Tietokirjoja kouluun - ja kaikille!

Suomen tietokirjailijat on kunnostautunut ennenkin lasten ja nuorten tietokirjallisuuden esiin nostajana ja tukijanakin apurahoillaan. Eräs ongelmallinen tiedotuksen alue on aina ollut tiedon välittäminen julkaistuista mainioista kirjoista sekä laajemmin että kohdentuneesti. Opettajien ei voi olettaa esimerkiksi hallitsevan koko laajaa repertuaaria – ehkä sentään oman alueensa tuotantoa ainakin tärkeimpien kohdalla? Entä sitten laajempi lukijakunta? Satunnaiset tiedon käyttäjät, kirjastossa vaeltajat, hetkessä innostuvat? Kirjastollakin on mahdollisuutensa nostaa esiin kiinnostavia ja olennaisia tiedon välittäjiä.

 

 Viime vuosien oleellista tietoa

Tietokirjallisuuden professorin Pirjo Hiidenmaan ympärillä vaihtuvat avustajat ovat saaneet aikaisiksi jo kolme kätevää katalogia. On lukuvinkkejä alakouluun ja esiopetukseen, on aikaisempi yläkoulun ja lukion kirjakooste ja nyt Lukuvinkkejä yläkouluun ja lukioon (2018). Kun aikaisempi (2016) esitteli kirjansa hyvin kirjastoluokituskeskeisesti , uusi varioi monella mielenkiintoisella sisältötärpillä: on tieto ja sen luotettavuus, Filosofiaa ja pohdintaa, Internet ja tietoverkot, Ruokakirjat ja Poliittinen henkilöhistoria.

Molempia on myös kiintoisa verrata keskenään. Uusien otsikoiden myötä myös tuotannon erilaistuminen ja kohdentuminen tulevat esille. Tieto ja sen luotettavuus poikii neljä tärkeää ja haastavaa opusta. Faktat tiskiin, Maito tappaa, Kuka oikein tietää ja Voiko se olla totta? ovat todella ydinaluetta ja samalla hyvällä tavalla poleemisesti tai humoristisestikin kirjoitettuja tiedejuttujen juurien pohdintaa. Samaten uskonnon ja filosofian puolelta noukkii keskustelukirjojen saaman suosion. Nyt taitetaan peistä keskustellen tai kirjeitse.

Samalla toki huomaa myös meidän ns ikuisuustietolajiemme kestokyvyn: urheilu, ihmismieli ja itsetunto, elämäntavat ja harrasteet, musiikki tuottavat läpi vuosikymmenien valinnanvaraa. Nyt on vain tarjolla hiukan kättä pitempää. Nämä ovat hyviä poimintoja.

Kohderyhmien ongelmat 

 Koulukäyttöä ajatellen alakoulun ja yläkoulun siirtymän kohdalla on vaikeinta löytää varmasti perille meneviä kirjoja. Yläkoulun loppuvaiheissa ja lukiossa lukuvinkit purevat varmasti paremmin. Itselleni tärkeä ja jo aikaisemmin blogissani ihasteltu Kari Enqvistin ja Janne Saarikiven Ainoa mikä jää ja moni muukin pohtimaan haastava opus taitaa jäädä yläkoulun aloittavalta kesken. Sen sijaan ensimmäisestä alakoulun kirjavinkeistä saa edelleen hyvät portaat yläkoulun alkuunkin.

Linjanveto on vaikeaa, mutta jatkossa kannattanee pohtia miten kohderyhmiä voisi porrastaa.

Samoja vaikeuksia työryhmällä on varmasti ollut myös kirjojen mukaanotossa. Esimerkiksi kielen ja kirjallisuuden kohdalla on kyllä johtolankoja dekkareihin, sanontojen koottuja selityksiä, runon vapautta ja suomen kielen historiaa eilisestä huomiseen ja kirjoittamisen oppaan. 

Mietin muun muassa Marika Helovuon lukukipinän sytytyskirjaa 100 syytä lukea (Avain 2016) näitä kirjoja vastaan – varsinkin kun taitossa olisi ollut juuri sopiva tyhjä tila yhdelle kirjalle. Mutta ei kuitenkaan: hauskoja, tuttuja, tutkittuja vinkkejä ja haasteita riittää, mutta onni ja autuus irtoaa vain kaunokirjallisuudesta. On oikeastaan ihan outoa, miten puhuessaan uudesta opetussuunnitelmasta Helovuo ei sanallakaan mainitse tietokirjojen merkitystä, vaikka niiden suosio on esimerkiksi Ruotsissa opettajaharjoittelijoiden kärjessä. Ei, nälkävuosista saa parhaiten tietoa vain romaaneista. Pisa-tutkimuksissa on löydetty suora yhteys koulumenestyksen ja kaunokirjallisuuden välillä. Ja lukemalla kaunokirjaa voi jopa tienata rahaa. sillä vanhemmat mielellään avustavat rahallisesti moista toimintaa. No, lukemisen puolella me kaikki olemme, joskus rajatummin, joskus avarammin.

Kouluun, ok – mutta myös meille

Tietokirjoja kouluun! ei saa jäädä pelkästään koulun nautittavaksi. Selaillessani selkeää katalogia ja kirjojen nelivärisiä houkuttelevia kansia mieleni teki rustata saman tien luetteloa kirjastoon varattavista kohteista. Anakin nämä kuvituksena olevat kirjat – ja monet muut.

Ihan totta. Ehkä tämä innostukseni johtuu yksipuolisesta lukemiskulttuuristani – aika ei ole oikein antanut myötä kuin lasten ja nuortenkirjojen tulvan selättämiseen. Miten paljon onkaan jäänyt kokematta. Ja joku on tehnyt tällaiset houkutukset helposti käytettäviksi. Ehkäpä on niin, että Tietokirjoja kouluun! onkin tämän vuoden lukuhaaste. Ainakin yksi kirja jokaisesta osiosta on luettava, jotta pystyt haastamaan lukiolaiset seuraavan kerran samalta viivalta!