Hiki päässä lukemaan!

Helppolukuiset kirjat, joista kirjoitin viime blogissakin, ovat nykyään kovin monen kustantamon suosikkeja. Muutenkin niihin on selvästi satsattu enemmän, niin kuvitukseen kuin kokonaiskuvaan. Niinpä oli mieluista, kun jopa Ylen uutistoimitus otti asian esille, sopivasti koulujen alkamisen ensi viikoilla ja kivasti ympäten haastattelun ruotsalaiseen etsiväsarjaan perustuvan lastenelokuvan ensi-iltaan.

Vaikka haastattelussa kerroin erään opettajan määräämän kirjan lukuongelmista – hikihän siinä tulee, jos kirja ei kiinnosta – niin tiedän ja uskon, että ala-asteen opettajat toki miettivät lukemisen tasoja.

"Luin kirjaa ja minulle tuli hiki" – Helppolukuinen kirja voi ohjata kohti sujuvaa lukemista
#uutisvahti

https://yle.fi/uutiset/3-10356219

Ongelma vain on, että runsaankin tarjonnan hahmottaminen ei ole helppoa, ei aina kirjaston työntekijöillekään. Yhteistyötä! Arvostuksen julkituomista kirjaston merkitykselle! Vastaanottajan tuntemista! Mielenkiintoisia projekteja kirjatulvan analysoimiseen on tulossa, ja niitä odotellaan mielenkiinnolla.

Selätä tylsyys

Ja tekeväthän kustantajatkin tosiaan käännöspuolella parhaansa. Helppolukuisen käännöskirjallisuuden puolella uranuurtaja taitaa olla Kustannus-Mäkelä, joka on helpottanut sopivan kirjan löytämistä selkein merkinnöin ja sarjoittamalla. Kalle Veirto on tarttunut lukijaansa olkapäästä ja tarjoaa Ohutta ja hauskaa kirjaa. Ja viimeisin yritys on sitten Ei tylsä kirja (WS 2018), missä on 128 sivua houkutuksia tylsyyden poistamiseksi.

Pitää kyllä nostaa hattua tekijöille. Tarvitaan tosiaan paljon tylsiä hetkiä, että keksitään näin hulvaton kokoelma virikkeitä puuhasteluun. Kokonaisuudessaan kirja toki on puuhakokoelma, mutta väliin huumori tuo eittämättä mieleen Tatun ja Patun urvellukset vai miten niitä keksintöjä kutsuttiinkaan. Täältä löytyy kuin kavalkadi Outolaankin soveltuvia, hiukan muunneltavia keksintöjä, joista osa on jo veljesten touhuista tuttuja.

Alku on tajuntaa räjäyttävä. Viisi tylsyyttä torjuvaa tekniikkaa on vasta alkua, mutta niissäkin on tekemistä. Kuvaile tylsyyden määrää mahdollisimman mielikuvituksellisella tavalla. Yritä keksiä lauseen ”Minulla on tylsää!” kirjaimista mahdollisimman monta sanaa. Kokeile sanoa se niin nopeasti… ja sitten niin hitaasti kuin osaat. Kirjoita sana TYLSÄ niin monella eri tyylillä kuin osaat. Mitä jos opettelisit vaikka sanomaan ”Minulla on tylsää” kahdellatoista eri kielellä?

Aikuisen aivojumppaa

 

En malta olla lopuksi mainostamasta Kari Enqvistin ja Janne Saarikiven kirjekeskustelukirjaa Ainoa mikä jää (WS 2017). Kun vanhenemisen ja tylsyyden parantamiseksi aivotutkija Markku Hyyppä vannoo Ikääntyneen muistikirjassaan muun muassa voimakkaasti aivojumpan, ongelmien ratkomisen, vaativan lukemisen nimiin, niin tässäpä keskustelua, joka on kuin dekkari. Sitä on vaikea jättää kesken. Kumpi pääsee niskan päälle, matematiikan, avaruuden, meidän jälkeemme jäävän ikuisuuden puolustaja vai jumalaan uskova, kielitieteen kulttuurisuuden ja ihmisyyden tarkastelija? Olen melkein lopussa, Jännitys kasvaa. Argumentit sinkoilevat ja välillä kallistun Karin, välillä Jannen puoleen.

Mutta joka tapauksessa olen jo saanut mitä moninaisempia ajatuslankoja, lisätietoa ja kulmanrypistyksiä, jotka tulevat varmaan jatkumaan erilaisissa yhteyksissä.

Ja lopulta jopa professori Armas J. Salosen luento painon siirtymisestä ensimmäiseltä tavulta toiselle Gudean piirtokirjoituksissa osoittautuu merkitykselliseksi.