Nyt on näköjään ryhdytty sanoista tekoihin.
On erilaisia lukupaketteja koulujen kirjastoihin, on täsmäkirjaiskuja tietyille
luokka-asteille ja nyt sitten pääkaupunkiseutujen Helmet-kirjastojen
lahjoitusrumba alueensa ekaluokkalaisille. No, mikä olisi sopiva kirja?
Valinnassa on taidettu miettiä tasapuolista sukupuolijakaumaa, kielen
helppoutta ja sopivaa sanavaraston lisäämistä sekä tietysti mukaansatempaavaa
juonta pientä jännitystä unohtamatta. Kun kysymyksessä on oma kirja, niin
varmasti on pohdittu myös kotona yhdessä lukemista. Hienoa muuten, että omat
teokset saavat myös ruotsin- ja venäjänkieliset koulunsa aloittavat.
Lukemisesteiset lapset saavat käyttöönsä Celian lahjakirjoista tekemät ”saavutettavat
äänikirjat”. Tuota termiä en olekaan vielä kuullut. Äänikirjathan ovat
tämän hetken nousevin trendi, joten ehkä sen voisi kuvitella osuvan koko
alueelle? Saavuta äänikirjasi!
Ovelan kätevästi ekaluokkalaisille jaetaan
koulussa kutsut kirjastoon, mistä kirjalahjan voi noutaa. Samalla
kirjastokäynnillä ekaluokkalaisella on mahdollisuus hankkia uusi Helmet-kirjastokortti
tai vaihtaa vanha.
Yleiskelpoisia sankareita?
Suomenkielinen teos on Reetta Niemelän Kaiken Kadottajan arvoitus, jonka on
kuvittanut Katri Kirkkopelto (Lasten Keskus 2017). Ainakin sukupuolijakaumat
ovat kohdallaan, sillä päähenkilöinä ovat yleiskelpoiset Vilskeen kaupungin
järjestyksenvalvoja Nysä Nörtti ja hänen apulaisensa Pikkirii. Nämä vekkulit selvittävät omituisesti
paikkaansa muuttaneiden esineiden kohtaloa. Kuka kulkee yössä ja sijoittelee
esineitä mitä kummallisimpiin paikkoihin. Onko asialla kammottava Kaiken
Kadottaja? Pikkirii palkkaa avukseen pannukakkuja rakastavan Rymyjätti-koiran
ja päättää yöllä vahtia kaupungin unta. Arvoitus ratkeaakin, kun liian innokas
siivooja ja huononäköinen Tursula Tuuttipuru jää kiinni tiikeritohveleissaan
kenkäkaupassa – vaikka kohteena oikeasti olisi ollut silmälasikauppa. Täältä
löytyy tietysti myös ratkaisu. Lukemaan oppineille ja opetteleville arvoitus on
sopivasti letkeä, hauskakin. Tekstikin on helppoa ja osin tavutettu. Joskus vain
mietin, mistä nämä kaikki lastenkertomusten villit ja vaikeat nimet oikein syntyvätkään…
En sitten tiedä, miten Helmet-kirjastot ovat päätyneet mainostamaan tiettyä aapisversiota. Pikkiriin pulmatoimiston tyypit
ovat tuttuja Vilske-aapisesta ja lukukirjasta.
Lukulehmien parissa
Mainosklippinä Reetta esittelee Helmetin
perussivulla kirjaansa tuttujen lukulehmiensä kanssa. Vautsi, nuo eläimet
näyttävät jopa hetkeksi lopettavan märehtimisen lukunäytteen aikana ja siirtyvät
lähemmäksi!
Mitä kummituspuodissa tapahtuu? |
Reetan ja kuvittajan pointit ovat
vastaansanomattomia: ”Usein sanotaan, että kirjassa pitää olla riittävästi
toimintaa, mutta minun mielestäni nimenomaan kieli pitää lapsen mielenkiinnon
yllä. Kielen tulee olla samaan aikaan helposti sulavaa ja rikasta, kuin ihanaa
marmeladia, joka ei tartu hampaisiin.” Katri Kirkkopelto puolestaan kiteyttää: ”Nysä
Nörtti on lapsen silmin hassu hahmo ja antaa lapselle kokemuksen, että hän itse
osaakin jo aika paljon. Usein lapsille asetetaan järkyttävän kovia odotuksia,
kuinka osaava pitäisi olla heti. Kirjan viestinä on lempeys ja se, että asiat
järjestyvät. Pienin voikin olla se nokkelin ja oivaltavin."
Entä ne muut vaihtoehdot?
Kustantajan myötämielisyys ja vastaantulo
ovat varmaankin mahdollistaneet tämän miellyttävän satsauksen. Mietin
äkkisältään, mitä muita kirjoja olisin itse selaillut vaihtoehdoiksi. Niitä
rajaa tuo ekaluokkalaisuus. Tuttu tosiasia on kuitenkin, että on ihan kiva
lukea hieman isommille tarkoitettua kirjaa. Oma suosikkini (jonka jatkoa
odottelen nyt syksyllä vesi suussa) on Magdalena Hain Lukupaloissa ilmestynyt Painajaispuoti
ja kamala kutituspulveri (WS 2018). Sarjan kaavamaisten vampyyri ym kohellusten
joukossa siinä on omintakeisuutta, huumoria, nokkeluutta ja mainio uudempi
kuvittaja, Teemu Juhani. Mutta voi, päähenkilönä on pelkästään yksi tyttö,
tarmokas Ninni, joka pestautuu sumeilematta apulaiseksi painajaispuotiin. Vai
olisiko ekaluokkalaisille pojille samantekevää, jos sankari on tyttö ja miljöö
kutkuttavan aavemaisen yllättävä?
Hotelli Hämärässä tapahtuu! |
Muissa helppolukuisissa on helpompaa, kun
sankareina on sopivasti poikia ja tyttöjä erilaisissa variaatioissa. Milla
Teräksen Hotelli Hämärässä ja
kummituspurkissa (Karisto 2018, kuvitus Silja-Maria Vihersaari) vannotaan
Teon, Tuukan ja Eilan neuvokkuuteen kummitussumun arvoituksen selvittämisessä.
Näppärän Jyri Paretskoin Elias ja sukkapallopommipuu (Karisto 2018, kuvitus
Nadja Sarell) on kauhean pompittavasta nimestään huolimatta oivaltavaa
lapsipsykologiaa. Siinä myös kuin varkain opetetaan sosiaalisuutta, yhteispeliä
ja toisen hyväksymistä – vaikka se olisikin pallonheittomestari Emma.
Auttamista ja yhteistä lukupeliä
Ja onhan Tuutikki Tolosen ja kuvittaja Christel
Rönnsinkin yhteispeli ihan meneväistä Auttamistoimisto
Lunan toisessa tapauksessa Ullakolla
(WS 2018). Roolitus on kohdillaan Annikin ja Yasmin kohdalla. Tukena on
nörtinpuoleinen Miro (onkohan tämä kaveri Risto Räppääjän sukulainen?)teknisine
vempaimineen. Kohteena outo näkymätön ullakon asukas.
Varsin hurja seikkailu
katoilla on Rönnsiltä hieno oivallus aukeamalta toiselle jatkuvana vaarallisena takaa-ajona. Se
pieni opetus taitaa olla vankilasta karanneen kaverin palaaminen
vapaaehtoisesti turvalliseen selliin. Pakohan olikin vedonlyönnistä lähtenyt
näytön paikka. Todellisuus voi olla kovin ruusuton ilman muita tukitoimia.
Mutta
Nysä Nörtin kanssa on hyvä aloittaa ja sukeltaa sitten muiden sankareiden
kyytiin. Reetta Niemelä summaa ajatuksiaan Helmetin haastattelussa: ” Jos
lastenkirja tai lastenkulttuuri ei koskaan näy missään, miten vanhemmat osaavat
valita lapselle luettavaa?
Lukemisharrastukseen vaikuttaa niin monta asiaa.
Kirjoitetaanko mediassa kritiikkejä? Miten lastenkirjat näkyvät kirjamessuilla?
Ei ole itsestään selvää, että lukemisen yhtenäiskulttuuri säilyy. Uskon
kuitenkin, että kirja on tulevaisuuden juttu. Kirja ja jopa ääneen lukeminen
sopivat hyvin kierrätys- ja jakamistalouteen. Iltasatu on paras keino pysähtyä.”
Kauhistuttaja Elias ja Emma |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti