Munakokkelia kulttuurineuvoksille

Lastenkulttuurijulkaisu Tyyris Tyllerön kevään paksu kaksoisnumero käsittelee lähes sadalla sivullaan ilmeisen polttavaa asiaa: kirjailijan, lukijan ja kirjan asemaa. Mari Koppisen artikkelissa (HS 14.4.) mm. kirjailijat Salla Simukka ja Anja Snellman pohtivat yhteistyötä lukijoiden kanssa – ja nimenomaan nuorten. Kun ennen tuli kouluista innostuneita ja viitseliäitä kysymyksiä, nyt sävy on muuttunut. Kirjaa ei ole edes luettu tai kirjailijaa yritetään innostaa kertomaan, mitä kirja oikein sisälsi. Anja Snellman ei jaksa enää edes hymähdellä, kun lähestymisissä valitellaan kirjojen liian pitkiä lauseita ja vaikeita kielikuvia. Anja on huolissaan nimenomaan arvoista ja ajankäytöstä. Onko lukemiselle enää aikaa?

Kansien kuvat Jukka Lemmetty

    Toisaalta Helsingin Sanomien teettämässä kyselyssä lasten ja koulunsa aloittaneidenkin kohdalla kirjalla on edelleen samanarvoinen asema muiden välineiden rinnalla. Kirjoja luetaan ja kuunnellaan mielellään. Missähän tarkalleen ottaen on tuo maaginen taitekohta, missä asiat alkavat luistaa toisella tavalla?

Tyyris Tyllerössä pohditaan muun muassa sanataiteen perusolemusta, kirjailijan asemaa, lukemisen syvyyksiä, maahanmuuttajien tuomaa lisäväriä, satavuotisen Suomen tarjoamia kirjallisia elämyksiä ja kritiikin mahdollisuuksia.

Viikatteelle töitä

Opetusministeriö ei suostu kertomaan tässäkään tilanteessa, missä vuodesta 1978 ilmestyneen lastenkulttuurilehden tukemisessa ongelmat piilevät. Monen tinkimisen jälkeen lähemmäksi konkretiaa päästiin ilmauksessa ”ei täytä tuen myöntämisen edellytyksenä olevia laatu- ja vaikuttavuusvaatimuksia.” On lähes carrollmaista nonsenseä ihmetellä, mitä tuo tarkoittaa.

    Lehden laatu ei riitä? On se sentään saanut osansa lastenkulttuurin valtionpalkinnosta.

  Tyllerö ei vaikuta tarpeeksi, vaikka taitaa olla kirjastojenkin tilauksissa hyvällä mallilla ja leviää varsin kattavasti ympäri Suomea opetusministeriön vaatimalla volyymillä.

   Kun edellinen kulttuuriministerikään ei korvaansa lotkauttanut, pitänee yrittää uuden kanssa.

   Ja etsiä jostakin kuvaa, missä Tyyris Tyllerö on pudonnut muurilta. Tämän lähetämme opetusministeriöön ja kulttuurilehtilautakunnalle.

   Lastenkulttuurin vinkkari pyrkii puolestaan monipuolistamaan blogiaan.  Vielä on käyttämättä vaikkapa videoidut esittelyt. Odotetaan syksyn kuumaa lasten- ja nuortenkirjatuotantoa ja valitaan mielenkiintoisimmat. Erityisellä mielenkiinnolla taidan tarttua Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historiaan. Siellä näyttää olevan mukana nimittäin myös oma tutkimuksen kohteeni eli sissi Tapani Löfving. Se saa varmasti lapset taas innostumaan historiastakin. Mutta mistä vastaavat houkuttimet niille juuri lukemistaan lopetteleville?

                                                  

Piirros Otavan tiedotuslehdestä