Lukulehmät, natsi-Tyllerö ja arjen sankarit

Tyyris Tyllerö keikkuu edelleen muurinharjalla, vaikka onkin myöntänyt uusimmassa numerossaan Feodor Rojankovskin Hanhiemon sivuille tekemän natsi-Tyllerön opetusministerille ja kulttuurilehtien tukilautakunnalle huonosta tiedotuksesta, vastaamattomuudesta ja lastenkulttuurin tiedottamisen torpedoimisesta.

Juhani Känkasen arjen sankari Apo

    Tämän vuoden kolmannessa numerossa riittää mielenkiintoista lukemista – teemana ovat arjen sankarit, lapset. Kun nouseva trendi käsittelee perheiden muuttumista, Riina Katajavuoren Meidän pihan perhesoppa on yksi tärkeistä aluevaltauksista. Hän on myös muissa lastenkirjoissaan käsitellyt lasten kasvamista aikuisuuteen. Mikä olisi suomalaisempaa kuin kuvakirja Pentti miesten Lapin-reissulla. On halonhakkuuta, miestensaunan kipakat löylyt ja tiukka nousu tunturin laelle ”missä taivas melkein koskettaa pipoa”. Mennään jo kotiin puolestaan dokumentoi kiinnostavasti eri-ikäisten lasten kotien ilmettä 2000-luvulle siirryttäessä.  Riina Katajavuori on lisäksi monessa mukana: runoilija, kirjailija, esiintyjä, osallistuja ja tuottelias kolumnisti – kolmessa Riinan reportaasista elävästä elämästä tulevat esille niin päiväkotien lasten kekseliäisyys ja lahjomattomuus kuin omien kirjojen taustatkin.

     Tutkija Sisko Ylimartimo sai 1960-luvulla lahjaksi viehättävän uuden version Yrjö Kokon klassikosta Pessi ja Illusia. ”Tunsin entuudestaan Yrjö Kokon kirjoittaman sadun kirjailijan itsensä valokuvin kuvittamana. Aivan uudenlaisen vuonna 1963 julkaistusta Pessistä ja Illusiasta teki loistava ja sadunomainen kuvitus, jonka tekijäksi oli mainittu A. Lindeberg. Nimi tuntui oudolta, kuvitustyyli Suomessa ennen näkemättömältä.” Kriitikot kehuivat juuri kirjan visuaalista ilmettä. Ylimartimo luo kokonaiskuvan taitavasta ja monipuolisesta Aleksander Lindebergistä (1917-2015), joka kuvitti muun muassa Stevensonia, Grimmin satuja, Kalevalaa, Topeliusta, Kiplingiä, Gogolia.

    Reetta Niemelän haastattelussa tulevat lukijan silmien eteen lukulehmät. Kirjastoissa on useita lukukoiria auttamassa lapsia harjoittelemaan lukemista, miksipä ei lehmiä! Mutta Niemelä on myös tuottelias lasten tietokirjojen tekijä. Uusin käsittelee mehiläisiä jännittävän tarinan avulla: heti alussa pelastetaan sisään eksynyt mehiläinen. Aukeaman toisella puolella opastetaan oikea tapa siirtää erilaiset ötökät turvallisesti takaisin luontoon. Samalla tavalla mehiläisten monet salaisuudet avautuvat uteliaille lapsille. Niemelän hieno sarja Milja-tytöstä puolestaan tutustuttaa luontoon vuoden aikana ja kertoo lämpimästä suhteesta isoisään.

  Kotimaisissa uusissa kuvakirjoissa arjen sankarit esiintyvät monella tavalla. Apo Apposen tekijä Juhani Känkänen kertoo haastattelussa, miten toimeliaan pikkuvekaran luominen onnistui. Tämä seikkailee joulua odotellessa, arkipäivän askareissa ja karkaa kotoaan, kun ei saa tarpeeksi huomiota. Känkänen myös piirtää humoristisen vivahteikkaasti sankarinsa elämää. Julia Vuori on puolestaan kuvittanut vapauteen haluavasta kanarialintu Arhipasta ja taksinkuljettajasta hellyttävän parin. Molemmat miettivät elämän perustotuuksia: ”Vapaus… Suhonen pinnisteli. – Kai se on sitä, että häkki on poissa, vaikka silmät ovat auki.”  Pikkuväen iloksi nousee myös Prinsessa Pikkiriikki kuvittajana humoristisen vauhdikas Ninka Reittu. Hannele Lampelan tarinassa tavataan valloittava persoonallisuus, joka asettaa aikuisten määräykset omaan arvoonsa mutta huomaa osan niistä olevan ihan järkeviä.

    Vuokko Jokinen esittelee Roald Dahlin kirjailijakuvaa ja juhlavuoden erilaisia tuotantoja. Isosta kiltistä jätistä on tehty mielenkiintoinen elokuva, jonka on ohjannut Steven Spielberg. Kustantajan tilaisuudessa Dahlin lastenkirjojen kääntäjä Tuomas Nevalinna on kertonut miten brittiläinen alkuperäiskerronta on siirtynyt suomeksi. Jokinen poimii Nevalinnan kommenteista hauskoja yksityiskohtia ja verbaalista taituruutta. Jättiläisten kohdalla selvitetään lisäksi IKJ:n humaanista elämänkatsomusta ja ihmisten ennakkoluuloista suhtautumista moniin asioihin.

    Toinen juhlavuottaan viettävä klassikko on Antoine de Saint-Exupery, jonka Pikku Prinssistä on myös tehty hieno animaatioelokuva ja  kuvakirja. Graafikko Pirre Vaijärvi on kuitenkin innostunut palkitun tsekkiläis-amerikkalaisen Peter Sísin tulkintaan prinssin ja kirjailijan vaiheista. Omalaatuinen elämänkerta etenee fantasiakuvien siivittämänä lopun tyhjään aavikkoon, missä lentäjä ja prinssi tapaavat. Mutta rinnalle voi asettaa myös sarjakuvan mestarin Hugo Prattin tulkinnan. Minkälaisen roolin Pikku Prinssi näissä kirjoissa saa?

Marjaleena Mäkelä on käynyt Taivalkoskella pitämässä kuudennen kerran Kirjaseikkailuleirin. Sanataiteen ohjaaja on pitänyt päiväkirjaa, joka paljastaa miten leirillä luotiin erilaisin metodein iloa, hauskuutta ja kirjallisuutta. Näin innostetaan lapsia ja nuoria kirjallisuuden ymmärtäjiksi ja tekijöiksi.

Toimittaja Ismo Loivamaa puolestaan on ihastunut Stig Hansenin kirjaan Livet på teatern. Ruotsalaisilla on hauska perinne laatia elämäkerrallisia teoksia, joista välittyy keskusteluhetken tuoreus. Ei yhtään mekaanista, vaan autenttista ja nautinnollista. Lukija pääsee seuraamaan kunnon keskusteluja.

Lastenkulttuuri näkyy ympäri Suomen aktiivisten keskusten ja järjestöjen kautta. Ensi vuonna itsenäisyyden juhlavuonna on mielenkiintoista raportoida uusista ja innostuneista aluevaltauksista – mutta myös opetusministeriön alaisten toimielimien tukiponnistuksista. Minne ne suuntautuvat?

    Mutta ensin on selvittävä hengissä Hlesingin kirjamessuista ja Finlandia-palkintojen sumasta ja hehkutuksesta. Tyyris Tyllerön ajankohtaisblogina Lastenkulttuurin vinkkari tulee olemaan hermolla.

Peter Sísin upeita kuvia voi lukea niin englanniksi kun tsekiksi. Saint-Exuperyn lentoja kuvatessaan palkittu kuvantekijä ja tietokirjailijakin saa kuten viereisessä kuvassa näkyy vuoret ja laaksot elämään lentäjän silmin.