lauantai 21. kesäkuuta 2014

Tove Jansson, kartat ja Moers, satiiri


Viimeisiä kakkosnumeroita ilmestyy sopivasti kesälomille luettavaksi. Onnimanni on tuhti kokoelma kotimaisten lastenkirjan kuvittajien pohdintoja työstään. Lastenkulttuurin aikakauskirjassa Tyyris Tyllerössä on ohuena vihreänä lankana kasvatus, filosofia muumien tapaan ja muutenkin Janssonin erilaiset kurkotukset mm. karttojen maailmoihin. Numeron taiteilijana on Virpi Talvitie joka esiintyy myös Onnimannissa.
Kaisa Lange pohtii artikkelissaan lukijaa haastavien teosten kokemisesta ja ottaa esimerkikseen uuden Iloa kouluun -kirjan, joka kyseenalaistaa nykykoulun ilmapiirin. Vaikka lasten oppimistulokset ovat hyviä, koulussa ei viihdytä. Ilo ei viihdy hiljaisuuden pedagogiikassa, eikä pelkästään pulpetissa istumisella päästä pitkälle. Mutta hyväksyvätkö opettajat ilon keskeiseksi tekijäksi koulussa? Tuntuuko iloinen koulu keinotekoiselta ja kosiskelevalta? Kaisa Lange käy ongelman kimppuun useiden kiintoisien tutkimusten kautta. Koulun on annettava tilaa oppilaiden ajatella, tuntea ja toimia. On pohdittava omaa näkemystä kasvatuksen ja opetuksen suhteista, mutta myös opettajan työkenttää sekä koulun arkkitehtuuria.

Kuvittaja ja graafikko Ulla Etto tarkastelee laajassa esseessään saksalaisen Walter Moersin luomaa maailmaa, Zamoniaa, ja sen kirjojen kuvamaailmaa. Moers on kuvittanut kirjansa omalla surrealistisella tavallaan. Etto löytää mustavalkoisista viivapiirroksissa laajan kirjon erilaisia kuvan määritelmiä, joita myös hyvin vaihteleva typografia tukee. Onko kysymyksessä kuvitettu kirja, eeppinen kuvakirja vai alkuperäinen kuvakirja (the genuine picture book -termi on hänellä tekstissä)? Palkittu ja arvostettu tekijä on myös satiirinen ja poleeminen, joka on tehnyt myös sarjakuvia Adolfin seikkailuista eli hulvattoman parodian Hitleristä. Hyvin omalaatuinen on myös kirja Hurja matka halki yön, missä Moers on sepittänyt tarinansa Gustave Doren etsauksiin muista teoksista. Eton mielestä Moers on myös nimenomaan saksalainen kirjailija ja Bertolt Brechtin jälkeläinen.
Niklas Bengtssonin tulevasta teoksesta Kummat kirjat esitellään luku tieto- ja kaunokirjallisuuden kartoista, erityisesti fantasiakirjojen rikkaasta maailmasta. Bengtsson käyttää käsitettä monimuotokirjat vähän tutkitusta alueesta, johon kuuluvat erimuotoiset lastenkirjat pelikorteista ja kuvasalkuista palapelikirjoihin. Kuuluisimpia karttoja ovat tietysti J.R.R. Tolkienin ja Tove Janssonin kirjojen maantiedettä tutkailevat piirrokset. Janssonhan kuvitti myös Tolkienin Hobbitti -kirjan ja sen kartat. Bengtsson löytää paljon muitakin esimerkkejä Neil Gaimanista Michelle Paveriin, Kenneth Grahamesta A.A.Milneen. Walter Moersin Zamonian kartat laajenevat puolestaan uusille alueille: luonne voi vaihdella konkreettisesta kartasta humoristiseen ja symbolistiseen. Kuvassa Moersin tulkinta karhustaan miettimässä, kannattaako hypätä hetuloista valaan alahuulelle - vai onko se menoa ojasta allikkoon?


Riika, Muumilaakso ja Turku

Tove Jansson on siis mukana monessa, myös musiikissa. Johanna Lindstedt on "laulanut" läpi uuden, palkitun Muumilaulukirjan ja hyväksi havainnut niin sanat kuin sävellyksetkin. Lastenkulttuurin kantavat voimat, säveltäjä Soili Perkiö  ja runoilija Hannele Huovi ovat inspiroituneet tuottamaan runoja ja musiikkia muumien maailmasta ja sen hahmoista reippaalla otteella. Kokoelman retkeksi rakennettu muoto on tuttu ja tavanomainen. Muumiperheen lauluretkellä matkaillaan ja kuvaillaan tunnelmia, joita muumihahmot kokevat ja tiloja, joissa ne liikkuvat. Paikoin aika räväkänkin musiikkiretken sävelet runoineen ja toistoineen houkuttelevat jammailemaan ja tanssimaan. On myös muistettava varhaisempi, Tove ja Lars Janssonin sekä Erna Tauron tekemä Muumiperheen laulukirja, joka on uuden rinnalla erinomainen parivaljakko Muumien maailmaan.
Toimittaja Arja Kanerva on jatkanut matkojaan kuvituskilpailujen ja näyttelyiden perässä ja raportoi Latviasta, Riiasta. Osana Euroopan kulttuuripääkaupungin projekteja oli kuvakirjakilpialu First Riga Picture Book Quadrennial sekä konfrenssi teemalla The world in a Picture Book. Itämeren maista tulleiden osanottajien joukosta voittajaksi valikoitui venäläinen Ekaterina Slina ja "Time Thief". Loisteliaat, hehkuvat värit ja vaihteleva perspektiivi tekivät tästä aikavarkaan tarinasta houkuttelevan. Mielenkiintoista oli myös "Aistien palkinto" eli löytää kirjoista ja kuvituksista eri aisteihin vetoavia näkökulmia. Esimerkiksi näköaistipalkinnon sai eestiläinen Katrin Ehrlich teoksestaan "Sliding Stories" johon oli liitetty origamin taittelua. Konferenssin puhujat, mm. saksalainen Jutta Bauer ja ALMA-palkinnon voittanut belgialainen Kitty Crowther valottivat kuvaesimerkein työskentelytapojaan.
Mediataiteilija Anneli Nygren on puolestaan haastatellut Kati Keskihannua, joka on ollut keskeisenä tekijänä turkulaisissa lastenkulttuuriprojekteissa. Lastenteatterissa ja -musiikissa alkoivat sukat pyöriä jaloissa. Villasukkatalossa teatterilaiset pitivät esityksiä omalla pihallaan, ja kutsuivat lapsia peremmällekin huoneisiin. Laulu- ja soitinyhtye SukkaShokkiSakki puolestaan keräsi lasten ja aikuisten tekstejä sanoituksikseen ja keikkaili ympäri maakuntaa erinäisissä tapahtumissa. Ja mikä on oikeastaan lasten Seikkailupuisto?

Hyviä näyttelyitä, mainioita lastenkirjankuvittajia

Itse mietin Tove Janssonia käsittelevien kirjojen antamaa kokonaiskuvaa taiteilijasta ja etsin esimerkiksi suosikkikirjastani Vaarallinen matka erilaisia tulkintoja. Miksi muuten Janssonin ja Astrid Lindgrenin suhdetta ei vielä ole kunnolla käsitelty? Esillä on myös tuore suomenruotsalaisia kuvantekijöitä esittelevä julkaisu, Pro Artibus-säätiön näyttelykirja Finnish Illustarations for Children, mistä löytyy myös yhdeksän tekijän esittelyt ja pohdinnat kuvakirjojen maailman muuttumisesta ja tilanteesta tänään. Mutta onko todella niin, että Tove Jansson on ollut vaarallinen suomenruotsalaisille? - tutkijat toteavat, että Jansson on ylivoimaisena lamaannuttanut kuvakirjan tekijöitä, eikä ole uskallettu tehdä omia töitä! Tammisaaren Elverketissä, Kustaa Vaasan katu 11, on elokuun alkuun saakka mahdollisuus tutustua 9 kuvataiteilijan "taloon", missä voi astua sisään, kurkistaa ikkunasta ja tutkiskella alkuperäispiirustuksia ja luonnoksia. 
Muuten - mikä onkaan alkuperäispiirros tai luonnos, kun teokset viimeistellään tietokoneella? 
Samaan saumaan putosi postiluukusta myös harvinaisen paksu Onnimanni 2/14. Tukevuus selittyy kuvakirjan tekijöiden luentokavalkadista keväällä Tampereella, missä kymmenen tunnettua lastenkirjataiteilijaamme kertoivat töistään ja työskentelytavoistaan. Nuo esitykset on toimitettu nyt Onnimanniin. Tämä on todella mukava lisä kuvakirjojen kuvittajien vähälukuiseen kirjallisuuteen. Erikseen voi kiittää toimittajaa, Päivi Heikkilä-Halttusta kattavista teos- ja näyttelybibliografioista. Niistäkin näkee, miten laajasti kuvittajamme ovat hyörineet kotimassa ja rajojen ulkopuolellakin. Lisää vielä tarvitaan, mutta kenties esitelmät jatkuvat uusilla nimillä myöhemmin - jäin kaipaamaan niin Laura Valojärveä (pian alan ensimmäinen tohtori?) tai vaikkapa Julia Vuorta tai tietokuvien tekijöitä. Nyt voi tutkailla originaaliongelmiakin Kristiina Louhesta Mauri Kunnaksen, Jukka Lemmetyn, Mika Launiksen kautta Markus Majaluomaan, Katri Kirkkopeltoon, Christel Rönnsiin (mukana myös Pro Artibus-näyttelyssä), Anne Vaskoon, Marika Maijalaan ja Virpi Talvitiehen, jonka Tyyris Tyllerön takakannen kuva Timo Parvelan Maukasta ja Väykästä on mainio tervehdys kuukauden kesäloman alkajaisiksi! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti