Sarjanukuttajat ja Tyyris Tyllerö

Joulukuun myydyimpien lastenkirjojen joukosta ei löytynyt yllätyksiä. Sarjat jylläsivät edelleen kuin panssarivaunut läpi Suomen. Voisi jopa sanoa, että on yllätyksetöntä ja tylsää seurata kuukausi kuukauden jälkeen markkinointinostojen avittamia seikkailuja niin koulumaailmassa kuin hullunkuristen perheidyllien puristuksessa. Tämäpä ei tarkoita, etteikö kohteissa olisi hyvää imua ja letkeää tekemistä – ihminen ja kriitikkokin vain kaipaa joskus erilaisia nostoja.

  Niitä ei tullut Topelius- eikä Lydecken-palkintojenkaan kohdalla. Raati panosti jo ehdolla olleisiin vaan ei vielä menestyneisiin kohteisiin. Nyt nekin palkittiin. Vielä on toivona Runeberg-juniorin raati – liekö siellä tulossa yllätyksiä?

   Lastenkulttuurijulkaisu Tyyris Tyllerön viime vuoden viimeinen numero tuli lievästi myöhässä atk-ongelmien takia. Kun taittokoneet uupuvat ja vaihdetaan, syntyy aina uusia ongelmia. Jokin palkinto pitäisi antaa keksijälle, joka saa vanhat ja uudet ohjelmat edes jotenkin pukumaan toistensa kanssa. 

   Tyyris Tyllerö on pysynyt kuitenkin muurin harjalla opetusministeriön painostustoimista huolimatta. Mukana on lastenkulttuurin alueita kirjallisuudesta teatteriin, tiedosta musiikkiin.  Numeron aloittaa kiinnostavasti Sisko Ylimartimo luotaus  fantasiakertomuksiin, joissa kertojien katse osuu ulkopuolelta pohjoiseen, vaikkapa pohjoisnavalle tai Lappiin. Näitä ovat mm. Voltairen Mikromegas, (1752), postmoderniin tapaan leikkiä ja liioittelua sekä faktan ja fiktion sekoitusta. Joukosta löytyy toki H.C.Andersen, skotti George Macdonalds ja vaikkapa Philip Pullmanin Kultainen kompassi suomalaisnoitineen.

Tietokirjasta kuoleman kokemiseen

Teresia Volotinen on selvittänyt lasten ja nuorten tietokirjojen trendejä perheiden monimuotoisuudesta Nakkiin lautasella - koskaan aikaisemmin ei ole lasten tietokirjoissa kerrottu Elina Lappalaisen  tavoin siitä, miten tuotantoeläimiä kasvatetaan. Maailmanmaineeseen noussut Linda Liukas on tietysti mukana Ruby-kirjoillaan.  Ismo Loivamaa luo katsauksen lastenteatteria sivuaviin kirjoihin. Lastenteatteri rimpuilee talousvaikeuksissa, mutta hyvääkin kuuluu alalle. Hiljan on nimittäin julkaistu teatterikirjoja, joissa paneudutaan perusteellisesti ja intohimoisesti lastenteatteriin. Käsitys lastenteatterin lähimenneisyydestä kirkastuu. 

Meidän pihan perhesopan ja Christel Rönnsin opetusta

    Kaisa Lange pohtii kysymyksiä sairastumisesta, kuoleman läheisyydestä ja aikuisen vastuusta Suden lahja –kuvakirjan kautta. Tarinansa ja kuviensa kanssa matka todellisuuden ja mielikuvituksen, tunteen ja ajatuksen maailmoihin on koskettava ja ajatteluttava. Mutta onko pienen lapsen sairauksista ja kohtaamisesta esimerkiksi kuoleman kanssa olemassa lasten tietokirjallisuutta? Näitä löytyy erilaisten järjestöjen, yhdistysten ja liittojen julkaisuista. Uusia hyviä kirjoja on kuitenkin tullut esiteltäviksi Pienen kulkijan sairauskirjasta Patrick Nessin Hirviön kutsun tehokkaaseen fiktiiviseen analyysiin. Mutta laajempaa tietoa kuoleman mysteeristä lapsille ja nuorille täytyy etsiä norjalaisen tekijän versiosta Varför dör man? Se käsittelee kiinnostavasti kuolemaa historiassa, lääketieteessä ja uskomuksissa.

Laulujen lunnaat ovat iloisia

Johanna Lindstedt luo katsauksen uusiin lasten laulukirjoihin, jotka elävät edelleen vahvaa nousukautta. Kyllä maailmaan laulua mahtuu! Eli tervetuloa tämä 2010-luvun lapsille suunnattujen uusien laulujen kavalkadi! Juhlittaessa on musiikki tarpeen, ja tähänkin tarpeeseen löytyy tarjontaa.  Eri kulttuurien perinteet on huomioitu, on erilaisia otteita humoristisesta klassiseen.   Monikulttuurisuus on myös kirjan lauluvalinnoissa esillä. Kansanperinteen välittämistä yhä uusille lapsille voi mainiosti tehdä juuri monipuolisten laulukirjojen avulla.

   Lisäksi otetaan kantaa koulu-uudistuksen uusiin kiemuroihin, palkittuihin teoksiin, kulttuurilehtien ahdinkoon ja kuluneen vuoden aikana varjoon jääneisiin kohteisiin. Runeberg Junior ja Topelius –raatien ehdokkaat esitellään, mutta Tyllerön suosikit jäivät jälkimmäisessä osiossa nuolemaan näppejään. Kuin yhtenä lehden teeman loppukaneettina numeron lopettaa muistokirjoitukseni viime vuoden lopulla menehtyneen taitavan ja tunnetun piirtäjän, animaattorin ja kannentekijän Jukka Murtosaaresta. Minulla oli ilo ja kunnia tehdä Jukan kanssa niin sarjakuvia kuin kirjojakin. Jukan innostusta, intohimoista suhtautumista työhönsä jää kaipaamaan. Mutta ehkä yhteistyömme Kulmikkaassa kalliossa ei sittenkään jää viimeiseksi…