Unnutus on lapsen kehonkieltä

Olin mukana Duodecimin ja Väestöliiton julkistamistilaisuudessa, kun maailmalle synnytettiin avainopus luonnolliseen seksuaalikasvatukseen alle kouluiässä. Keho on leikki on tärkeä kirja monessakin mielessä. Opetuksen kannalta ensinnäkin: varhaiskasvatuksen suunnitelmiin on todellakin syytä saada kunnon raamit miten neuvoloissa ja päiväkodeissa tuetaan lapsen oikeutta saada tietoa itsensä suojaamisesta ja omista oikeuksista. Raisa Cacciatoren – tunnettu ja äskettäin hienolla Suomen tietokirjailijoiden Warelius-palkinnolla juhlistettu lastenpsykiatri ja kouluttaja – sekä Susanne Ingman-Fribergin toimittamassa opuksessa kannetaan huolta myös ammattikasvattajien ristiriitaisesta suhtautumisesta lapsen seksuaalikasvatukseen ja vanhempien huolesta saada tietää oikeita malleja perheen kanssakäymisessä.

    Tässä on nyt työkaluja etenemiseen ja malleja lasten kanssa toimimiseen, joita toivon mukaan otetaan huomioon myös virallisissa tulevissa suunnitelmissa. Oikeaa tietoa kun täytyisi pystyä jakamaan sopivassa määrin ikätason mukaan. Kirja jakaantuu kolmeen kokonaisuuteen, tutkimukseen, tietoon ja taitoon. Väestöliiton tutkimuksissa – nimenä kuvaavasti Pusuhippaa, lääkärileikkejä ja haikaravauvoja - vanhemmille ja varhaiskasvatuksen henkilöstölle tuli esille selvästi seksuaalikasvatuksen ja käsitteiden hämmentävyys ja epäselvyys: mitä ovat lapsen turvataidot tai oikeus olla oman kehityksensä toimijana, tutkia ja olla utelias?

    Ajankohtaisissa ja käytännönläheisissä artikkeleissa pohditaan esimerkiksi median vaikutusta asenteisiin ja lasten maailmaan sekä maahanmuuttajien tilanteeseen tai lapsen sukupuolen ja sukupuoliroolin vaihtelua. Taito-osiossa tarjotaan käytännönläheisiä keinoja, malleja ja materiaalia sovellettaviksi ja otetaan esille niin erilaiset perheet, seksuaalikasvatus neuvolassa ja päiväkodissa, miehen rooli seksuaalikasvattajana. Lisäksi  perehdytään tutkimuksissa esiinnousseisiin hankaliin asioihin: miten kertoa lapsille hedelmöityksestä ja raskaudesta sekä miten puhua vaarallisista aikuisista ja miten suhtautua lasten itsetyydytykseen? Kirjassa jatketaan Vauvasta naperoiseksi –oppaan suosittelemaa unnuttelua –sanan käyttöä: ”Unnutukseksi kutsutaan sitä, kun lapsi hakee hyvän olon tunnetta sukupuolielimiensä kautta. --- Koskettelua tapahtuu kaikkein tavallisimmin silloin, kun lapsi tavoittelee unta tai rauhoittumista, näin ollen sanat uni ja nukutus ovat tässä taustalla.” Näin korostetaan, miten sananvalinnoilla on tärkeä osa mielikuvien luomisessa: on kätevää puhua eri sanoillalasten normaaleista ja ikätyypillisistä teoista ja toisaalta eri ilmaisuilla aikuisen tasoisista teoista.

Huomenna pannaan pussauskoppiin -kuvitusta

Kirja on kätevä apuväline

Keho on leikki –kirjasta voivat niin vanhemmat kuin ammattikasvattajat saada nopeasti vastauksia ja malleja arjessa kohdattaviin tilanteisiin. Tärkeää on myös Susanne Ingman-Fribergin tapaan todeta, että varsinkin lasten seksuaalikasvatukseen liittyvien kirjojen määrässä ja laadussa on paljon parannettavaa. Peitetarinoita löytyy kyllä, ja sadunkin kautta lapselle voi kertoa tosiasioita. Kun tarina kuitenkin ei kerro tosiasioita, lapsi voi tuntea itsensä petetyksi. Monissa kirjoissa hedelmöitystapahtuma tuotiin esiin liian lääketieteellisellä kielellä. Moni kirjojen tekijöistä on unohtanut, miten tärkeää ikätasoisten ja lapsen ymmärrettävien sanojen ja sanontojen käyttö on. Vastausten tulee olla ikätasoisia ja rehellisiä.

    Kirjoja löytyy kohtalaisesti varsinkin raskaudesta ja synnyttämisestä. Usein tosin  unohdetaan, miten esimerkiksi yhdeksän kuukautta on lapselle vaikeasti hahmotettavissa. Kun lapsi kokee asiat konkreettisesti, väärinkäsityksiä syntyy helposti. Synnytys on kuvattu realistisesti, ja muutkin tavat saada vauvoja ovat jo tulleet erilaisia perheitä käsittelevien kirjojen buumin myötä esille.

Christel Rönnsin kuvitusta Meidän pihan perhesoppaan

    Kun suurten kustantajien tuotannosta löytää lähinnä ihmisruumiin erilaisia esittelyjä, erikoisemmat kysymykset jäävät joko pienkustantajien tai alan yhdistysten julkaisutoiminnan varaan. Lapsen omaa seksuaalista kehitystä ei vielä löydy kirjoista, samoin puuttuvat kunnon kuvaukset lasten monista roolileikeistä: ”Myös tutkimukset toteavat, että leikki-iässä suhtautuminen omaan kehoon, tutkimusleikkeihin ja seksuaalisuuteen on avoimen tuomitsematon ja utelias.”

Kaverukset pohtivat seksuaalisuuden portaita

Väestöliitto on toistaiseksi julkaissut ainoan kirjasarjan, jossa näitä asioita pohditaan. Maaret Kallio ja Susanna Ruuhilahti ovat vastanneet haasteeseen kolmiosaisella Onnikujan kaverukset -kuvakirjoilla. Vaikka takakannessa kirjoja luonnehditaan satukirjoiksi, niiden sisältö on selkeää arkirealismia ja tärkeiden ydinkysymysten pohdintaa erilaisten lasten ja perheiden näkökulmasta. Samalla niissä käsitellään juuri Keho on leikki –kirjassa esille nostettuja ns. hankalia keskustelun aiheita.

    Sarjassa kootaan kätevästi yhteen perusasioita: syntyminen ja lapsen teko, oman ruumiin tutkiminen ja siitä päättäminen, erilaiset vanhemmat naispareista yksinhuoltajiin tai ihastumisen monet muodot. Samalla myös ystävyys, ryhmässä toimiminen ja oman tahdon ilmaisut tulevat tutuiksi. Arkirealismi on mukavasti läsnä, ja siitä voi helposti löytää samastumiskohteita ja keskustelunaiheita. Vanhemmat ja varhaiskasvatuksen ammattilaisetkin saavat kätevästi osviittaa joko ennakoida tulevia kysymyksiä tai selvittää tarinoiden avulla kasvamiseen liittyä pulmakohtia.

Kuvittaja Minna Kähkönen luottaa selkeisiin lapsihahmoihin ja tilannekuviin. Tekijät lisäävät sarjan aikana Onnikujan kaveruksiin luonteenpiirteitä ja tunteita. Taustalla on ollut lisäksi asiantuntijaryhmä Väestöliitosta Raisa Cacciatorea myöten.

Missä Tatun ja Patun ja Outolan seksikirja?

Silti lisää kirjoja odotetaan mitä ilmeisimmin kentällä. Olisiko tässä selkokirjan tekijöillä oma roolinsa? Entä kun tutkimuksissa on todettu myös pienten lasten osaavan ihailla idoleja? Miten tähän vastaavat Timo Parvela (jolla on jo harjoitusta Isä-kirjan kanssa), Nopolan sisarukset tai Mauri Kunnas? Tatun ja Patun seksuaalikasvatuskirja?

Vai meneekö siinä tekijöiden ja kustantajan maine, kun palaute tulee olemaan aivan varmasti mitä moninaisin kautta Suomenmaan?