Viime vuonna
taisin myös otsikoida, että tiedän kuka lastenkirjallisuuden Finlandian
voittaa. Hän on nainen. Historia toistaa itseään, kun näin käy jälleen. Kaikki
ehdokkaat ovat naisia. Yksi heistä onkin jo kerran palkinnon saanut eli Siri
Kolu sukupuolenvaihdoskirjallaan Kesän
jälkeen kaikki on toisin. Aikaisemmin samasta aiheesta kirjoittanut Marja
Björk ja Poika ylti ehdokkaaksi.
 |
| Katri Kirkkopellon Piki pääsi mukaan kisaan! |
Seita Vuorelan Lumi on postuumi kuvaus irakilaistaustoista ja ongelmista. Juuli
Niemen Et kävele yksin
viisitoistavuotiaan Adan kipuiluista kosovolaistaustaisen Egsonin kanssa. Sanna
Isto pääsi mukaan eräänlaisen fantasian tekijänä Suomenlinnaan sijoittuvalla Maanalaiset -tutkielmallaan. Pilkettä on
silmäkulmassa, vaikka aika tiukkaa taistelua muodonmuutoksien tarinaan
sisältyy. Saadaan ainakin selvyyttä, miksi Suomenlinna aikoinaan antautui niin
heppoisasti venäläisille.
Lena Frölander-Ulfin kuvituksista olen aina
pitänyt, eivätkä ne petä mustassa kuvakirjassa Minä, Muru ja Metsä. Jos jotain ihmettelee, niin tekstiä, joka
lyhykäisesti on liimattu lapuilla kuviin. No, ehkä yksinkertaisen tarinan on
tarkoituskin olla vain pohjana, kun intoutuu itse kertomaan kuvista. Siihen ne
kyllä houkuttelevat.
Katri Kirkkopeltokin on jo tottunut ehdolla
olija monissa taistoissa. Nyt Piki on
hänen tyylilleen uskollisesti pehmeän hellyttävä otus, joka ei pääse mukaan
muiden leikkeihin. Tuttu raami siis, ja aika koluttuja ovat myös ratkaisut.
Henkilögalleria on kiinnostava, ja kavereista saakin lasten kanssa lisää
tarinoita. Perusteluissa ei mainittu kiinnostavaa ohjekirjaa, jonka avulla
Pikin seikkailuista saa irti lisää tutkittavaa.
Mun ja sun juttu nimittäin opastaa
lapsen sosiaalisten taitojen vahvistamiseen kiusaamisen ehkäisyssä.
Ammattilaisille tarkoitettu opas esittelee käteviä teemakokonaisuuksia, jotka
toiminnallisina avaavat yhteistyömalleja vanhempienkin kanssa.
Raadin puheenjohtaja uhrasi oikeastaan aika
harvinaisesti pari kolme riviä lasten tietokirjoillekin. Siellä tosiaan
olisivat olleet mainio Silja Sillanpään muinaissoittimista kertova Tenho ja Ryske, Stiina Kiiverin tärkeä Pienen kulkijan sairauskirja, Vuokko
Hurmeen Pikkurillin käsikirja, Marketta
Vaismaan Vesikirja ja niin edelleen
mahan suolistosta perheiden moninaisuuteen ja päiväkodin arkeen.
 |
| Kati Vuorennon ilmava jouhikon soitto & Tenho ja Ryske |
Niitä ei näkynyt listassa, josta puuttuvat
myös runot, musiikki, varhaisnuorten erilaiset tarpeet ja ongelmat sekä sarjakuvamuotoiset
kuvakirjat. Ja oikeastaan myös pitkälti huumori, hauskuus, positiiviset
asennemallit, seikkailu ja poikamainen jännitys, jotka hiljalleen ovat
valloittamassa onneksi taas kenttää.
Ei se mitään. Kaikkea ei voi mahduttaa
kuuden kirjan joukkoon. Mitä Suomi lukee – ja ostaa – antaa sen todellisen
kuvan kotimaisesta lasten ja nuortenkirjallisuuden käytöstä. Harvinaista kyllä,
parhaiden joukossa on nyt vasta ainoastaan yksi käännös, näitä poikien
surkeudesta kumpuavia huumoripläjäyksiä. Joulu lähestyy, joten Muumikalenteri
on rautaa ykkösenä. Mahtava se on kooltaankin, joten luukkujen kanssa on
tekemistä.
 |
| Vesikirja& Carlos da Cruz |
Tatu ja Patu sekä Risto Räppääjä pitävät
huolta poikienkin huumorista, tyttöjen itsetuntoa edelleen tukee Pääskysaaren
Jenni. Uutena tulokkaana on näköjään lasten puolelle sijoitettu ankkaversio
Kaurismäen miehestä ilman muistia. Ehkä tasapainon vuoksitietokirjojen puolelta
löytyy sitten kotimainen opaskirja Pokemonien metsästykseen…
Ja
musiikki jyllää sekin, bestselleriksi taitaa olla jo muodostunut Soiva
laulukirja adjutanttinaan mainio Pikku Papu-orkesteri. Hauskaa, että Tiina
Nopolan Siiri ja Heppa Huoleton on
päässyt mukaan. Kirja iskee mukavasti nousevaan buumiin eli keppihevosten
kanssa touhuamiseen.
Raadilla on mielenkiintoinen kuva vuodesta
2016! Kun raadin puheenjohtaja kertoi luetun pinon nousseen päällekkäin
aseteltuna miehen mittaan, niin nämä kirjat veivät siitä 12 senttiä. Eniten vei
Juulia Niemi, 2,7 cm kansineen, hyvänä kakkosena Sanna Isto. Lievätkö
voittaja-ainesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti