Sain kutsun Muotoilijat 14 - Finnish Designer Awards -tilaisuuteen. Siellä esiteltiin ja palkittiin Vuoden graafikko, teollinen muotoilija, vaatesuunnittelija, kalustesuunnittelija, tekstiilitaiteilija ja puutaiteilija Grafia ry:n ja Ornamo ry:n toimesta. Tavallisena tallaajana ainoa, jonka tuotteita saatoin jollakin tavalla tunnistaa, oli teollinen muotoilija Kirsi Svärd - taisin saada jonkin ostoksen kylkiäisenä jonkin Hackmanin Aina-sarjan kattilan. Ihan käyttökelpoinen.
Samalla tavalla vuotuiset parhaat kulta- ja hopeajyväset mainoksista ja muista tuotelanseerauksista jäivät mietityttämään. Näyttelyssä, siististi esillä, ne todella näyttivätkin ihan taideteoksilta. Harmi vain, etten tunnistanut niistäkään kuin muutaman hatarasti: ahaa, tuo taisi olla telkkarissa. Olikohan tuo jossain pylväässä?
Muutenkin olen joutunut pohtimaan, kenelle oikein erilaiset tuotokset on tarkoitettu? Mitä tarkoittaa oma tyyli, jolla erotutaan muista? Olen käynyt Bolognan lastenkirjamessuilla kaksi kertaa kauan sitten, mutta nyt, palkittuja ja mukaan näyttelyyn hyväksyttyjä töitä silmäillessään yhä edelleen samat asiat jäävät vaivaamaan. Bolognan lastenkirjamessuilla maaliskuussa oli yli 30 000 kävijää. Tietysti kotimaiset kustantajatkin suuntaavat askeleensa sinne, toisaalta ostamaan ja toisaalta myymään, ainakin yrittämään. Kuinkahan moni kotimainen toimija muuten kilpaili kuvakirjojen voittajan, portugalilaisen Catarina Sobralin töistä? Palkintoraati sentään hehkutti vahvaa persoonallista omaleimaisuutta, kuvarakenteiden selkeää kontrollia ja geometristen hahmojen hurjan tehokasta visuaalista sijoittelua.
Kyselin vaikutelmia Kustannus-Mäkelän toimitusjohtajalta, Atso Mäkelältä, joka ystävällisesti lähetti myös messujen katalogeja selailtavaksi. Atso oli juuri tullut Lontoon kirjamessuilta, jotka ovat jossain määrin vieneet tilaa italialaisilta. Bolognan messut ovat nelipäiväiset, mutta ainakin viimeinen messupäivä on monien mielestä turha, isot osastot ovat puolityhjillään. "Mutta sieltähän ne lastenkirjat haetaan ja me ainakin saimme riittävän saaliin." Hänen mielestään lastenkirjojen maailmassa näytetään juuri nyt pelattavan varman päälle, eikä mitään erikoisia projekteja näkynyt. Kustannus-Mäkelän vahvat kirjat kuten Mimmi Lehmä ja Mörkyli vahvistuvat koko ajan maailmalla - niitten kohdalla puhutaankin jo miljoonamyynneistä. Kysymykseen uusista kuvittajista Atso vastaa varovaisesti:"Monelta osin he ainakin erottuvat tyyliltään tutuista tekijöistä."
Emmekö olekaan Euroopan kärkeä?
Kotimaiset taitajamme, joita en nyt tässä viitsi mainita, monet tietysti useammankin kerran erilaisissa kansainvälisissä kilpialuissa mukana, eivät pärjänneet. No, kolmestatuhannesta työstä valittiin toki vain 75 mukaan - perusteista en tiedä. Kun pläräilin sitten näitä näyttelytöitä, jäin miettimään taas samaa kuin kotimaisten kultajyvien ja muotoilujen kohdalla: onkohan kysymyksessä yhä vimmatumpi paine löytää se oma tyyli, erottua muusta, kikkailla ja kokeilla? Pelkkien kuvitusnäytteiden pohjalta on toki hankala sanoa lopullista tuomiota - siihenhän vaikuttaa koko kirja tarinoineen. Tekijät näyttivät sijoittuvan paljolti pohjoismaiden ulkopuolelle, Aasia oli mm. hyvin edustettuna. Silti esimerkiksi Ars in Fabula Grand Awardin voitti italialainen Bruno Zocca - jonka työt taas elävästi mieleeni 90-luvun tsekkiläisiä kuvantekijöitä.
Yritin oikeastaan hakemalla hakea hyvää piirtämistä. Mitenkähän tuon oikein selventäisi. Eläviä lapsia, aikuisia, töitä, maisemia, tilanteita, merta, pyykinpesua, takapihoja, vappua, interiöörejä, suutareita. Olipa hankala urakka. Mangan typistämää kasvomallistoa löytyy kyllä, graafista groteskiutta tai epämääräisiin mittoihin huojuvia hahmoja tai viileän taitavaa kompositioasettelua.
Kyllä kyllä: on hyvä että lapsille on olemassa paljon erilaista kuvamaailmaa. Silti on jännittävää havaita, että heti vähän varttuneemmille tekstikirjoissa onkin realistinen kuvantekemisen ote. Olisiko sinnekin tarjolla samanlaista kirjoja kuin kuvakirjoissa mallia Jani Ikonen?
Toinen asia sitten on toki aika mahdoton. Kuka oikeastaan tietää, mitä edes Euroopassa tapahtuu kuvakirjarintamalla? Tai edes Puolassa, Tsekissä ja Ranskassa? Mutta jos meidän villin innostuneet fantasiatietäjämme ovat selvillä kauemmistakin maista, niin missä kuvaspesialistit? Voisiko tietoa olla kirjastoissa, joissa hankitaan kuitenkin joltisenkin paljon materiaalia eri puolilta? Luultavasti kuitenkin valinnat ovat enemmän tai vähemmän makuasioita, luettelotietojen perusteella tehtyjä tai sattuman kauppaa? Yllättävästi sitten joukosta voi löytää mielenkiintoisia ja tunteeseen vetoavia töitä kuten ranskalaisen fantasian kiiltomadoista ja pikkutytön unesta - vai oliko kysymyksessä uni...
Lastenkirjakioski on uusi popup?
Aikanaan Lasten Keskuksen perustama Lastenkirjakauppa oli monen opettajan ja lastentarhaihmisen pelastusrengas: sieltä sai asiantuntevaa palvelua ja hyviä kirjakokoelmia pienelläkin määrärahalla. Kirjakauppa eli aikansa, muuttui enemmän leikkikalusuuntaan ja loppui sitten - mutta oli tarpeellinen, rohkea ja näkyvä yritys. Avajaisissa oli mukana Otso-herra, M.A.Numminen ja Pedro Hietanen!
Seuraavaksi Kampin nurkille yritettiin lanseerata samanlaista lastenkirjakauppaideaa. Paikka oli periaatteessa hyvä, mutta kuitenkin oudon hankala löytää, varsinkin kun korjaustyöt hankaloittivat kulkua koko ajan. Niinpä tämäkin tila tyhjeni vähin äänin, ja taisivat monet kirjoja myyntiin asettaneet jäädä pelkkien kiitoksien puolelle.
Nyt on Helsingin Kallioon (Fleminginkatu 8) perustettu Toukka-niminen lastenkirjakioski. Termi on hauska. Ei oteta liian isoa palaa kerralla, vaikka jotenkin tunnistaa tekijöiden innon ja entusiasmin:"Tavoitteemme on pidentää lastenkirjojen elinikää ja parantaa niiden näkyvyyttä. Tiedämme, että tekijöiden ja kustantamoiden varastoissa lojuu hienoja teoksia, jotka eivät enää näy kirjakauppojen hyllyillä. Meidän mielestämme ne ansaitsevat tulla luetuiksi." Teoksia kuulema hankitaan myös suoraan tekijöiltä, ja yhteistyötä tehdään lähes kaikkien kustantamoiden kanssa. Samalla tavalla kuin Kampin tilassa, Toukkaa tarjotaan erilaisten julkkareiden, kuvitusnäyttelyiden, työpajojen ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen.
Kiva yksityiskohta on Toukan oma kirjabussi, turkoosi pakettiauto, jolla voi hyvinkin saada näkyvyyttä kesätapahtumissa. Vapaaehtoisvoimin pyöritettävään Toukka ry:n tukijäseneksi voi liittyä mitä mielihyvimmin.Perusjengistä löytyy tuttujakin nimiä kuten Salla Savolainen ja Leena Virtanen. Lisätietoja saa kätevästi netistä www.toukka.fi, sähköpostia toukka@toukka.fi.
Toivoa sopii, että kolmas kerta toden sanoo. Ehkäpä Kallio on tarpeeksi trendikkäiden ihmisten olotila, jotka tajuavat hyvien vaihtoehtojen tärkeyden. Muuten, eräs mainio ja kätevä tapa yhdistää hyöty ja ehkä vähän huvikin on lastenkirjailija Sisko Latvuksen nettikauppa. Sieltä se löytyy tarjouksineen ja yllätyksineen Siskon blogin avustuksella eli siskolatvus.blogspot.com!
Illan löytö
Jos Kari Suomalainen vielä elisi, hän voisi tehdä seuraavasta tärkeästä aiheesta varmasti mitä mainioimman piirroksen. Viime vuoden tutkimuksista olen valinnut uutisoitavaksi tämän:"Taustamelun yhteys naisopettajien äänen korkeuteen ja voimakkuuteen työpäivän aikana."
Olisiko ihan materiaalia Hyviin ja Huonoihin uutisiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti