Virkkauskoodaaminen ja humpatit irti!

Toki on pitkin Suomea mielenkiintoisia näyttelyitä noin lastenkulttuuria ajatellen. On Lahtea, Mikkeliä ja niin edelleen, mutta helsinkiläisiä on hiukan hemmoteltu talvipakkasilla. Kuvittajat ry:n jäsenillä on siellä täällä omien töiden esittelyitä, joista kävin bongaamassa mielenkiintoisen kuvia ja kuvatuksia neljältä vuosikymmeneltä eli Kirjoissa ja kansissa. Harri Manner julkisti galleria Dixissä nimittäin näyttelynsä yhteydessä myös kaksi (lasten)kuvakirjaa, Humpatti etsii kotia (Hieronymus&Arktinen Banaani 2016) sekä Merenvaltias käy kylvyssä & Yksisilmäisten onkimiesten arvoitus (Hieronymus 2016).

Yksisilmäinen onkimies oli mukana Tallinnan 2.triennaalissa

    Manner on todella monipuolinen luova tuottaja: muistan miten tuli vinosti naureskeltua suomalaista taidemaailmaa ärsyttävää Suurta performanssia katsellessaan televisiosta ja tiilimuuria ihaillessa (Suuri performanssi on koettavissa myös kirjana, Johnny Kniga 2005) ja kuunnellessaan Harrin muisteluksia erilaisten taidenäyttelyiden avajaisista (muiden siis). Dixissä on mukana kattava läpileikkaus: enpä ollut tiennyt, miten paljon ja upeita kirjankansia Manner on ehtinyt tehdä 70-luvulta alkaen Otavalla ja muuallakin (Christer Kihlman, Antti Hyry, Pirkko Saisio, Johan Bargum, Italo Calvino, Joseph Brodsky  – kiinnostaviin otoksiin kuuluu myös Tammen Toisin sanoen äidinkielen oppikirjasarjan todella omalaatuisen vetävä kuvamaailma 70-luvulta. Gallerian takahuoneessa on myös herkullista poliitikkosatiiria: vielä ehditte käydä Uudenmaankadulla tutkimassa tammikuun loppuun saakka, miltä esimerkiksi Paavo Väyrynen näyttää isoin korvin tai kenties kaljuna?

  Lasten kuvakirjojen kohdalla käytin sulkuja – oikeastaan siksi, että kohderyhmä voi olla kuka tahansa. Lapsi Harrin kuvakirjojen kokijana saa niistä aivan varmasti irti omia hulvattomia tulkintojaan, mutta niin myös aikuisempi silmäilijä. Lapsi mieltyy leikkikalutehtaaseen Humpatin etsiessä kotia tai kokee itsensä hauskasti aikuisten veroiseksi Ihmelapsi Einon kasvaessa kolmessa päivässä yhtä pitkäksi kuin isä – ja pyöreäksi kuin äiti. Ja kaikkia lapsia kiinnostaa mitä kylpyammeessa voi tapahtua: missä on puhtaan veden lähde? Onko siellä merenneitoja? Liekö lapsityypin alkulähtökohta tosiaan jo Toisin sanoen kuvissa esiintyvä tuttia imeskelevä suurisilmäinen hahmo? Entä Kalle Mäkinen? Hänen leikkikalutehtaansa valmistaa AEPL-leluja eli Aivan Erityisen Pehmeitä Leluja, joista Humpatti alkaakin puhua. Mutta tälle Kalle Mäkiselle kasvaa vanhemmiten hiukset ja parta – jostakin kulmasta (anteeksi nyt varmuuden vuoksi) Kalle on joltisenkin Harrin tyylinen.

    Tämä tulkinnoista. Itse Harri Manner toteaa yksiselitteisesti (?): ”Päähänpälkähdys, siveltimet, värit, kynät ja paperit ovat syy itsessään. Kaikenkarvaiset, alun perin toisistaan irralliset kuvalliset aihelmat ovat löytäneet paikkansa isokokoisille plansseille kootuissa sommitelmissa, asettuneet osaksi puhtaasti esteettisen valinnan kautta muodostuneita kokonaisuuksia, jotka voi nähdä eräänlaisina muistiinpanoina outojen kummajaisten maailmoista.”

Virkkauskoodaaminen

Aikaisemminkin olen ollut otettu Virpi Siiran OmA koppa-jutuista. Kun olin menossa Tammen ja WSOYn lastenkirjojen kevätinfoon, kävelyreitti kulki sopivasti Eteläesplanadi 4 kulman ja Virpi Siiran uuden näyttelyn kautta Craft Cornerissa. Kaksi kirjaa on jo virkkaajien iloksi olemassa, ympyrä ja neliö, ja nyt voi omin silmin ihastella ja kosketellakin, millaisia pyörylöitä ja neliöitä syntyy virkkaamalla mielikuvituksenkin voimalla. Näyttely on melkoista ilotulitusta. Jälkihurmoksessa kävin vielä Virpin Oma koppa –blogissa ja huomasin, että näyttelytilassa on pidetty myös kirjailijatapaamisia ja harjoiteltu erilaisten muotojen luomista. 

Oma koppa -blogissa on todella runsaasti materiaalia!

    Mutta eipä näkynyt yhtään miestä. Suosittelen meikäläisillekin niin blogissa käväisyä kuin näyttelyssä piipahtamista – sielläkin ehtii vielä tammikuun lopussa pyörähtää. Kun Virpin kirjoja antaa lahjaksi – viimeksi olin myyty itse kirjojen viimeisteltyyn ulkonäköön ja grafiikkaan – niitä voisi itsekin ensin varovaisesti ja sitten rohkeammin ottaa omaksi. Ihan tosissaan: kun nyt myydyimpien tietokirjojen kirjakauppalistoilla komeilevat jatkuvasti erilaiset naisten ja miesten värityskirjat, miksi ei tuota samaa rentoutumista voisi harrastaa aloittamalla virkkauskoodaaminen? Se tuntuu huomattavasti luovemmalta kuin vaikkapa Linda Liukkaan koodauskirjan värittömämmät hahmot ja opastukset - ja virkkauskoodaaminen on muuten kivasti monikerroksista, kunhan osaa laskea ainakin neljään.

    Virpi Siiran koodauksia on muuten saatavissa myös viroksi ja koreaksi, jos tarvitsee. Seuraavaksi kuulin, että tekeillä on haastava uusi projekti, jonka ennustava työnimi on 365 tai sinnepäin. Olin sen verran värien lumoissa, että unohdin panna jopa nimeni vieraskirjaan. 

    Kustantajien infossa sitten huomasin taas ainakin kaksi asiaa: haastateltavien ja esiteltyjen joukossa oli vain yksi mies, mainio jalkapallofani Mika Wickström, jonka uunituore kirja Meidän jengin Zlatan (WSOY 2016) puhuu nuorten ongelmista ja aikuistumisen hankaluudesta, mutta myös tukevien vanhempien tärkeydestä. Toisekseen: kun yritin löytää kevään kirjoista lasten ja nuorten tietokirjoja, löytyi vain yksi osuma. Taistelevat dinosaurukset näyttävät olevan juuri nyt se juttu? Ja miehet tossun alla kustantamoissa?

    Lasten tietokirjamme saivat toki juuri merkittävän tunnustuksen (Helsingin Sanomissakin sentään parikymmentä riviä). Lauri Jäntin säätiön suuren Tieto-Lauri - tunnustuksen pokkasivat hienot tietokirjailijat, Marjatta Levanto ja Julia Vuori Leonardo oikealta vasemmalle (Teos 2014) –kirjasta sekä Iiris Kalliola ja Lasse J. Laine Suomen lasten retkeilyoppaasta (Otava 2015). Pätevät perustelut oli rustattu, ja eriyisesti minua viehätti Leonardon kohdalla mm. luonnehdinta: ”Nuorta lukijaa voivat kiehtoa silmämunan leikkelytekniikat tai varhaiset helikopteriluonnokset yhtä lailla kuin Mona Lisan arvoituksellisen hymyn selitys. Kirjan ulkoasu on erityisen kaunis kuultosivuineen ja lukunauhoineen.”

     Vuosi 2016 on alkanut mielenkiintoisesti näyttely- ja palkintorintamallakin. Seuraavaksi rynnätään EDUCA-messuille tarkistamaan koodaustilanne Suomen kouluissa. Olisiko kuitenkin nuorisoläheisempää opettaa rinnalla kädentaitoja, ympyrää ja neliötä ja virkkuulaskentoa?