmenkunta eturivin suomenruotsalaista lastenkirjailijaa ja kuvittajaa.

    Tarkastelin hiukan summanmutikassa muistiinpanoja viime vuosikymmeneltä ja löysin muutaman hyvin kolahtaneen seikkailun. Aina olen pitänyt Yvonne Hoffmanista ja Christina Anderssonista, mutta ilmeisesti on mentävä kymmenkunta vuotta taaksepäin näiden kirjojen äärelle. Det röda bokmärket on ehtaa Hoffmania: Emma ja Erik löytävät maagisen kirjamerkin, joka vie heidät muinaiseen Suomeen. Stora T – ett spel på liv ocj död taas on Anderssonin metkaa matkaa toisenlaiseen maailmaan, missä Hasse, Totte ja Nina joutuvat taistelemaan oudossa labyrintissä kummallisia olioita ja sääntöjä vastaan – tässähän on jo alkutekijöissään Nälkäpelien ja muiden raamituksia!

    Kuka muuten muistaa samoilta ajoilta Johan Bargumin filosofisen koko perheen seikkailun Den första snön, missä pieni Bortombornan väki joutuu oudolle saarelle kummallisten sattumusten pariin. Eräs viehätykseni kohde eli Lena Frölander-Ulf tekaisi ympärisadun eli Sagan on prinsessan Bulleribång raportoi prinsessan urheasta pelastusretkestä kidnapatun prinssin pelastamiseksi.

    Ja onhan täällä tietenkin jo Linda Bondestamin niin helposti tunnistettavaa burleskia kuvitusjälkeä Annika Sandelinin henkilökohtaisten kemioiden oppaassa. Milja och grannarna on niin suomenruotsalainen että – muistuu heti mieleen Herr Glad – pikkutytökin naapurit ovat vihaisia ja kiireisiä eivätkä puhu toisilleen. Mutta neiti Alopeus, saksofonisti Jonas ja koirantaluttaja herra Marudd saavat elämältä ja Miljalta hyvää suhdeterapiaa.

    Schildts&Söderström on löytänyt mainion keinon tuoda kirjojaan laajemmalle yleisölle: useat ruotsinkieliset käännetään myös suomeksi. Nyt saa mukavasti odotella Harri Veistisen nuoren pojan kasvutarinaa Kotitekoisen poikabändin alkeet ja vertailla sitä kieltämättä varsin runsaaseen tarjontaan Rambosta Kalajoen hiekkoihin tai Paretskoin mainioihin tunnelatauksiin tai Kalle Veirton ihmissuhdekiemuroihin jne jne.

     Kuvakirjojakin on tulossa miellyttävän runsaasti. Anna Härmälän esikoiseen, Sinä et kuulu tänne Beiron, en ollut niin kovin ihastunut, vaikka se saikin Svenska litteratursällskapetin palkinnon. Uusin, Suruposki, on tyyliltään samaa jatketta, mutta olisiko nyt pienen hamsterin surutyössä hiukan vähemmän sitä pientä opetusta?  Mutta Marika Maijalan töitä odottaa aina kiinnostuneena. Tulossa on Sanna Karlströmin Siilin laulu, joka puolestaan on luokiteltavissa sekin jonkinlaiseksi surukirjaksi niin siilin kuin isoäidin läsnäolon tuntemisessa. Pienen Arvin on selvitettävä itselleen oleellisia menetyksiä ja oltava samalla tukena ja lohtuna aikuisillekin.

     Ja miten hienoa! Suosikkini Suvi-Tuuli Junttila tekee Vuokko Hurmeen kanssa houkuttelevan tuntuisen kirjan Leikkimään, teippi! Kertomus Leilan päivästä kuvitetaan erilaisin teipin antamin mahdollisuuksin, kollaasein ja pienoismaailmojen valokuvin kuten aikaisemmissa hienoissa Missä, tässä, jossakin… ja Minne matka, Lapanen? Muuten, katalogissa käytetään Junttilan tyylistä ilmaisua rouhea – ja se taas toistui useaan otteeseen Suomen kauneimpien kirjojen palkintoraadin arvioissa. Olisiko siis tässä kirjassa ainesta .sinne saakka? Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjapalkintoa tavoittelee muuten tänä vuonna myös Schildts&Söderströmin  Sanna Tahvanaisen ja Jenny Lucanderin Dröm om drakar – Lohikäärmeunia, joka sekin on eräänlainen äidistään huolen pitävän lapsen sankarikuvaus.

    Lasten oman vuosikirjan ja laulukirjan kuvittanut Maija Hurme puolestaan tekee Kristina Murray Brodinin kanssa toistaiseksi vain ruotsiksi ilmestyvän Allt är precis som vanligt. Eräänlainen lapsifilosofinen Sokrates-mietiskelykirja tutkii, miten voi käydä, jos vain häviää? Tulevatko muut toimeen ilman minua?

    Onhan toki ohjelmistossa myös jotain villiä ja jännittävää koululaisille. Malin Klingenberg ja Joanna Vikström Eklöv jatkavat Kanariasaarilla Pensionärsgänget –salapoliisiseuran perinteitä tarinassa Den fantastiske Alfredo.

    Odotusta kohottavat vielä kaksi muutakin tulokasta: on Lauri Ahtisen tekstittämä ja Anna Sofia Vuorisen kuvittama Itä-Borneo, missä selvitellään mm. mistä vauvat tulevat ja löytyykö Itä-Borneosta nonsensea – mitä luultavimmin kyllä. Silja Sillanpää puolestaan kertoo omituisesta soittimesta 7-vuotiaan Tenhon synttäreillä. Ikkunan taakse ilmestyvä muinaishirvi Ryske tuntee soittimet ja vie Tenhon läpi ikiaikaistensävelten historian. Tekstin lomissa on runoja, mutta kirjaa voinee luonnehtia kuitenkin lasten tietokirjaksi – ja harvinaisuudeksi siis, koska tällä alalla ei paljon kilpailua ole. Kuvittajana on Kati Vuorento, jota jo aikaisemmista töistä arvioiden pidin todella kiinnostavana uutena tekijänä. Muistaakseni silloin vertasin häntä jo hieman eestiläiseen mestariin Edgar Valteriin, eikä mainoskuvia silmäillessäni tunne katoa. Vertaus on tietysti suuntaa-antava, mutta innolla odotan kirjan ilmestymistä. 

    Voisiko näin yhden kustantajan loppuvuoden ohjelmisto ounastella jotain? Schildts&Söderström ainakin uskaltaa sijoittaa kotimaiseen kuvakirjaan. Aiheet, niin, nykytilanneko näyttää tuottavan haikeaa ja omaan itseensä luottamisen korostamista? Huumori pilkottaa siellä täällä ja nuorten sielunelämä on edelleen hakusessa. Muilla kustantajilla saattaa sitten mukaan tulla trendikästä maahanmuutto-ongelmaa ja perheselvityksiä. Tuskin kukaan kuitenkaan uskaltaa lähteä setvimään lapsentajuisesti eduskuntaa, politiikkaa tai pankkimaailman kiemuroita?