Runeberg ja dada - vähän laitamyötäisessä

Kytöhonka ja kansallisrunoilija

Kädessäni olevalla pikkuisella runokirjalla on ihan oma ISBN-numeronsakin eli 951-9137-24-6. Sen on kustantanut Nastolassa 1991 Min Mammas Hus eli jo edesmenneen ystäväni ja huiman kirjallisen visionäärin Arton kotitekoinen firma. Kämmenelle sopivan tuotteen nimi on DiDiDikter tekijöinä J.L.Runeberg & Arto Kytöhonka.

”Min Mammas Hus tackar Kari Vaijärvi för all den hjälp vi fått med att återge detta promoderna verk av Joh. Ludv. Runeberg”

Taustalla oli tekemäni kaivelutyö jostain Runebergin yhteyksistä johonkin lastenkirjallisuuteen liittyen. Löysin biografiasta lopussa viitteistä mainion huomautuksen iloisen illan tuotannosta ilmeisesti peräti lautasliinaan. Olin kopioinut sen itselleni huvittuneena. Kytöhonka huomasi heti siinä Runebergin nerokkuuden esimodernistina. Runon hän painoi erikokoisilla ja –tyylisillä kirjaimilla A-nelosella ja opetti minullekin, miten japanilaiset tekevät siitä muutamalla viillolla pienen, sympaattisen vihkosen.

Sum sum dinglidang

brum brum dinglidang

hu Hi plingliplang

lululi dinglidang

hvad är detta för sång

nö nö nöff nö nö nöff

alkaa tämä iloinen rallatus ja jatkuu samoissa merkeissä. Ilmeisesti ruoka oli juuri tulossa pöytään, koska iloinen sävy yltyy – mutta miten lopussa käykään

är det här á la boeuf

oui oui

Olisiko tämä ensi kertaa myöhemmin kuuluisammaksi tullut vastine ilmaisulle ”mutta missä on pihvi?” 

Pari vuotta sitten satuin näyttämään runoa taiteilija Kari Ripatille, jonka kanssa teimme juuri runon ja kuvan yhteisnäyttelyä Porvoon kirjastoon. Hän innostui äänteiden kuvallisuudesta – ja niin syntyi Ripatin Karin ja Runebergin yhteinen kokemus näyttelyn seinälle. Porvoossa se olikin ihan omalla paikallaan.

Ja olkoon se tässä vielä muistona Arto Kytöhongan ja Runebergin tapaamisesta ja onnitteluna Runebergin päivän 5.2. 2014 herättämille tunnelmille.

PS. Runokokoelmaa voi ehkä vielä saada hyvästä syystä omakseen – jos vielä muistan tuon japanilaisen taittelutekniikan.