Finlandiassa avain hukassa?

Mitkä asiat oikein nousivat esiin Finlandian kierroksella? Lieko tämän kulttipalkinnon hehku laantumassa hiillokseksi, kun tietokirjoista ei löydetty paljoakaan sanomista, kaunokirjallisuudessa taivasteltiin Elisabeth Rehnin hurjaa luku-urakkaa mammuttikirjojen kanssa ja tavallisen lukuromaanin putoamista kuin eno veneestä.

   Ja lastenkirjallisuuden puolella suurin uutinen oli tietysti Mauri Kunnaksen ensimmäinen ehdokkuus palkinnon historiassa.  Raadin puheenjohtaja kirjastovirkailija Keth Strömdahl ei hänkään halunnut antaa ainutlaatuisesta luku-urakasta yhteenvetoa, ei linjauksia, ei tuntumia aikaisempaan tai tulevaan. Ympäripyöreät lausahdukset riittivät.

   Niinpä julkisuuteen itsensä lanseerasivatkin kuvakirjojen tekijät, joilla näyttää riittävän tarmoa pensselien kalisteluun. Vai oliko tämä taitavaa julkisuuden kalastelua? Etana Editionsin porukan mielestä Sanna Manderin Avain hukassa (S&S) oli selvä toisinto heidän teoksestaan Talo kulman takana eli palkinto meni ihan väärälle kerrostalolle. Mielipahaa varmaan lisäsi, että Mander voitti samalla kirjalla myös Rudolf Koivu -palkinnon Etanan kirjojen nenän edestä. Silloin voi tietysti vihjaista, että olihan Mander kuvittanut jopa yhden tuomarin julkaisun.

   Kun molemmissa kirjoissa oli teemana kerrostalo ja sen asukkaat, raami johdatteli tietynlaiseen käsittelyyn eli kerrostalon asukkaiden esittelyyn. Kumpi olikaan ensin ja missä Sanna Mander onkaan käynyt vakoilemassa plagioimaansa opusta kamera valmiina? Uutta ilmettä kuvakirjakentällemme tuonut Etana editions voi varmaan kuitenkin lohduttautua sillä, että palkintojen mahdollisuuksia on vielä muualla, mm. Astrid Lindgren tunnustus odottaa noutajaansa!

   Kustantajien keskinäisessä rankingissa Otava porhalsi uljaasti keulaan: kuudesta ehdokkaasta neljä, ruotsinkielisille osansa ja WS mukana yhdellä. Tammi jäi nuolemaan näppejään.

Isän päivän tunnehistoria

    Lastenkirjallisuuden puolella palkinnon määrää Anna Puu ja taustatukea ehkä antaa 7-vuotias tytär. Pinossa on nettiprostituutiota, muodikasta kahden perheen asumista, Neropatin päiväkirjan rinnakkaiskilpailua ja tämän päivän voittaja, Ninka Reitun ylistyslaulu isälle. Kilpailemaan jäävät tällä perusteella Sinä olet superrakas (Otava) ja Koiramäen Suomen historia (Otava). Molemmat kelpaavat mainiosti isänpäivän lahjaksi. 

   Edellinen on kuin runo lapsen ja vanhemman kanssakäymisestä ja rakkauden erilaisista viitekehyksistä. Tyypittely on reittumaista, mutta nyt lapsen ja isän ympäristö on muokattu lentäväiseksi, luonnossa maataan ja pohditaan, kattojen päälle ollaan ja tuhmuuspäivänä heitellään väljän huoneen tavarat sinne tänne. Reitun tekstissä isä - supermies ampiaistyylisessä viitta-trikooasussa - selvittelee psykologian ja jari sinkkoslaisuuden mukaisia kanssakäymiskuvioita vihasta, kiukusta yhdessäoloon, tykkäämiseen ja rakastamiseen. Rakkaus on supervoima, toteaa parivaljakko lopussa. On tässä huumoriakin tyypityksissä, mutta eräänlaiseksi manifestiksihän kirja raamittuu, eikä minusta ole Reitun aikaisempien terhakoiden kuvitusseikkailujen luokkaa.

    Joku kateellinen ehti huomauttaa, että on turha palkita myyntitilastojen kärkeä – Kunnas oli kirjamessujen myydyin kirja – mutta onhan meillä ennakkotapauksia kuten Tatun ja Patun Suomi. Totta on, että viime ja tämä vuosi ovat olleet mainioiden ja kiinnostavien lasten tietokirjojen aikaa. Pikemminkin olisi voinut tätä taustaa vasten nostaa esimerkiksi kaksikin faktiota mukaan.

   Kunnas itse vastasi vaatimattomasti palkintotilaisuudessa kysymykseen, että onhan tässä jo tullut oma osansa kunniasta. Olen eri mieltä. Koiramäen lasten historia on erinomainen puheenvuoro juhlavuoden itsenäisyyden pönkityksessä kartoittaessaan kuninkaallisen menneisyytemme solmukohtia. Se olisi varmaan kelvannut tietokirjallisuudenkin ehdokkaiden joukkoon. Ja siellä se olisi saanut vielä enemmän huomiota.