Kulttuurilehtituki ja Kalevala

Rahahanat auki 

Vuoden alkupuolella satoja kulttuurityöntekijöitä ja järjestöjä ilahtuu saadessaan Suomen kulttuurirahastolta hyviä uutisia. Kuinkahan moninkertainen määrä jää märräämään ja ihmettelemään jakajan lyhytnäköisyyttä ja puolueellisuutta. Kulttuurirahaston rahavirrasta on löytävinään kyllä joitakin linjauksia tälle vuodelle. 

Virpi Talvitietä tuetaan!

Opinkirjot ja muut kehittämiskeskukset pääsevät palkitsemaan tutki-kokeile-kehitä –myönteisiä koululaisia ja jo Educa-messuilla ihmettelemäni PopUp-koulun kehittäminen vei ainakin kolmen-neljän lastenkulttuurikohteen rahat. Ei sentään Sipoolta, jossa jatketaan jo aikaisemmasta tuesta innostuneena sipoolaisen elävän lasten  kulttuuriperinnön projektin toteuttamista. Hei, haloo – miksi juuri sipoolaisen? Missä on lohtajalainen, halikkolainen ja sasmalalainen vertaistyö? Täytyypä selvittää jostakin, mitä erityistä Helsingin jo osittain haukkaamassa Sipoossa on tehty – vai onko tämä viimeinen mahdollisuus ennen lopullista sulauttamista?

Kuvittajat ansionsa mukaan

Lastenkirjallisuus loisti nyt vähillä kohteillaan, mutta saihan se viime vuonna jotakin. Paula Norosen puhevikainen pulu korjasi toki pesetaa, oli ekologista teemaa käsittelevä lastenkirja, kuvakirjateoriaa ja kuvakirjojen kääntämistä käsittelevän kirjan kirjoittamista – ja löytyy siellä onneksi kunnon rahatukku tiukoilla oleville hienoille kuvittajillemme Reka Kiralylle, Virpi Talvitielle, Sanna Pelliccionille, Christel Rönnsille, Ville Tietäväiselle ja Julia Vuorelle. Hienoa! Jään mielenkiinnolla odottamaan tuloksia – nyt ainakin tiedän, että komea Puiden tarinoita saa jatkoa.

Christel Rönnsiä tuetaan!

Lastenkulttuurikeskuksille kannettiin myös tukea – PiiPoo on mukana varsinaisen rahasampoteeman tuottamisessa eli Taidetta hoitolaitoksiin –projektissa ja LAKU tekee vauvojen taidenarikan. Ja näinhän se on, että ensin polkaistaan valtion tuella lukemisen edistämisprojekti käyntiin ja toivotaan parasta. Sitten saadaan työllistettyä yksi tutkija ja samalla yliopisto lisäämään tilastojaan: 24 000 € Lukuinto-ohjelman vaikuttavuutta ja lukemismotivaatiota käsittelevään väitöskirjatyöhön.

On se muuten houkuttelevaa kaivaa tuolta saajien joukosta itselleen silmiä pyöritteleviä kohteita ja samalla tunnustaa, että varmaan tällä on jotain erityistä merkitystä: 44 000 € pohjoismaisten yksikukkahunajien ja mehiläisten talviruuan bioaktiivisuutta käsittelevään tutkimukseen…

Kulttuurilehtilautakunta leikkii

Yhtä hauskaa ei ollut todeta, että valtion kulttuuri- ja mielipidelehtituki näyttää kauttaaltaan kummasti näivettyneen. Onkohan niin, että jakomäärä ei nouse, jolloin yhä lisääntyvien lehtien ja verkkojulkaisujen tukemisen takia täytyy sieltä ja täältä vähentää juustohöylällä? Totuuden nimissä on sanottava, että lisättiin mukavasti kirjastojen ostotukea – ne saavat siis valita tukea saavista lehdistä ilman eestä tyrkytettävää lehtisalin käyttäjille. Mutta sekin raha on siis poissa niiltä tyrkytettäviltä.

Lastenkulttuurijulkaisu Tyyris Tyllerön kohdalla 20% pienennys ei kyllä ole enää höyläämistä, vaan asettaa lehden vakavaan tilanteeseen. Ehkä jakajat eivät tarkoita pahaa, vaan eivät ymmärrä pienen kulttuurilehden realismia: näillä resursseilla mietitään, kannattaako enää jatkaa. Joka tapauksessa päätös tuo mukanaan myös hauskan sivuvaikutuksen: on etsittävä halvempia ratkaisuja – ja yksi niistä on ottaa painotyöt pois suomalaisilta.

Julia Vuorta tuetaan - kuva Marjatta Levannon taidekirjaan!

Käpylehmien teurastus kuuluu olevan varsin suosittu uusioleikki lasten parissa. Kulttuurilehtilautakunta näyttää jo omaksuneen leikin säännöt. Julia Vuoren kuva sopii hyvin tunnelmaan.

Louhi ja Aino Väinämöisen perässä

Hiukan europäänsärkyä lievitti postin tuoma kultakirjaiminen opus – nythän on Kalevalan, Kantelettaren ja kalevalaisten naisten vuosi! Kyseessä on rovaniemeläisen kuvaspesialistin ja yliopisto-opettajan Sisko Ylimartion houkutteleva johdatus lähinnä lastenkirjojen kuvittajien Kalevalaan. Vaikka on ounastellutkin, että kansalliseepoksemme on herättänyt kiinnostusta muuallakin maailmalla, niin Ylimartimon kokoama eepos – ei edes täydellinen – on yllätys: näin paljon erilaisia tulkintoja, tyylejä, kannanottoja vaikkapa Väinämöisen tai Louhen hahmoihin! Sattuneesta syystä Mauri Kunnakseen uponneena oli esimerkiksi Koirien Kalevalan (1992) taustoitus ja mallit uudenlaista ajatteluttavaa. ”Kaikki tietävät Gallen-Kallelan maalaukset, mutta harvalla on aavistustakaan, ketä niissä esiintyy ja mitä tekemässä. Halusin kuvata sitä, mikä Kalevalassa on meille tavallisille ihmisille tuttua.” kertoo Kunnas. Ylimartimo löytää toisenkin näkökulman ja kertoo vaahtosammuttimen kokoisesta Kunnaksen ihailijasta taidemuseossa: ”Pieni katsoja seisoo Ateneumissa ymmällään Akseli Gallen-Kallelan Aino-tarun edessä. Noinko päin se menikin? Että Aino ei hätistänytkään Väinämöistä veteen vaan päinvastoin?” No, Ainon kohdalla Kunnas käänsi roolit ympäri ja saikin näin onnettomasti päättyvään juttuun huumoria. Kunnioitettavaa on muuten lisäksi, että seitsemän vuotta myöhemmin Kunnaksen Sampo inspiroi Don Rosaa Aku Ankan sarjakuvaseikkailussa Sammon salaisuus!

Ylimartio jakaa kavalkadinsa kuvitettuihin proosamukaelmiin ja satuversioihin ennen vuotta 1930, haaveisiin ja ideoihin sekä kuvituksiin kotona ja ulkomailla vuoteen 1960. Lasten kuvakirjan modernismissa Kalevala oli toki mukana – muistetaan vaikkapa Aleksander Lindeberg, Riitta Nelimarkka ja Hannu Lukkarinen – ja lisää erilaisia muotoja ja esitystapoja löytyy ennen uuden vuosituhannen ilmaisun moninaistumista. On yhdyttävä Ylimartimon toteamukseen, miten kalevalainen runo ei ole maatunut nurmettuneen kummun alle kitumaan. Päinvastoin, juuri nyt sitä löytyy käyttötaiteessa, kuvakirjoissa, sarjakuvissa, pelikorteissa, tarotkorteissa, internet-peleissä, larppaajilla, spekulatiivisessa fiktiossa, näytelmissä, elokuvissa, värityskirjoissa ja paperinukkeina. ”Eepos elää murteille ja nykykielelle käännettynä sekä sudokupelaajille ja laiskoillekin toimitettuina versioina, Teosofit, terapeutit, taiteilijat ja kirjailijat ovat löytäneet omat Kalevalansa,” Ylimartimo hehkuttaa.

Alku on lupaava. Mitä Kalevala vielä tänä vuonna meille tarjoaa?