Educassa tiedon hermosolut solmussa

EDUCA-messuilla pyöri varsin mittava joukko koulumaailman edustajia, 19338 osallistujaa. Kohde eli koululaiset loistivat poissaolollaan toisin kuin kirjamessuilla, joiden kävijämäärä nousi merkittävästi näiden ilmaispyörijien kautta. Oppilaista kyllä puhuttiin lähes koko ajan, myös käytävillä. Korviini osui parikin kertaa melko kiivassävyistä keskustelua esimerkiksi avoimista oppimisympäristöistä ja työelämään kytkemisestä. Erään huonekaluvalmistajan osastolla mukavassa säkkituolin tapaisessa olotilassa retkuttava nuori mieshenkilö ilmoitti valmentautuvansa työelämään. Kriittisyyttäkin siis oli, en tiedä kuinka rakentavaa.

Oppikirjailijoita palkitaan muutoin kuin kustantajiensa toimesta vain Suomen tietokirjailijoitten vuosittaisilla tunnustuksilla juuri Educa-messuilla. Hekin tekevät muuten merkittävää työtä lasten ja nuorten tietokirjallisuuden yhdellä erikoisalalla. Nyt palkintojen kohteet kulkivat psykologian ja aivojen tiedonkäsittelyn, biologian ja maantieteen sekä kemian ja matematiikan alueilla. Itseäni kiinnosti tietysti eniten uusin esittelevä katalogi, Tietokirjoja kouluun – lukuvinkkejä alakouluun ja esiopetukseen.

Sarjassaan jo neljäs vihkonen sisältää yli sata eri aihepiireihin jaoteltua tietokirjaa. Esittelijä, Ilona Lindh, totesi lasten tietokirjan voivan hyvin. Parin vuoden sadosta on poimittu ajankohtaisia ja kiinnostavia kohteilleen sopivia kirjoja. Tämä taitaa tulla esiin sivumäärästäkin: edellisen luettelon 60 on noussut 72 värisivuun. Kuten muissakin luetteloissa mukana on edelleen tuttuja kysymyksiä ja tietokirjojen moninaisuutta ja tärkeyttä valottava esipuhe.

 Mielenkiintoista on muuten verrata edellisen vuonna 2016 tehdyn alakoulun katalogin takasivun esittelyä uuteen. Sieltä nimittäin on poistettu ilmaus ”Kirjoja valittaessa ei ole etsitty alan parasta tai hienointa teosta, vaan poimittu ajankohtaisia kirjoja --- Lukijan pääteltäväksi jää, kuinka sujuvia ja päteviä teokset ovat.” Nyt taitaa sitten olla mukana valinnassa myös parhaat ja hienoimmat…

Suomen tietokirjailijoiden osastolla näytti käyvän mukava kuhina, kun katalogit täyttivät pöydät. Tämä taisi olla juuri oikea paikka jakaa opettajille tietoa. Kun tietokirjalisuus on jo otettu opetussuunnitelmassakin erityisesti mukaan, opettajien kovin erimittaista tietämystä yleensäkin lapsille suunnatusta kirjallisesta annista on tärkeää lisätä.

Luonnosta historiaan – ja sankaritarinat

Lasten luontokirjasta aloitetaan ja Ellen Thesleffiin päädytään. Luettelostakin näkee mukavasti, mitkä ovat kautta historian pintansa pitäneet tiedon alueet ja mitkä lyöneet itsensä kertaheitolla läpi.  Toisaalta luettelosta selviää, että tietokirjojen alueella häärii useita työmyyriä, joilla on useampia opuksia mukana: on Viljami Ovaskaista, Reettä Niemelää, Raili Mikkasta, Mai Raitasta, Juha Laaksosta, Carlos Da Cruzia, Mauri Kunnasta, Vuokko Hurmetta, Risto Räppääjää ja Reuhurinnettä. Samat tekijät muuten huseerasivat myös edellisessä luettelossa. Onkohan uusien tekijöiden vaikeampaa murtautua mukaan kuvioihin. 

 Mielikseni myös suosikkini, Tove Janssonin nimen alla esiintyvät keittokirja, Hemulin kasvio ja Muumi museokirja löytyvät sivuilta. Ehkä olisi ollut liikaa vaadittu saada lisäksi vielä kätevä kahdeksasta vuodenajan toimista koottu yhteisesitys -  esikouluunkin  mainiosti sopiva Muumipeikon retket. (Tammi 2019). Jo aikaisemmin olin viehättynyt muumien avulla tapahtuvaan luonnon tarkkailuun ja muihin aktiviteetteihin. Kun mukana on ollut asiantuntijataustana mm. Suomen Latu, asiat ovat siltäkin osin mietittyjä ja toteuttamiskelpoisia. Ulkoilukaudet otetaan siis haltuun talvesta kevääseen, kesästä syksyyn. Katariina Heilala vastaa käsikirjoituksesta ja Riina sekä Sami Kaarla muumikuvituksesta. Teoksessa on sekä mainioita ja vaihtelevia ideoita ja seikkaperäisempiä manöövereitä – Heilala saa tarinoihinsa oikein kätevästi mukaan myös Muumilaakson tunnelmia ja asukkaiden erikoispiirteitä. Geokätkeilykin on mukana!

Katarina Heilalla olisi muuten ollut oikein alakouluystävällinen opas Päivä Kansallismuseossa (2016) eli edellisen luettelon ilmestymisen jälkeenkin vielä löytyy hyvää tavaraa vaihtoehdoksi vaikka sekavanoloiselle Museoseikkailulle.

 Paljon mainiota materiaalia, mistä ei eri mieltä kannata kauheasti olla. Varmaan myyntilukujen perusteella haastavampia tunnetaitokirjoja päihitti tuttuja kuvioita toistuvat Supermarsun ystävyys- ja rohkeusvinkit. Kun taloutta, pankkimaailmaa ja poliittista järjestelmää on tarjolla todella vähän, mukaan on otettu ne kohtuulliset ainokaiset eli  Lasten yrittäjäkirja ja Koululaisen rahakirja – tosin tämäkin opas löytyy myös edellisestä yläkoulun ja lukion vinkkivihkosesta, eikä ehkä olisi tarvinnut uutta suositusta vähän uudistettunakaan?

Tärppejä ja muuten vain sivuun jääneitä?

Kun tilaa on vähän, olisi esimerkiksi Mai Raitasen mukavia, mutta samalla kaavalla tehtyjä luontokirjoja nisäkkäistä, linnuista ja ötököistä voinut hyvin kerätä yhden esittelyn lisävinkeiksi. Olikohan edellisessä luettelossa olleen Tatun ja Patun Suomen uudistetussa versiossa ytyä uuteen nostoon? Kaisa Laaksosen Suuri lukuseikkailu taitaa olla kädenojennus kaunokirjalliselle puolelle – onhan teos toki tietokirja, mutta esittelee vain kaunokirjallista materiaalia, ei valitettavasti tietokirjoja.

 Parille vapautuvalle paikalle on helppo esittää vaihtoehtoja – tämä osoittaa, että tasoa on ja valinnat hankalia. Mutta mieluusti olisin nähnyt Issakaisen Tytin mukana joko Rauha kantaa (Lasten Keskus 2019) tai A sanoi Agricola (2017) teoksilla. Edellinen olisi edustanut sitten ainoana selkeästi maahanmuuttajia ja rauhankasvatusta ja jälkimmäinen mielestäni on  jotenkin perustavanlaatuinen kivi kirjallisuudellemme. Eikä muuten Jenni Vartiaisen ja Suvi Tuomisen hauska ja selkeä Tiedeseikkailu. Energia. Vesi. (Sanoma 2019) olisi hävennyt tässä seurassa.

Yhtä kirjaa pitää oikein makustella ja vähän perustellakin. Mukana on hyviä sukelluksia vaikkapa veteen ja aikaan, mutta missä luuraa uni? Herra Hakkaraisen Unikirjaa (2019) en kaivannutkaan mukaan – sehän hankitaan muutenkin – mutta mikä onkaan Anna Sofia Urrilan ja työryhmän  Silmät kiinni, Silmu! (v. Virpi Talvitie. S&S 2019)?

 Kellosta ja ajasta puhutaan tässäkin lasten tietokirjassa, mutta selkeän loogisesti ja sopivasti perustarinan ympärille tietoa keräten. Pikkutyttö Silmun illasta lähdetään. Mistä Silmu vpisi tietää, että hän kuitenkin on väsynyt, vaikka haluaisi jatkaa leikkiä? Seuraavalla aukealla selvitellään hauskasti nukkuvien pilvikuplissa unen eri vaiheita, vauvojen rytmiä ja vaikkapa vaarin kuorsausta. Silmun väsyessä ja isän peittäessä puhutaan vielä unen tärkeydestä. Hermosolut voivat mennä solmuun! Kohtalaisen vaikeita termejä selvitetään Talvitien hauskasta hermosolutaustasta selkeästi erottuvissa osioissa. Kun Silmu lopulta nukahtaa, päästään unen kautta metsästämään yökyöpeliä. Mistä sellaisen löytää? Kun kysytään delfiiniltä, saadaan tietää muutakin nisäkkäiden, kalojen, eläinten, lintujen nukkumisesta. Entä jos ihminen on avaruusasemalla tai lentää? Ja yöttömässä yössä on varmasti vaikea nukkua? Nukkuuko sokea ihminen? Yökyöpeli voi olla pahaa unta – mistä sellainen tulee? Sisäinen kello määrittää, onko yökyöpeli eli illanvirkku vai aamuvirkku! Silmu herää virkeänä ja muistaa jotakin unistaan. Mutta miksi me sitten nukumme? Siihen ei olekaan välttämättä varmaa vastausta!

  Silmun kanssa tehdään erinomainen tietoretki unen salaperäiseen maailmaan. Retken jälkeen moneen mieltä askarruttaneeseen asiaan on saatu selkeitä ja rauhoittaviakin vastauksia. Hienoa on myös, että kirjasta on viihdettä ja asiaa myös aikuiselle lukijalle. Yhdessä asiaa voi pohdiskella lisää.

Tietokirjavinkeistä on iloa monelle. Ja kuten katalogin lopussa kehotetaan, jokainen voi täydentää ja etsiä lisää kirjoja samasta aihealueesta tai kirjastojen erinomaisia hakusanoja ja tunnistetietoja käyttäen.

Seuraavan tietokirjani nimeksi varaan jo nyt Tosi mielessä. Sillä tavoin varustautuneena on hauska löytää yhä uusia vaihtoehtoja ja mielipiteitä.