Änkyrämatojen sankari vastaan lantakuoriainen

 Sopivasti kesäloman jälkeen juuri ennen koulujen alkamista on veryttelynomaisesti syytä tarttua taas haastaviin opuksiin. Samalla voi opastaa uusia ja tottuneempia tiedonjanoajia koulun ihmeellisten uusien asioiden ja elämysten pariin. Ja ehkä luonnonkaan tärkeyttä ei kannata jättää heti taakseen.

Sami Saramäki

 Jukka Laajarinne taitaa olla nyt niitä mielenkiintoisimpia kotimaisia lasten ja nuorten tietokirjailijoitamme. Ainakaan kohteiden laajuus ei näytä hätkäyttävän. Ilmestyneiden kahden toivottavasti jatkoa saavan kaksikon aiheet kun liikkuvat tarinoista äärettömästä luonnon monimuotoisuutteen. Taustallakin on jo lastenkirjojen kohdalla juttuja matematiikasta ja isoäidin oudoista koneista muumifilosofiasta puhumattakaan. Teemoja löytyy vaikkapa ruoalla leikkimisestä, koska leikkinenhän on kielletty…

Martti Ruokonen

Niin Mahdottoman suurta puuta (Gaudeamus 2020) kuin Kadonneen madon jäljillä (Gaudeamus 2021) on ideoitu yhdessä Helsingin yliopiston Tiedekasvatuskeskuksen asiantuntijoiden kanssa, joten faktat taitavat olla kunnossa. Ja onhan toki Laajarinteella taustansa matematiikan ja filosofian opettajana.

Välittäjälle kirjat ovat miellyttäväkin haaste. Molemmissa on samoja sankareita mittarimato Oukasta pikkumuurahaiseen Riikkiseen saakka. Siinä välissä kieli saa mennä solmuun mököjäkäräisten ja mäihämainarien kanssa, mutta sinutteleva tyyli, runsas dialogi ja tietenkin Mari Luoman tenhoava kuvitus pitävät porukan kasassa.

 

Lue ensin pari kertaa

 Näin se on. Ennen esiintymistä (suositeltu ikähaitari 6-9-vuotiaille voisi kyllä olla paljon laajempi…) kannattaa perehtyä kunnolla ja miettiä tulevia kysymyksiä. Rakenteiden ja asioiden monimuotoisuus avautuu paloittain.

Oikeastaan Laajarinne on rakentanut kolme kerrosta Kadonneeseen matoonsa. Ensinnäkin hän ottaa lukijan haltuunsa suoraan osoitetulla juttelullaan ja kertoo kilpailusta veljensä kanssa: kumpi löytää enemmän erilaisia eläimiä kotipihaltaan? Aukeamalla löytyvätkin sitten löydetyt kohteet nimettyinä, ja niitä on kiva havainnoida ja etsiä. Mukaan tulee salavikaisia suojeluvinkkejä, ainakin laiskalle kesänviettäjälle sopivia: kieltäydy leikkaamasta nurmikkoa! Se antaa suojan niin monelle tärkeälle elukalle. Kun kertoja löytää vielä tutut ötökät eli Rikkisen ja Oukan, voi tietäväisesti esitellä niin hyönteishotelleja kuin pölytystä ja eläinten erilaista näköaistia.

 Kansi Martti Ruokonen

Mutta Laajarinteellä on tärkeämpääkin tekemistä – kunttamato Änkyrä on kadonnut! Ja tietysti heti tulee lasten kysymys: ”Onks noi nimet ihan oikeita vai pellejuttuja?” Mököjäkäräisistä vaikenen, mutta Änkyrästä  valmistautuneenavoin  rintaa röyhistäen todeta, että kyllä, ihan oikein. Vuonna 2014 professori Heikki Setälä keksi nimen Coghetti sphagnetorumille, änkyrämatojen heimoon kuuluvalle Suomen luonnon tärkeimmälle työläiselle. Kuntta on vanha suomalainen sana, joka tarkoittaa kuivan kangasmetsän pohjakerrosta, missä mato elelee. Laajarinteen huolestuminen tarttuu, koska mato on erittäin tarpeellinen. Se syö kaikkea ja sitten kakkaa ja sitten kasvit voivat käyttää taas näitä ravinteita.

 Tietoa monesta kerroksesta

 Änkyrää haetaan monista paikoista. Samalla aukeamilla kuvitukseen ilmestyy yhä enemmän erilaisia kohteita, joista saadaan perustietoa ja kysymyksiäkin: ”Leppäyökkösen toukka näyttää linnunkakalta. Miksi?” Välittäjä osallistuu hengessä mukaan (melkein tippa silmässä järkyttyneenä) etsintään ja lukee samalla esimerkiksi ravinteiden arvoituksista ja vaikkapa vain yhden lajin katoamisen seurauksia. Juonenpunonta opettaa vaikkapa miksi kannattaa etsiä Änkyrän omista paikoista. Missä eri lajit viihtyvät?

Vaaratkin uhkaavat, jos sisilisko huomaa Riikkisen. Eli onko luonto aika hirveäpaikka? Tämä kerros tarjoaa siis pohdintaa, kysymyksiä ja tehtäviä. On vaikkapa kolme erilaista autiota saarta. Minkälaiset mielikuvitusolennot pärjäisivät noissa olosuhteissa parhaiten? Entä joutuuko Riikkinen kihokin syötäväksi? Vaaraa aiheutuu myös vaikkapa loiskärpäsen munista, jos niitä ei saa irti. Nehän voivat syödä kantajansa elävältä! Pöpöjen kanssa ujutetaan mukaan muutakin bakteerioppia ja hyviä hoitokeinoja käsienpesusta alkaen. 

Ja mikä oikeastaan on hyödyllistä, mikä ei luonnossa? Hyttyset ovat ihmiselle riesa, mutta toisaalta ne ovat tärkeää ruokaa toisille. Kaikki osat ovat tarpeen eli: ”Ehkä hyttyset ovat ihan hyviä omalla paikallaan. Ne ovat ruuvi tai mutteri elämän vuoristoradassa.” 

 Laajarinteen tyylissä on hitunen hiukan verhoiltua itseironisuutta, kun puhutaan maailman monenlaisista ympäristöistä ja erilaisuuksista: ”Vaikka minä esimerkiksi olen viisas ja miellyttävä ihminen, kaksoisveljeni on joskus ihan tyhmä.” Se tietysti johtuu potkuhousuista. 

Mahdottoman suuressa puussakin tekijä heittää mukaan varmaan itsekseen myhäillen uusia näkökulmia vaikkapa jo tehtyyn puun ympärysmitan tulokseen. Entä jos mittaaja olisikin oikein pieni ja menisi läpi kaikki raot ja kuopatkin? Filosofisia mietteitä voi poimia sieltä täältä ja olisiko tuo Muumien elämänkatsomuskaan niin kaukana?

Luonnossa on paljon kakkaongelmia

 Kolmas Laajavuoren kohde onkin lantakuoriainen, joka kutsuttiin apuun Australian lehmänläjien hoitamiseksi. Tämä tuntui ensin hiukan haetulta, mutta päästiinhän sitä kautta puhumaan vieraslajeista. Ja miten koko homma päättyy? Onnellinen loppu tarvitaan, ja tietenkin Änkyrä löydetään.

Mutta kumpi voitti pihakilpailun? Enpä kerro, se on hauska juttu. Lopussa on kuitenkin myös muistilista ja vähänkö tulee sellainen tuskainen olo. Siinä on nimittäin melko monta asiaa, jotka ihmisen pitäisi hoitaa kuntoon myös omalta osaltaan. En taida uskaltaa laskea vielä pistesaldoani.

Kuvitus tietysti on oma kerroksensa. Kuten tuossa on tullut selväksi, Mari Luoman aukeamilla on menoa, vilskettä, hempeitä luontokuvia, isoja lähitarkastuksia, huumoria ja vertauskuvia.Kirjailijan tyyliin nämä sopivasti tietoa ja mielikuvitusta yhdistelevät osaset toimivat erinomaisesti.

Timo Mänttäri

Jukka Laajarinteen kirjalliset aiheet ryntäilevät siellä täällä ja paljolti aikuistenkin puolella eri lajeista toisiin. Sopinee toivoa tämän kertaisen välitysurakan jälkeen, että lisähaasteita tulisi lisää. Yhteiset hetket eri-ikäisten tiedonjanoajien kanssa ovat parhaimmillaan kaikille osapuolille mitä mainioin seikkailu ihmeellisten ja tärkeiden asioiden pariin