Uusi eläkesuositus lastenkirjailijoille

Suomen nuorisokirjailijat ry täytti kunnioitettavat seitsemänkymmentä vuotta lauantaina 8. lokakuuta. Järjestöt ja ihmiset toki vanhenevat, mutta nyt tähän ikään ehtineet ovat kunnossa, vireitä ja tulevaisuuteen toiveikkaasti suhtautuvia. 

   Minua ei varoitettu etukäteen saadessani viestin tilaisuudesta, että joudun lavalle ja saan kirjailija Maijaliisa Dieckmannin kanssa hienon tunnustuksen ja kutsun yhdistyksen kunniajäseneksi. Extempore –kiitoksessa minun oli helppo viitata Maijaliisan äskettäin ilmestyneisiin muistelmiin kirjoista ja lettupannusta ja todeta, kuinka tärkeitä ja suuntaa-antaviakin muistot ovat. Vasta tähän ikään ehtineenä tajuaa nämä kerrostumat aikoinaan aktiivipuheenjohtajana toiminutta nelikymppistä paljon paremmin.

   Sattumalta nimittäin Aino-Marja Räsäsen muistiinmerkitsemästä tuokiokuvasta sai suoran aasinsillan. Aino-Marja kertoi vuoden 1946 perustetun Nuorten Kirja ry:n vuosikokouksesta ja myöhemmistä tapaamisista, joihin osallistui myös Anni Swan. Eräässä kokouksessa puheenjohtajana toimi Tauno Karilas, ja käsiteltiin muun muassa kunniajäsenyyttä. Joku ehdotti, että 75-vuoden iän saavuttanut vanhus voisi olla sopiva kunniajäseneksi. Silloin Anni Swanin silmissä oli välähtänyt ja hän kivahti: Mikä ihmeen vanhus se seitsemänkymmentäviisivuotias on? Sitten kun on täyttänyt yhdeksänkymmentä vuotta, voidaan puhua vanhuksista ja neuvotella kunniajäsenyydestä.

     Uskon, että ainakin Suomen nuorisokirjailijat ry ajaa asiaansa vielä eteenpäin parinkymmenen vuoden päästä. Tilaisuudessa kuultiin mainio kavalkadi eri vuosikymmenien luonnetta kuvaavista teoksista. Silloin tuli ajatelleeksi, että näitä järjestöhistorioita on toki olemassa, mutta muistelmia, ajanhenkeä, yksilöihin menevää merkintää, kirjoitustaustojen esittelyä ei niin vaan löydäkään. Ehkä tämä on oireellista, koska eipä Ismo Loivamaan kovasti peräänkuuluttamia yksittäisiä lastenkirjailijoiden lapsille ja nuorille suunnattuja henkilökuviakaan löydy.

Mielenkiintoisia profiileja tarjolla

Suomalaiseen nuorisokirjallisuuteen vahvasti vaikuttanut Tauno Karilaskin on jäänyt mainintojen varaan. Itse yrittelin kartoittaa miehen uraa jonkin verran esseekokoelmassani Aikamatkat ja rajamaat, ja huomasin, miten kiinnostavasta persoonasta onkaan kyse. Laura Susiluoto ehti kertoa omat muistikuvansa Karilaan liikanimestä Valkea Puhveli, kun Tauno oli Valistuksen palveluksessa. Karilas oli kertonut hänelle tapaamisestaan Mika Waltarin kanssa. Tämä oli pahoitellut, kun Karilas tuhlasi taitojaan kirjoittamalla poikien seikkailukirjoja. Mikset kirjoita oikeata kirjaa aikuisille. Karilas oli vastannut Lauran mielestä oikein painokkaasti kirjoittavansa pojille, jotka ehkä tulevaisuudessa lukevat Waltarinkin kirjoja.

    Nuorten kirjan ja Suomen nuortenkirjailijat ry:n vaiheiden kokoaminen voisi olla herkullinen kohde alasta kiinnostuneelle opiskelijalle/opinnäytetyön tekijälle. Hevostyttökirjailijamme Ilma Ikonen kertoi nuoruuden toilauksistaan puolestaan minulle, miten hän suostui lähtemään tuntemattoman nuoren miehen kanssa Norssin konventtiin, vaikka oikeastaan oli ihastunut kadettikoulun komeisiin oppilaisiin. Tuon miehen nimi tuli sitten useinkin esiin nuorisokirjallisuuden kuvoissa, olihan hän Eero Salola. Itsekin kävin yhdistyksen kulttuurisihteeri Irja Lappalaisen kanssa Salolaa haastattelemassa, ja tuo täyteen puhuttu magnetofoninauha on varmasti jossakin – piilossa. Aikoinaan nuorisokirjailijoihin jäseneksi pyrkiessään piti myös tehdä vapaamuotinen itsensä esittely ja kehuminen, ja noista papereista voi löytyä vaikka mitä kiinnostavaa ja ainutlaatuista.

Tyllerö on jo baletissakin Kansallisoopperassa!

Ensi vuonna muuten lastenkulttuurijulkaisu Tyyris Tyllerö täyttää neljäkymmentä vuotta. Tänä vuonnahan opetusministeriö teki kaikkensa, ettei julkaisu enää saisi tuota virstanpylvästä saavutettua. Yhteisöjen ja toisten tukien jakajien avustuksella tämä vuosi saadaan kunnialla loppuun. Ensi vuosi on jälleen opetusministeriön kulttuurilehtilautakunnan käsissä. Saapa nähdä miten maamme vanhimman lastenkulttuurin aikakausjulkaisun juhlien käy Suomen itsenäisyyden juhlavuonna. Aivan kuin kunnioitukseksi Kansallisoopperakin esittää Liisaa ihmemaassa. Nyt kannattaa mennä tarkistamaan pysyykö Tyllerö muurinharjalla.

Uusin numero kolahtelee postista sopivasti ennen Helsingin kirjamessuja. Mukana on mainioita kirjailijoita Riina Katajavuoresta Juhani Känkäseen ja erinomaisia palkintokohteita juniorilautakunnalle Finlandia-palkintoon. Ilahduttavaa on, että tämä Tyyris Tyllerön ajankohtaisbulletiini on saanut hyvän ja runsaan vastaanoton näiden kahden vuoden aikana.