Helmet - kaiken kadottaja?

Nyt on näköjään ryhdytty sanoista tekoihin. On erilaisia lukupaketteja koulujen kirjastoihin, on täsmäkirjaiskuja tietyille luokka-asteille ja nyt sitten pääkaupunkiseutujen Helmet-kirjastojen lahjoitusrumba alueensa ekaluokkalaisille. No, mikä olisi sopiva kirja? Valinnassa on taidettu miettiä tasapuolista sukupuolijakaumaa, kielen helppoutta ja sopivaa sanavaraston lisäämistä sekä tietysti mukaansatempaavaa juonta pientä jännitystä unohtamatta. Kun kysymyksessä on oma kirja, niin varmasti on pohdittu myös kotona yhdessä lukemista. Hienoa muuten, että omat teokset saavat myös ruotsin- ja venäjänkieliset koulunsa aloittavat.  Lukemisesteiset lapset saavat käyttöönsä Celian lahjakirjoista tekemät ”saavutettavat äänikirjat”. Tuota termiä en olekaan vielä kuullut. Äänikirjathan ovat tämän hetken nousevin trendi, joten ehkä sen voisi kuvitella osuvan koko alueelle? Saavuta äänikirjasi!

Ovelan kätevästi ekaluokkalaisille jaetaan koulussa kutsut kirjastoon, mistä kirjalahjan voi noutaa. Samalla kirjastokäynnillä ekaluokkalaisella on mahdollisuus hankkia uusi Helmet-kirjastokortti tai vaihtaa vanha.

Yleiskelpoisia sankareita?

Suomenkielinen teos on Reetta Niemelän Kaiken Kadottajan arvoitus, jonka on kuvittanut Katri Kirkkopelto (Lasten Keskus 2017). Ainakin sukupuolijakaumat ovat kohdallaan, sillä päähenkilöinä ovat yleiskelpoiset Vilskeen kaupungin järjestyksenvalvoja Nysä Nörtti ja hänen apulaisensa Pikkirii.  Nämä vekkulit selvittävät omituisesti paikkaansa muuttaneiden esineiden kohtaloa. Kuka kulkee yössä ja sijoittelee esineitä mitä kummallisimpiin paikkoihin. Onko asialla kammottava Kaiken Kadottaja? Pikkirii palkkaa avukseen pannukakkuja rakastavan Rymyjätti-koiran ja päättää yöllä vahtia kaupungin unta. Arvoitus ratkeaakin, kun liian innokas siivooja ja huononäköinen Tursula Tuuttipuru jää kiinni tiikeritohveleissaan kenkäkaupassa – vaikka kohteena oikeasti olisi ollut silmälasikauppa. Täältä löytyy tietysti myös ratkaisu. Lukemaan oppineille ja opetteleville arvoitus on sopivasti letkeä, hauskakin. Tekstikin on helppoa ja osin tavutettu. Joskus vain mietin, mistä nämä kaikki lastenkertomusten villit ja vaikeat nimet oikein syntyvätkään…

En sitten tiedä, miten Helmet-kirjastot ovat päätyneet mainostamaan tiettyä aapisversiota. Pikkiriin pulmatoimiston tyypit ovat tuttuja Vilske-aapisesta ja lukukirjasta.

Lukulehmien parissa

Mainosklippinä Reetta esittelee Helmetin perussivulla kirjaansa tuttujen lukulehmiensä kanssa. Vautsi, nuo eläimet näyttävät jopa hetkeksi lopettavan märehtimisen lukunäytteen aikana ja siirtyvät lähemmäksi!

Mitä kummituspuodissa tapahtuu?

Reetan ja kuvittajan pointit ovat vastaansanomattomia: ”Usein sanotaan, että kirjassa pitää olla riittävästi toimintaa, mutta minun mielestäni nimenomaan kieli pitää lapsen mielenkiinnon yllä. Kielen tulee olla samaan aikaan helposti sulavaa ja rikasta, kuin ihanaa marmeladia, joka ei tartu hampaisiin.” Katri Kirkkopelto puolestaan kiteyttää: ”Nysä Nörtti on lapsen silmin hassu hahmo ja antaa lapselle kokemuksen, että hän itse osaakin jo aika paljon. Usein lapsille asetetaan järkyttävän kovia odotuksia, kuinka osaava pitäisi olla heti. Kirjan viestinä on lempeys ja se, että asiat järjestyvät. Pienin voikin olla se nokkelin ja oivaltavin."

Entä ne muut vaihtoehdot?

Kustantajan myötämielisyys ja vastaantulo ovat varmaankin mahdollistaneet tämän miellyttävän satsauksen. Mietin äkkisältään, mitä muita kirjoja olisin itse selaillut vaihtoehdoiksi. Niitä rajaa tuo ekaluokkalaisuus. Tuttu tosiasia on kuitenkin, että on ihan kiva lukea hieman isommille tarkoitettua kirjaa. Oma suosikkini (jonka jatkoa odottelen nyt syksyllä vesi suussa) on Magdalena Hain Lukupaloissa ilmestynyt Painajaispuoti ja kamala kutituspulveri (WS 2018). Sarjan kaavamaisten vampyyri ym kohellusten joukossa siinä on omintakeisuutta, huumoria, nokkeluutta ja mainio uudempi kuvittaja, Teemu Juhani. Mutta voi, päähenkilönä on pelkästään yksi tyttö, tarmokas Ninni, joka pestautuu sumeilematta apulaiseksi painajaispuotiin. Vai olisiko ekaluokkalaisille pojille samantekevää, jos sankari on tyttö ja miljöö kutkuttavan aavemaisen yllättävä?

Hotelli Hämärässä tapahtuu!

Muissa helppolukuisissa on helpompaa, kun sankareina on sopivasti poikia ja tyttöjä erilaisissa variaatioissa. Milla Teräksen Hotelli Hämärässä ja kummituspurkissa (Karisto 2018, kuvitus Silja-Maria Vihersaari) vannotaan Teon, Tuukan ja Eilan neuvokkuuteen kummitussumun arvoituksen selvittämisessä. Näppärän Jyri Paretskoin Elias ja sukkapallopommipuu (Karisto 2018, kuvitus Nadja Sarell) on kauhean pompittavasta nimestään huolimatta oivaltavaa lapsipsykologiaa. Siinä myös kuin varkain opetetaan sosiaalisuutta, yhteispeliä ja toisen hyväksymistä – vaikka se olisikin pallonheittomestari Emma.

Auttamista ja yhteistä lukupeliä

 Ja onhan Tuutikki Tolosen ja kuvittaja Christel Rönnsinkin yhteispeli ihan meneväistä Auttamistoimisto Lunan toisessa tapauksessa Ullakolla (WS 2018). Roolitus on kohdillaan Annikin ja Yasmin kohdalla. Tukena on nörtinpuoleinen Miro (onkohan tämä kaveri Risto Räppääjän sukulainen?)teknisine vempaimineen. Kohteena outo näkymätön ullakon asukas. 

 

Seikkailu katolla alkaa!

Varsin hurja seikkailu katoilla on Rönnsiltä hieno oivallus aukeamalta toiselle jatkuvana vaarallisena takaa-ajona. Se pieni opetus taitaa olla vankilasta karanneen kaverin palaaminen vapaaehtoisesti turvalliseen selliin. Pakohan olikin vedonlyönnistä lähtenyt näytön paikka. Todellisuus voi olla kovin ruusuton ilman muita tukitoimia.  

Mutta Nysä Nörtin kanssa on hyvä aloittaa ja sukeltaa sitten muiden sankareiden kyytiin. Reetta Niemelä summaa ajatuksiaan Helmetin haastattelussa: ” Jos lastenkirja tai lastenkulttuuri ei koskaan näy missään, miten vanhemmat osaavat valita lapselle luettavaa?

Lukemisharrastukseen vaikuttaa niin monta asiaa. Kirjoitetaanko mediassa kritiikkejä? Miten lastenkirjat näkyvät kirjamessuilla? Ei ole itsestään selvää, että lukemisen yhtenäiskulttuuri säilyy. Uskon kuitenkin, että kirja on tulevaisuuden juttu. Kirja ja jopa ääneen lukeminen sopivat hyvin kierrätys- ja jakamistalouteen. Iltasatu on paras keino pysähtyä.”

Kauhistuttaja Elias ja Emma