tiistai 6. lokakuuta 2015

Kepler62 ja Outo hohde Turun kirjamessuilla



Jokavuotinen kirjamessujen rumba alkoi mukavalla ryminällä Turussa viime viikonloppuna. Kävijät yllätettiin heti sisään tullessa, kun kaikille oli jaossa Volter Kilven, maagisen kirjastomiehen, tiiliskiven paksuinen Alastalon salissa. Varsin moni teki perustavaa laatua olevan suomalaiskansallisen erehdyksen ja nappasi himokkaasti sen heti mukaansa. Näin Volter Kilven pitkää lausetta joutuikin sitten kantamaan koko päivän ajan, vaikka kirjaa olisi ollut laatikoittain jäljellä vielä messujen päätyttyäkin.

     Oli mukavaa pyörähdellä niin esiintymislavojen liepeillä kuin standeillakin tutkailemassa kirjaa ja siihen liittyvää rekvisiittaa. Korviin sattui muun muassa kestojulkkisten eli Timo Parvelan ja Mauri Kunnaksen jutustelu. Mauri siinä lopussa mietiskeli, pitäisikö sittenkin vääntää vielä Suomen historia kansien väliin.
     Kalevalaahan sekä Timo että Koiramäki ovat jo uusineet omalla tavallaan. Toki odottaisin innolla Kunnaksen näkemystä vaikkapa eri kansainvaelluksista ja erityisesti nykyisestä pakolaistulvasta. Hulvattominta saattaisi olla koirien rotukirjo rajojen ylityksissä. Toisaalta Maurillekin voisi muistuttaa, että Tatu ja Patu ovat kyllä Finlandia-palkinnon arvoisesti jo saattaneet historiamme kaiken lapsikansan tietoisuuteen Suomi-kirjallaan.
      Parvelalta ilmestyi kovasti hehkutettu dystopiasarjan alku, Kepler62/Kirja yksi:Kutsu (WSOY 2015), jonka jatko-osan puolestaan väsää norjalainen Björn Sortland (jos nimi on väärin, syynä on takakannen mahdoton fontti). Eräänlainen mainosjippo tämäkin, saapa nähdä mitä lisäarvoa hyppy öljymaahan tuottaa. Timo Parvela joka tapauksessa pistää norjalaisen kollegansa tiukoille: tarinan alku on kivaa ja mukavasti tempaisevaa maailmanlopun uhkaa. Henkilökohtaisesti kuitenkin Pasi Pitkäsen kuvitus näyttää minusta sankarihahmoineen aivan toisesta ikäkuvagalleriasta repäistyltä kuin Parvelan tekstin mitat antavat ymmärtää.
     Mauri Kunnaksen Kesä Koiramäessä (Otava 2015) on puolestaan jopa ällistyttävän nostalgista, leppoisaa ja hauskoja autenttisia pikkuisia yksityiskohtia täynnä. Ainakin meikäläinen tunnisti omien kesiensä kohokohtia lähes jokaiselta sivulta. Jopa ukkosenkin järisyttävän, sopivan vaarallisen tunnelman, joka Kunnaksella on jo aivan tavaramerkki.

 Toden teolla tietoa!

     Itse olin puhumassa lasten tietokirjallisuudesta Turun kirjamessujen ex-primusmoottorin, Kari J. Kettulan kanssa. Karilta ilmestyi jo neljäs muistelmateoskin messuilla eli Outo hohto IV (Turbator 2015), missä tämä entinen yöportieri, ammusräjäyttäjän apupoika, Suomenlinnan kirjastonhoitaja ja messumies avautuu. Mukana on  niin lukuisten kirjallisten yhteyksien mielialoja kuin lapsuudesta ja nuoruudesta vasemmistolaisen äidin ja oikeistodemari-isän kanssa, jota kutsuttiin Hiljaiseksi Jimiksi. Kari J:n oivaltavat facebook-tulkinnat ovat kuin pieniä esseitä, tarinoita tai tiukkoja kommentteja ajankohtaisiin kulttuuripoliittisiin tapauksiin. Aina niissä on lisäetuna kuivaa huumoria tai nokkelia yhdistelemisiä kummallisiin kuvioihin.
      Kari J. muuten hoiti Turun kirjamessuille kaksikin kertaa venäläisen kirjallisuuden kokonaisuudet, mutta ei suostu antamaan Helsingin messujen Nalle Nybergille ohjeita – muuta kuin vanhan sanonnan: ”Jumala taivaassa, kapteeni laivassa ja ohjelmajohtaja messuilla. Aja tapahtumaa kuin vikuroivaa hevosta, välillä suitset kireällä ja välillä vähän hölläten niin hyvä siitä tulee.” Tietysti olisi etua, jos Turun tapaan löytyisi miehiä, jotka olivat olleet usein saunassa Putinin kanssa Turussa hänen ollessaan Pietarin kaupungin palveluksessa.
     Kuisti-lavalla puhuimme Kari J:n kanssa lasten tietokirjallisuudesta. Sitä esittelevästä kirjasta Totta tosiaan – suomalaisia lasten ja nuorten tietokirjailijoita (Avain 2015) Kari J. totesi, että se on kyllä osiensa summaa isompi juttu ja tuo samalla lukijalle pitkän aikavälin trendejä ja historiaa. Sykleistä ja yhteisöllisyydestä pääsimme miettimään mm. tämän hetken lasten tietokirjallisuutta. Esiin nousivat toki median hybridisoima koodaaminen, yhä enemmän esiintyvät monen median kokonaisuudet – kirjaa, peliä, nettiä ja osallistuvuutta – tunnetason puolustuskirjat ja itsetunnon kehittäjät – mutta olimme kyllä liikuttavankin yksimielisiä vanhojen tiedon alueiden pysymisestä pinnalla. Tekijöitä saattaa tulla enemmän harvemmilla kirjatitteleillä, mutta kenties näin saadaan lisää myös vaikeampia ja harvinaisempia tiedonalueita.
     Keskusteluun tulivat mukavasti mukaan yleisön joukosta vielä mm. tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa (joka muuten veti heti perään kivan keskustelun tietokirjallisuuden narratiivisuudesta!) tai kirjamessujen päätoimikunnan pj Reetta Kettunen, joka heitti mukaan sarjakuvan keinot ja niiden kautta tiedon jakamisen. Kari J. otti kiinni heitosta ja muistutti, miten juuri pakolaisten tilannetta, kulttuuria ja vastavuoroon kotimaista olisi juuri nyt tärkeää välittää tietokirjallisuuden ja mm. sarjakuvan avulla. Mutta missä ovat tekijät?

     Täytyy sanoa, että ainakin toistaiseksi Turun kirjamessujen ilme oli Hesaa järkevämmin hahmotettavissa. Vauhdista ja äänistä muuten taisivat parhaiten vastata saamelaiset, joiden elämä ja kulttuuri oli yksi messujen pääteemoista. Aamuisin railakas meno ja heleästi kaikuneet joiut ja laulut saivat heräämään toden teolla opuksien antiin. Sen sijaan Helsingin Kirjamessujen ruoka- ja viinimessut ovat vielä jonkun valovuoden edellä…
     Muuten, onnittelut vielä Kari J. Kettulalle. Hän vastaanotti Suomen nuorisokirjailijat ry:n Pääskynen palkinnon Turun kirjamessuille yhdessä Jenni Haukion kanssa lastenkirjallisuuden hyväksi tehdystä työstä. Toisin kuin Helsingin kirjamessut, Turku onkin pitänyt hyvää huolta nuorisokirjailijoista omalla standillaan ja ohjelma-apuineen. Kiitospuheessaan Kari J. totesi, että Turun messut ovat tuoneet esimerkiksi yli 75 000 koululaista mukaan kirjojen maailmaan. Hiukan hän pahoitteli sitä, että komean kunniakirjan mukana ei seurannut lounaskuponkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti