Ruby, Dibitassut ja Robogem - apua!

Kova väite – maailman paras?

Tänään kansainvälisenä lukutaidon päivänä voikin olla hyvin suotavaa ja oireellista puhua kirjoista, jotka opettavat lapsia ohjelmoimaan. Kyseistä taitoa on kaivattu valtionhallinnon ylimpiä tahoja myöten pelastamaan suomalaisten lasten heikentyvää menestymistä erilaisissa lukemistutkimuksissa. Linda Liukkaan vihdoinkin ilmestynyt ”Maailman paras koodisatukirja” eli Hello Ruby (Otava 2015) näyttää, että tarvitaan siis KIRJA kertomaan ohjelmoinnista – verkko ei sitten riittänytkään?

    Hello Ruby ei tosiaankaan ole yksin huseeraamassa markkinoilla, vaikka onkin saanut yltäkyllin tv-tilaa ja mainostaa ympäri maailmaa voittokulustaan. Lapsien koodauspotentiaalista kilpailevat myös Elina Hiltusen, Emilia Hiltusen ja Otto Hiltusen Dibitassut – Matka ohjelmoinnin maailmaan (Readme.fi 2015) – taustajoukoissa myös Linda, tosin Mannila. Kaikkein komeimman paketin rahalla saa kuitenkin Oppi ja Ilo-sarjan laatikosta nimeltä Robogem (Sanoma Pro 2015), joka on perhepeli ohjelmoinnin alkeiden hauskaan oppimiseen.

 Pingviinit ja koirat vauhdissa

    Sekä Hello Ruby että Dibitassut käyttävät raameina tarinoita. Linda Liukkaalla on pingviinejä, django, pyton, lumileopardi, ketut ja robotit. Rubyä luonnehditaan uusien asioiden oppimisen rakastajaksi, joka inhoaa luovuttamista. Hän kertoo mielellään mielipiteensä. ”Haluatko kuulla? Isäni on maailman paras. Kerron hyviä vitsejä. Olen jekuttaja ja haluan kuppikakkuni ilman mansikoita.” Amerikkalaistyyliin Liukas kiittelee ensisivullaan Kickstarter-yhteisöä, toteaa, että Android-robotti on tuotettu ja muokattu Googlen luoman ja jakaman alkuperäisen mallin mukaan sekä käytetty Creative Commons 3.0. Attribution –linsenssissä kuvattujen ehtojen mukaan.

    Tämä huojentaa todella lukijan mieltä.

    Itse tarinassa ei ole kovinkaan paljon alussa luvattuja lapsuuden tarinoiden aihioita, onpahan omassa pikkumaailmassaan elävä Ruby, silloin kun isä käy töissä ja työmatkoilla. Äitiä ei ole mailla halmeilla, mutta isä se osaa järjestää aina yllätyksiä. Ruby löytää postikortin: isä on piilottanut viisi aarretta, jotka Rubyn on löydettävä. Kirjan lopussa on vielä työkalupakki, joka ohjaa lasta ohjelmoinnilliseksi ajatteluksi eli opit järjestetyn käskyjonon, purkamisen osiin ja säännönmukaisuuksien hahmottamisen. Jos pääset niin pitkälle, sillä Rubyn varsinaiset seikkailut ovat kovin yksinkertaisia, kuvitus ei erityisemmin tue lauseitakaan ja vaikuttaa summamutikan oloiselta ja sekavalta. Tuntuu siltä, että kirja on tehty tapetilla olevan aiheen myyntituotteeksi ja toimii paljon paremmin omassa ympäristössään, netissä. Toki se on päässyt lastenkirjojen eniten myytyjen elokuun kirjojen listalle. Ja onhan Linda Liukas nyt lunastanut käyttämänsä tittelin lastenkirjailija oikein kovakantisella opuksella. Lastenkulttuuripalkintonsa Liukas on ansainnut varmaan asian nostamisella yleiseen tietoisuuteen ja kovalla esiintymisdraivilla.

Koirien merirosvopelit

    Ei ehkä ihme, että kun Ruby jää aikuisen sinnikkään opastuksen varaan, Dibitassut kiinnostaa koko ajan nuoria lukijoita. Toki Dibitassut ovat nekin Futurecoden tavaramerkkejä ja tietyn mallin mukaan koheltavia inhimillistettyjä koiria. Sekä Ruby että Dibitassut käyttävät hyväkseen varsin lyhyitä lauseita. Dibitassuissa tekstityyppi on iso ja helposti luettavissa ja sanat ovat tuttuja. Ruby puolestaan innostuu kovin teatraaliseen ja vaikeasti ymmärrettävään ilmaisuun: ”Keskity puhtaisiin asioihin” lumileopardi neuvoo järkähtämättömänä. ”Älä kiinnitä huomiota yksityiskohtiin, jotka vain sekoittavat. Näin keksit ratkaisun.”  Toki Dibitassuissakin on huvittavia yksi-ilmeisiä mallisuojan mukaisia hahmoja ja taloissa alkuperäiset nimet, mm. School… Mutta Dibitassut tassuttelee konkreettisella tasolla. Välillä on mukavaa kirjaston hehkutusta, mutta ohjelmointi lähtee tietokonepelin rakentamisen kautta. Tyypillinen poikakoira Viki tekee malttamattomana kaikkea hassua, ennen kuin tajuaa miten asioita rakennetaan. No, hyvänä tukena on tyttökoira Emmi, joka tönii oikeaan suuntaan. Kuin suomalaisesta koulumaailmasta?

    Tärkeäksi ”kohokohdaksi” nousevat käskyt, niin Rubyn kanssa kuin Vikin lyhyttä muistia kartoitettaessa. ”Voi Viki, etkö muista mitä opetin? Ohjelmoinnissa pyritään tekemään toiminnot mahdollisimman vähillä komennoilla. Esimerkiksi kun pyysin sinua ohjaamaan minut kirjahyllylle, ohjelmoit minua sanomalla ’toista 10 kertaa: (ota askel)’ ja ’toista kunnes’.” Pelihän siitä syntyy, ja kenties intoa omankin seikkailun hahmottamiseen.    Mitenkähän olisi ollut, jos joku mainioista lastenkirjailijoistamme olisi päästetty irti näille markkinoille, sillä kuinka kummassa kiva teksti ja vauhti alkavat tuntua ääneenkin lukiessa tönkköiseltä kun päästään käsittelemään ohjelmointia?

Pelilaudalla tönitään ohjelmia

     Sitä ei nimittäin tapahdu Robogenin kanssa, vaikka aikuisen ohjeet kertovatkin, että nyt lapset oppivat hahmottamaan loogisen päättelyn ja yksityiskohtaiset ohjelmointikäskyt. Strategiapelissä nimittäin taistellaan timanteista ja ohjaillaan omia robotteja kahmimaan mahdollisimman monta aarretta – ihan siis kunnon taloudellista ajattelua pelin ohessa. Pelin suunnittelija, Koodikoulun perustaja Juha Paananen, ei ole ehkä onneksi innostunut hurjempiin avaruusseikkailuihin. Hän on luonut varsin koukuttavan lautapelin, jota suositellaan yli kuusivuotiaille, mutta tämänhän ääressä innostuu varttuneempikin, ehkä nuorempikin – eikä tässä tarvitse antaa lapsen voittaa. On nimittäin täysi työ pähkäillä itse robottinsa liikekannallepanoa käskykorttien avulla liikkumaan taitavasti pelilaudalla ja välttelemään esteitä. Lapset näyttävät näppärästi oivaltavan, miten aikuisen robotin saa yllättäen torpattua syrjään juuri timantin läheltä. Samalla tulevat ohjelmoinnin perusasiat opittua kuin huomaamatta. Pelin hyvyyksiin kuuluu myös mahdollisuudet monipuolistaa kulkua – tai vähän yksinkertaistaa… Mikko Saari toteaa Lautapelit-sivuston arvioinnissaan – ja tähän yhdyn mieluusti: ” Pelinä Robogem ei ole kovin syvällinen, mutta lapset innostuivat ja ohjelmointiharjoituksena peli on hauska ja kiinnostava. --- Robogem on parhaimmillaan opetusvälineenä, mutta kyllä se pelinäkin toimii. Peliä on helppo suositella ohjelmoinnin alkeiden opettelun tueksi alakoululaisille. Perhepelinäkin se toimii.”

    Taitaa olla niin, että kaikki kolmea voidaan käyttää toisiaan tukien. Kaikilla on tietenkin myös netissä omat sivustonsa ja lisämateriaalinsa ja hehkutuksensa. Kun Robogenistä lähdetään oman pelin suunnitteluun Dibitassujen kanssa, kyetään varmaankin saamaan aika paljon enemmän irti myös Linda Liukkaan ja Rubyn manöövereistä. Mutta eivät nämä kirjat varmaan ainoiksi oppaiksi jää – tämä on juuri nyt trendi ja must… Mutta aina nämä opukset voittavat tietokirjallisuuden myydyimmät eli  värityskirjat.