Velkakierre, pakolaiset ja tyttö metsätöissä

Lasten ja nuorten tietokirjallisuus on mukavasti monipuolistunut ja ottanut jopa uusia aluevaltauksia – paremmin ja ei niin loppuunviedysti. Käsittelytavoissa on myös paljon eroja: vanha arvuuttelu ja oikean vastauksen avittama hyppely sivulta sivulle on jälleen muodissa esimerkiksi Lasten Keskuksen historiaseikkailuissa kuten Timothy Knapmanin Kilpajuoksussa Rooman halki, avattavat luukut lisäävät tai sekoittavat lukemista. Sarjakuva voi tuoda rankatkin kokemukset helpommin lähelle. Sinänsä myönteistä on lisäksi lähiympäristöjen kohteiden esittelyjen lisääntyminen vaikkapa kuten Heikki Rissasen kuvauksessa Arabianranta ja lähiympäristö Nallen ja Katin silmin (Printek). Uuden rakenteilla olevan Helsingin kaupunginosan esitteleminen lapsille ja miksi ei vanhemmillekin olisi kaivannut vain kunnon graafista satsausta kuvitukseen ja tekstiin. Itse alueen erikoisuudet ja nähtävyydet tulevat kyllä esille, väliin jopa houkuttelevasti Kumpulan kartanosta Viikkiin, Lammassaaresta Kuusisaareen. 

Mitä ovat unelmat?

Hälyttävät uutiset yhä nuorempien velkaantumisesta ja ongelmista talousasioiden hoidossa ovat poikineet ainakin yhden yrityksen asioiden selventämiseksi. Muistan aikanaan kirjakerhon kirjan Mikko ja markat, joka oli aikanaan kovin harvinainen taloutta sivuava lastenkirja.  Terhi Majasalmen ja Camilla Tuomisen Koululaisen rahakirja (Readme.fi) lähtee varsin filosofisilla mietteillä liikkeelle. Mitä ovat unelmat? Jos saa haluamansa helposti, onko se unelma lainkaan? Vertailun kautta voidaan todentaa, miten unelmat voivat toteutua. Mutta samalla syntyy ehkä epäilys, pystymmekö itse samaan. Voimme tulla kateellisiksi. 

   Sitten seuraa nykyisten itsetuntokirjojen esimerkin mukaisesti tarina unelman toteutumisesta eli Isaac Elliotin tie tähdeksi. Entä millaisia ratkaisuja on olemassa? Helposta ratkaisusta edetään pikaratkaisuun – vaikkapa velkakirjalla – huomaamatta, mikä ympärillämme on todella totta. Varsinaisesti rahankäyttöön päästään seikkaperäisemmin puhuttaessa velkakierteestä, pääomasta ja korosta. Tämän jälkeen pohditaan erilaisia suhtautumistapoja rahaan ja korostetaan oman tekemisen tärkeyttä – kukaan ei tule hakemaan sinua sohvaltasi! Yksi askel kerrallaan edetään kohti unelman toteutumista. Tarinana on kuvaus 11-vuotiaasta Arvista, joka äidiltään saamansa 150 euron lainan turvin kehitti oman hyvin menestyvän korupajan.

    Entä millaista on viisas rahankäyttö? Nyt käydään läpi erilaiset tilit, korkokoneen toiminta, sijoittaminen – esimerkkinä Chisun toiminta laulamisesta saatujen tulojen käytöstä. Kautta kirjan tekijät korostavat, miten tulosta ei yleensä näe heti. On muistettavaa kuitenkin koko ajan ihmissuhteisiin, terveyteen ja turvaan liittyvät tekijät, jotka antavat vankan pohjan oman unelman saavuttamiseen. Koululaisen rahakirja ei ehkä ole aivan sitä, mitä odottaisi otsikon perusteella. Se toki sisältää jonkin verran peruskäsitteiden selventämistä, mutta enemmänkin tarkoituksena näyttää olevan psykologisen viitekehyksen luominen ja oikean suhtautumisen opettaminen rahankäytön lainalaisuuksiin. Kuvituksen lapsenomaisuus ja pikku-ukot eivät tosin erityisesti tue sanoman omaksumista.

Sarjakuvantekijät tärkeällä asialla

Viimeaikaisten tapahtumien valossa tarvittaisiin yhä enemmän erilaista tiedollista ja kaunokirjallista materiaalia pakolaisista ja turvapaikanhakijoista. Kotimaisessa nuortenkirjallisuudessamme ongelmakenttää on sivuttu koskettavasti useaan kertaan, mutta tietokirjat ovat jääneet vähemmälle.  Hannele Richertin toimittaman koosteen Mitä sä täällä teet? (Voima & Into) tarinat maahantulosta vaikuttavat useammalla tasolla. Toisaalta ne kertovat maahanmuuttajien tunteista, pakolaisuuden olotilasta, toisaalta esittelevät kotimaisia ja muitakin sarjakuvantekijöiden monen muotoista kuvatulkintaa.

   Kertomusten väliin on otsikoitu erilaisia tietoiskuja peruskäsitteidenlisäksi esimerkiksi alaikäisten turvapaikanhakijoiden tilanteesta, turvapaikkahakemuksista tai Schengen-sopimuksesta ja jopa vaihto-oppilaiden kokemuksista. Kun 15 eri puolilta maailmaa pohjoiseen tullutta eri-ikäistä ihmistä on kertonut tarinansa, on saanut vaikuttavan poikkileikkauksen ongelmakentästä. Lähtömaa, matkalla kohdatut ihmiset ja sattumakin vaikuttavat matkantekoon: ahdistavien tilanteiden rinnalla on myös hyviä kokemuksia. Mitä sä täällä teet on paikoin hyökkäävä, paikoin riipaiseva – kokonaisuutena ajattelemaan yllyttävä haaste.

Metsän tuotteista tavaroiden salaisuuteen

Alfamer on kustantajana kunnostautunut varsinkin lasten ja nuorten työkoneita sekä mummon aikaisen maaseudun työntekoa kuvaavien kirjojen tuottajana. Lauri Lehtisen kirjan Millan harvesteri alaotsikkona on tietoa ja tarua metsästä. Tieto tuleekin mukavasti esille ja hyvin jaksotettunakin. Metsän tarjoamista työmahdollisuuksista jatketaan lähemmin esittelemään ammatteja, mietitään metsän antamaa toimeentuloa turkiksista tervan kautta nykyaikaan. Puun käyttö polttoaineena on mielenkiintoinen kokonaisuus höyryveturista ja puukaasusta uusimpiin innovaatioihin eli puutuotteisiin: hirsitaloja, laivoja, sahatavaraa, levytuotteita. Puusta paperiksi taas selvittää selluloosan synnyn, miten kirjat ja pakkaukset syntyvät tai jopa farkut tai paidat.  Puun kuljetuskin on virtaviivaistunut tukinuitosta rekkoihin, mutta uusiakin ideoita on löytynyt.

   Valitettavasti asiantuntevaa tieto-osuutta latistavat tekijän omat lapsenomaisuutta tavoittelevat piirrokset ja kovin omatekoiset runot. Tähän kirjaan olisi kannattanut satsata esimerkiksi valokuviin tai ammattikuvitukseen, jolloin kokonaisuus olisi todella avautunut monipuolisemmin.

    Tavaroiden parissa tiedollistumista on tarjolla enemmänkin, muistetaan vaikkapa Iiris Kalliolan  Kumipallosta lasi-ikkunaan tai parin vuoden takainen John Farndonin Sehän toimii! (Lasten Keskus), missä mukana on esimerkiksi limsatölkkien kierrätys, leivän paahtaminen ja satelliitin vieminen avaruuteen. Ensin on talo, jonka läpileikkauksen avulla selvitetään mitä kaikkea talossa asumiseen tarvitaan ja mitä esim. maan alla on. Sitten selvitetään lähemmin sähkö, aurinkovoima ja paneelit ja äkkiä perään ovikellon toiminta, hiustenkuivaimen rakenne, monitoimikone. Ja isolla sivuille leviävillä sivuilla ja isolla aukeamalla pizzanvalmistus ja lopuksi mitä pizza todella sisältää. Mikroaaltouuni, jääkaappi, pyykinpesukone ,imuri, ompelukone. Sitten tulee postin lähettäminen avautuvilla sivuilla Helsingistä Australiaan, Jätteet, vesi, wc-istuin, jätevesi, kaasu. Älypuheli , leivänpaahdin, palovaroitin, 3 D tulostin, säätiedotus, televisio, raketin laukaisu, auto, suihkulentokone, syvänmeren sukellus Sivuille on pakattu melkoisesti tietoa, joka voi herpaannuttaa mielenkiintoa.

   Lieneekö tämä oikein tiedonvälitystrendi, sillä lukuiseen tavarapaljouteen on lisätty vielä vanha kunnon pikkuisilletarkoitettu luukkusysteemi. Mutta innostuuko varttuneempi lapsi vielä tällaiseen puuhasteluun? Pienempi varmasti, mutta sitten luukkua ei enää olekaan. Kohderyhmän tapa lukea mietityttää: kun itse tietosisältö on jo melko laajaa ja vaativaakin, onko luukkujen kanssa näprääminen se oikotie lisätiedon hankkimiseen?

 O. Ruzickan opuksen Mistä tavarat tulevat (Otava) kääntäjä Iiris Kalliola on ammattilainen, ei siinä ongelmaa. Se taitaa olla näissä ylenpalttisissa aukeamissa täynnä pikkutietoa, joka tietysti on ajateltu aktivoimaan innokasta lusikan alkuperään haikailevaa vesseliä. Voihan kirjaa toki lukea yksi esine kerrallaan, ja se onkin oikeastaan välttämätöntä. Mutta miten nämä oikein kiinnostavat: Tuoli, T-paita, leipä. lusikka, juomalasi, kirja? Sen tekoa selvitellään muuten selkeämmin ja tarkemmin palkitussa kotimaisessa Detta är en bok-opuksessa. Väliin on kivoja vinkkejä kuten oikeat istuinasennot, mutta kun sivut kääntyvät vielä kaksinkertaiseksi aukeamaksi lippuineen ja lappuineen. Mutta tietoahan pitää kerrata, joten yritetään vielä!