Paitsi Tove Janssonin juhlavuotta tapahtuu koko ajan muutakin lastenkulttuurin kentällä. Elämyksellinen lastenkirjanäyttely Helsingissä 5.11.2014-1.2.2015 Virka Galleriassa sisältää komean kuvituskokonaisuuden lisäksi kaikkea muutakin, mm. lasten tietokirjojen tekijöiden pohdiskelua ja mielenkiintoisten nuorten tietokirjojen vinkkausta. Paitsi että tietysti Tove Jansson on mukana näyttelyssä Maija Karman ja Maija-Kaarina Nenosen siivellä...
Ja miten on Lukuinto-projektin tilanne, kun varsinaisen toimintavuoden loppu häämöttää? Lukuintohan on ollut monipuolinen lukemisen edistämisprojekti, joka on koonnut yhteen erilaisia toimijoita ympäri Suomea kouluista kirjastoihin, järjestöistä tutkijoihin. Varmaan on pidetty huolta samalla hyvien toimintamallien kirjaamisesta ja jatkotoimenpiteistä. Kovin usein tärkeät aktiot ovat saattaneet jäädä vain itsensä pituisiksi ja näköisiksi rahojen loputtua.
Miten vierottaa itsensä muumeista?
Eikö Tove Janssonista pääse millään eroon? Tänä vuonna se ei taida onnistua, ja hyvä niin. Postista kolahti käsiin kuvakirja Muumiperhe talvella (kuvat Päivi Arenius, Tammi 2014)), jota ensin huokaisten ajattelin yhdeksi klooniksi lisää uupumattomaan muumitarinointiin. Mutta Tarinaa ja tekemistä -sarjan sisältö onkin viitseliäs ja nokkelakin. Katariina Heilalan mukavan selkeä teksti johdattelee pienten tehtävien myötä Pikku Myytä etsimään, tuo mukaan sarjakuvista tutun reippaan urheiluhullun Virkkusen ja niin Muumiperhe herää talven riemuihin. Hiljalleen myös Areniuksen kuvat - ja niiden hyvin janssonmainen värimaailma - tempaavat mukaansa. Lopussa on vielä pienoiskuvissa vastaukset kysymyksiin ja arvoituksiin.
Uusin Onnimanni-lehti (Lastenkirjainstituutin julkaisu) tarttuu aiheeseen mm. Sisko Ylimartimon kivalla jutulla Tovesta Lewis Carrollin Liisan kuvittajana. Carroll oli läheinen Tovelle, ja kuinka ollakaan, juuri Raben&Sjögrenillä kustannustoimittajana toiminut Astrid Lindgren houkutteli Toven Hobbitin kuvittajaksi. Bonnier sai sitten Toven tekemään uuden käännöksen kuvamaailman Liisasta. Aivan niin kauheaa ja hurjaa horroria kuin Tove olisi halunnut ruotsalaiset eivät kuitenkaan kestäneet, vaan suitsivat hurjimmat ideat: protestoinnista huolimatta "kuvituksesta tuli kesy ja ruotsalaiselle kansankodille sovelias idylli."
Mutta ehkä ei niin tiedettyä on myös tamperelaisen Lastenkirjainstituutin hieno kokoelma Tove Jansson-aiheista materiaalia. Vuonna 1989 Tove lahjoitti yksitoista laatikollista kotikirjastonsa teoksia ja tutkimuksia, lehtiä, artikkeleita, kirjeitä ja grafiikkaa. Ihailkaa vaikkapa omistuskirjoituksella varustettua Maurice Sendakin hienoa The Moon Jumpersia (1959)! Ei ihme että Tovella on instituutissa kokonainen hylly käytössään.
Syksyn lehtiä
tippuu niitäkin koko ajan poimittaviksi. Kritiikin uutisissa 3/2014 on mm. riemastuttava juttu, Maaria Ylikankaan Runouden uusista sukupolvista. Hän sai valtiolta apurahan perehtyäkseen vuodeksi runouteen. Ja Ylikankaan juttu erilaisine runouden muotojen merkitsijänä on kuin hulppea dada-riimitys itsessään - lukekaa, haluaako hän vielä kokea miten Emma Helle hajottaa runollisesti moottorisahalla pianon!
Teatteri&Tanssi+Sirkus 6/2014 ei vieläkään pääse käsiksi lastenteatteriin. Ilmoitusosastosta löytyvät ne mielenkiintoisimmat vihjeet: Unga teatern valmistelee Timo Parvela -dramatisointia Murrosikäisen käyttöohjeesta ja Teatteri Soittorasia Porvoossa tulee esittämään - kuinkas muuten - Tove Janssonin lapsuutta Olipa kerran pieni tyttö -otsikolla, tekstintekijänä mm. porvoolainen energiamummo Maijaliisa Dieckmann. No. hänellähän on tuntumaa asiaan, takana kirjat niin Aleksis Kiven tai Topeliuksen nuoruudesta.
Tyyris Tyllerössä 3/2014 Ismo Loivamaa on koostanut mukaan melkoisen paketin suomalaisen kirjaston merkityksestä - ja historiastakin. Mukana on useita eläkeiän kynnyksellä tai sen juuri ohittaneita lastenkirjaston puuhanaisia. Mervi Kosken, Katariina Ahtiaisen ja Marketta Könösen kommenteista ja analyyseistä kasvaa jännästi esiin kirjaston kivijalkamainen asema niin lasten ja nuorten kuin myös kirjailijoiden tukena. Miksei myös tietysti opettajien ja kasvattajien vierihoitajana, kuten Seija Kitulan rakkaiden kirjojen mietiskelystä selviää.Miten lukuinto syntyy, miten sitä tuetaan ja jatketaan? Samoin vähän nostalgista on miettiä, kuinka vuosikymmenien tieto, tuntuma ja tekemiset jäävät kovin nopeasti unholaan maailman muuttumisen pyörityksessä. Poleemisesti Suomen kuvalehden 34/2014 kannessa olivatkin kaikki nykyisin kirjastosta saatavat/lainattavat vehkeet, joista puuttui ehkä vain rollaattori heikkokuntoisille eläkeläisasiakkaille. Kirjaa edusti tietysti Tuntematon sotilas. Tyllerön kannessa puolestaan Pirre Vaijärven Jeppe 70-luvulta pohtii jo sarjakirjallisuuden ongelmia. Mikä olisi sopiva seuraava salaisuus...
Pääkirjoituksessa todetaan, että kirjastoilla ei taida olla omia tehokkaita lobbareitaan, ei koko maan kattavaa tiedotusstrategiaa, ei hyvien lukemistulosten yhteistä lainaustiskiä. Mistä saadaan tarpeeksi pätikkää Kirjastoseuralle tehostamaan tiedotusta? Kirjasto on edelleen tämän maan suosituin käyttöliittymä ja edullisen tiedon ja viihteen kanava. Jos poliitikot eivät osaa pitää asiaa kunnossa, kansanliike oikokoon raamit kuntoon. Ehkä kirjastojenkin on kuitenkin syytä katsoa itseään peiliin: ken on maassa kaunehin ja millä tavalla, millä tavoitteilla?
Kirjastokirjat ja muita sisustuselementtejä
Tapiolan kirjastossa on kirjailijan työtila otettu näppärästi mielenkiintoiseksi sisustuselementiksi. Tauno Yliruusin pöytä tilpehööreineen pysäyttää monia tarkastelemaan ja aprikoimaan. Omia kirjailijoita alueelta riittää, joten idea on kätevästi vaihdettavissa. Tapiolassa myös seinävaatteista ja palautusautomaatin plekseistä voi lukea paikallisten kirjailijoiden runoja!
Kirjasto on neliö, jonka keskus on pöytä, laulaa M.A.Numminen ep-lyvyllä Pynnisen perintö. Sisustuselementteinä kirjahyllyt ja kirjojen selät ovat tietysti piristävä ja omistajastaan paljon kertova kokonaisuus. Muistelenpa, että nykyisessä reality-tunne itsesi-testaa-maailmassa oli sellainenkin osio kuin ota joka kymmenes kirja hyllystäsi niin kerron millainen olet. Huh huh. Taitaapa pikemminkin kertoa, mitä lähiaikoina on ajatellut yrittävänsä lukea: Elina Rouhiainen Susiraja 3, Markku Karpion Selviytymispeli, Elisabeth Ahon Tanssii Emman kanssa, Leena Laulajainen Hopeasarvinen poro, Maria Turtschaninoffin Maresi... Millainen siis olen?
Kirjastot ovat esillä myös monenmoisissa kirjoissa. Henkilökohtaisesti koskettavin elämys oli varmaankin Haruki Murakawin Kafka rannalla, missä kirjasto loppujen lopuksi vertautui itse elämään. Ei voi tienkään unohtaa myöskään Walter Moersia ja esimerkiksi Uinuvien kirjojen labyrinttiä (Otava 2014), valtavaa kirjan merkityksien ilotulitusta. Ehkä vähän tuntemattomampi sarja on sitten Jylhäkoskeen sijoittuva Karo Hämäläisen ja Tapani Baggen maailma. Tammen jonkinlaiseen oppituki-ideaan liittyvissä kirjoissa mm. konkreettisesti kiristetään kirjastolla. Konstaapeli Mutanen ja kadonneen kirjaston arvoituksessa (Tammi 2011) taikuri tekee hämäyksiään ja kirjaston saa takaisin sadallatuhannella eurolla. Taustalla häärii myös erittäin epäluotettava kaupunginjohtaja...
Jos kirjasto katoaa, koska paikalliset poliitikot eivät saa aikaan lunastussummaa, edessä on jalkautuminen - tai oikeastaan kai pitäisi sanoa pyöräytyminen. Tapiolassa tämäkin tehtiin ensimmäisenä, niin että oireellista kyllä jopa Eestistä tultiin hakemaan kokemuksia ja know how -taustoja. Erikoisvalmisteiset pyörät kätkevät sisäänsä hyvät tilat kirjoille. Lanseeraus muuten tehtiin torilla, missä riitti väkeä tungokseen asti. Kirjastopyörät ovatkin mainio väline osallistua erilaisiin katutapahtumiin, toriaktioihin ja messuihin. Ehkäpä myös puolueiden äänestystelttojen liepeille sopivin iskulausebanderollein?
Muuten - viime vuoden kirjastokehittäjän palkinto meni Toenperän kirjastoille (Joroinen, Juva ja Rantasalmi) sekä Sompion kirjastolle (Pelkosenniemi, Savukoski ja Sodankylä). Jälkimmäinen on sekin hieno osoitus pienten yksiköiden hynttyiden mainiosta yhteenlyttäytymisestä. "Runokirjakahvilaa, tarinatupia, sanataidepajoja, senioreiden lukupiiriä, itsepalvelukokoustilaa, kirjojen julkistamistilaisuuksia, satutunteja, käsityökerhoa, kauhukammaria, Lukuintoa, luentoja, nukketeatteria, konsertteja, itsepalvelulehtisalia ja runopiiriä. Lapsille, perheille, saamenkielisille, nuorille, ikääntyneille ja erityisryhmille löytyy tapahtumia. Tämä kirjasto levittää hyvinvointia aivan konkreettisesti: kirjastoauton matkassa sivukylille kulkevat niin kirjallisuus kuin lääkkeetkin."
Rakkaudesta kirjoihin. Ripaus hullua luovuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti