keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Lastenoikeuksien huutavat vääryydet - Prinsessa ja Batman


Lastenoikeuksien päivänä puhutaan tänä vuonna erityisesti oikeudesta omaan itseyteensä, identiteettiinsä. Lasten ja nuortenkirjallisuus on painiskellut tämänkin ongelman kanssa pitkään ja tuottanut eri tavoin tukevia samastumiskohteita ja ratkaisumalleja.
Mutta nimeltäänkin hienosti teemaan soveltuva Sukupuolena ihminen (2018) tuo esiin juuri marginaalissa olevia itseään hakevia ja löytäneitä nuoria. Oikeastaan teos sopii myös Sankaritarinoita-buumin monipuolistamiseen. Ja onneksi tiedonjulkistamisen neuvottelukunta nosti nämä tapaukset valtionpalkintojen joukkoon – nuortenkirjallisuuden Finlandia-raati ei siihen kyennyt. Samalla kirjan takana ollut projekti osoittaa, kuinka monipuolisesti voi tietoa käsitellä ja esittää.
 
 Tiedon välitystä monesta tuutista

Perustelut ovat niin hyvät, että referoin suoraan: ” Sukupuolena ihminen on projekti, joka esittelee monimediaisesti sukupuoli-identiteettien moninaisuutta. Projekti koostuu valokuvanäyttelystä, kirjasta ja verkkosivustosta, ja kokonaisuus yhdistää tutkimustietoa, kokemusasiantuntijuutta ja taidetta sujuvasti yhteen.
Transihmisiä kuvaava valokuvanäyttely on kiertänyt 26 kohteessa eri puolilla Suomea, Helsingistä Rovaniemelle ja Kuusankoskelta Lapualle. Vesa Tynin kuvat esittävät kohteensa heille merkityksellisissä ympäristöissä, kunnioittaen. Näyttelytilana on usein ollut yleinen kirjasto, jonka lakisääteisiin tehtäviin kuuluu edistää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Näiden asialla on myös Sukupuolena ihminen -projekti, kiihkoilematta ja turhia provosoimatta.
Sukupuolena ihminen -kirja on kattava esitys sukupuoli-identiteeteistä. Se on suunnattu nuorille, mutta soveltuu yhtä hyvin kenelle tahansa sukupuoli-identiteeteistä kiinnostuneelle. Se toimii epäilemättä tukena ja apuna identiteettiään etsivälle nuorelle, ja cis-sukupuolisten enemmistölle se toimii maailman ja ajattelun avartajana.
Verkkosivu kokoaa sukupuoli-identiteetiltään erilaisten ihmisten elämäntarinoita, sanoin ja kuvin, kokemuksensa esille nostaneita ihmisiä arvostaen.

Sukupuolena ihminen -projekti yhdistää onnistuneesti eri tiedonkeruun ja tiedonjulkistamisen muotoja. Tutkimus- ja kokemustietoa sekä eri julkaisumuotoja hyödyntävänä projektina se syventää ymmärrystä yhteiskunnallisesta ja jokaista yksilöä koskettavasta aihepiiristä, joka on samaan aikaan yksityinen ja yleinen. Lopputuloksena on informatiivinen ja inhimillinen kokonaisuus.”
Samaan teemaan liittyi myös esimerkiksi Riina Mattilan Järistyksiä (WS 2018), kirjoituskilpailussa palkittu esikoisromaani muun sukupuolisuudesta. Eelia ei tunne olevansa tyttö eikä poikakaan. Muutto toiselle paikkakunnalle ja lukioon muuttaa tilannetta ja löytyy uusia suvaitsevaisempia ystäviä ja samanhenkisyyttäkin. Rovaniemeläisen kirjastotyöntekijän tekstiblokit ovat tiukkaan pakattua tunnetta ja lyhyttä dialogia ja tupakanpään punaista hohdetta. Kunnes rakkaus tunnustetaan ja kerrotaan kotonakin. Draamaa annostellaan väliin kovin monin kerroksin. 


Selkokieli ulottuu laajemmalle!

Ennen ensi viikon suurta Finlandia-juhlaa kannattaa silmäillä vähemmälle huomiolle jääneitä tunnustuksia. Oikeastaan on väliin huvittavaakin nähdä, miten toimituksissa nostetaan paremmin esille vaikkapa mediajulkkisten rahalahjoituksia kuin vaikkapa juuri lasten ja nuortenkirjallisuuden kohteita.
Suomen tietokirjailijat ry:n Tietopöllö-palkinto on esimerkiksi ainoita juuri lasten ja nuorten puolelle sijoittuva tunnustus – ja jos halutaan tuijottaa euromääriä, niin ihan tuntuva sellainenkin. Tänä vuonna se myönnettiin lisäksi tärkeälle lajityypille eli selkokirjoille. Nehän tavoittavat kätevästi hyvinkin laajan kohdeyleisön mietityn esitystapansa puolesta kuten perusteluissakin todetaan. Tässä on kysymyksessä erilaisten lukijoiden oikeudet saada käsiinsä soveltuvaa lukemista kaikilta elämän aloilta.
 Seija Niinistö-Samela on pitkän linjan freelancetoimittaja ja kirjailija, jonka tietokirjoissa käsitellään niinkin erilaisia asioita kuin robotteja ja energiaa, fysiikkaa valon ja värien maailmassa, koirankasvatusta tai suomalaisen luonnon merkitystä. Teokset ovat monipuolistaneet lasten ja nuorten tietokirjallisuutemme alueita ja saaneet hyvää palautetta kansainvälisestikin. Taustalla ovat myös pienemmät laatukustantajat kuten Pieni Karhu ja Avain.
”Teoksia voi käyttää monella tapaa. Esimerkiksi kirjasta Robotti ihmisen apuna (Pieni karhu 2017) saa kätevästi vastauksia lasten usein esittämiin kysymyksiin. Selkeät, lyhyet luvut kertovat niin robottien historiasta kuin rakenteesta sekä robottien eri käyttömahdollisuuksista hoitotyöstä leluihin. Käyttämällä selkokieltä Niinistö-Samela tuo vaativia luonnontiedon ilmiöitä täysipainoisesti sellaisten lukijaryhmien saataville, joiden on vaikea ymmärtää yleiskielistä saati tieteellistä tekstiä. Kirjat eivät ole vain lasten ja nuorten lukulistalla, vaan selkokielen ansiosta niitä voivat käyttää myös muun muassa suomen kieltä vasta opiskelevat aikuiset. Ne ovat tiedon edistämistä niillekin, joiden muutoin olisi vaikeampi innostua kirjallisuuden lukemisesta.”

Kaarina Helakisa vaikuttaa yhä

 Hänen nimeään kantava palkinto on mukavasti nostanut esiin uusia ja vanhoja tekijöitä. Kätevästi tänä vuonna Otava lisäksi julkaisi Emmi Jormalaisen kuvittamana useammasta kokoelmasta kerätyn kokonaisuuden Pikku posetiivi. Kuvienkin perusteella loruissa ja runoissa huseeraavat enimmäkseen eläimet koirista lehmiin. Samalla Helakisan sanamagiikka ja lorurytmit vievät loruttajan ja lapsen mukaansa kielen ilmaisuista nautiskelemaan.
Olen kieli pitkällä odotellut, että jokin taho vihdoin nostaisi Hannele Lampelan hauskan ja persoonallisen kirjoittamisen esille. Helakisa-palkinto on omiaan juuri prinsessa Pikkiriikille. Ihan ytimekäs perustelukin toteaa, miten Lampela on kirjoillaan luonut ”samaistuttavan ja mieleenpainuvan hahmon, joka on yhtä aikaa prinsessa ja batman. Pikkiriikki on anarkistisuudessaan Pepin ja Eemelin perillinen, mutta silti tämän ajan lapsi. Lampela kertoo tarinansa sujuvasti ja hurmaavan hauskasti, ja hänen kirjansa ovat loistavia ääneen luettavia.”

 Varsinkin viimeistä toteamusta olen toistellut blogeissani ja ihan käytännössäkin, menestyksellä. Täytyy tosin suoda kirjailijalle välikirjakin, sillä Prinsessa Pikkiriikki ja huutava vääryys (Otava 2019) ei minua ihan samalla tavalla hetkauttanut kuin kolme aikaisempaa. Ninka Reitun hahmot ja tilanteet edelleen ovat mitä mainioimpia ja kannattavatkin tarinaa nyt enemmänkin. Onhan idea toki ok: Pikkiriikki kokoaa vanhemmille kuusi huutavaa vääryyttä ja neuvonsa niiden oikaisemiseen. On huoneen siivousta, ulkonäöstä, aikaisin heräämisestä (ehkäpä hauskin tapaus, kun vanhemmat narrataan nousemaan töihin aamuyöstä), pukeutumisesta, huomion keskipisteenä olemisesta ja tärkeimmästä: miksi aikuiset eivät voi olla yhtä viisaita kuin lapset? Mukaan mahtuu oivalluksia, kommelluksia, pientä opetusta – Pikkiriikkikin voi olla väärässä – mutta myös tutuntuntuista koheltamista: aikuisten muuttuminen lapsiksi on NIIIN hauskaa ja paljon käytetty versio muuallakin. Ehkä olen vähän niuho nyt, mutta vertaankin antia edellisiin, joissa tuo arjen ja pikkutytön maailman ottaminen omaksi on ollut hersyvää ja ihanan satiirista – kaikkien lukijoiden riemuksi. Eli kyllä tästä nauttii, mutta seuraavaa odotan vesi kielellämmällä. 


 Maailmalla voi olla toisin

Prinsessa Pikkiriikki on kuitenkin täydellä sydämellä lasten oikeuksien puolella ja todella hyvä ehdokas lähettilääksi koteihin, lastentarhoihin ja kouluihin.
Jotta asiat eivät olisi liian auvoisia, on syytä tarttua erinomaiseen dokumenttityyppiseen reportaasiin. Malala Yousafzain Meidän oli paettava (Tammi 2019) kertoo kirjoittajan ja yhdeksän muun tytön tarinat lähdöistä ja syistä Lähi-idässä, Bangladeshissa, Latinalaisessa Amerikassa, Kongossa ja Ugandassa. Pakistanilaisen rauhanaktivistin ja Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Talibania vastustaneen kirjailijan teoksessa mennään todella rankasti tavallisten tyttöjen nahkoihin. 


Ehkä myös Greta Thunbergin elämää ja työtä valottava Sydämen asioita (Tammi 2019) voisi kuulua nuorten oppaisiin miten lähteä haastamaan päättäjiä ja aikuisten valtaa. Kirja on mainion nopeatempoinen lyhykäisine lukuineen, mutta juuri siksi myös iskevä, selkeästi kokonaisuutta hahmottava – ja edelleen mitä ajankohtaisin. 

Hyvää lasten oikeuksien kertaamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti