sunnuntai 5. elokuuta 2018

Possunakki ja muuta gurmeeta



    Koulujen alkamisen kynnyksellä voi huokaista kaikenlaisten mestaruuskisojen jälkeen. Oma lajini, jalkapallo, sai mukavan dramaattisia sävyjä. Ja kuten presidenttimme ennusti, maailmanmestarimaa loppui a-kirjaimeen. On aika palata arkeen ja lastenkulttuurin arkeen.

    Kesän kuumuus taisi jonkin verran rajoittaa grillien kuumenemista ja erilaisten lihatuotteiden käristämistä. Lastenkirjoissa jatkettiin puolestaan sitkeästi kasvissyönnin etujen puolustamista. Jo vuonna 2015 ilmestynyt mainio ja ennakkoluuloton Elina Lappalaisen Nakki lautasella joutui raisuun mielipiteiden vaihtoon niin tuottajien kuin eläintensuojelijoiden kanssa. Tuotantoeläinten elämä tavallisilla suomalaisilla maatiloilla on rohkea aihe lastenkirjalle vielä tänä päivänäkin.
Kirjailija itse selvitti kirjan tekemisen taustoja blogissaan: ”Monissa kaupunkilaisissa perheissä vanhemmat ovat itsekin hyvin etääntyneitä eläintuotannosta. Jos asia on kaukana perheen arjesta, lapselle saattaa valjeta hyvin myöhään mitä ne jauheliha tai broileri oikeasti ovat. Osa vanhemmista välttelee aiheesta puhumista, kaunistelee asioita tai jopa valehtelee lapsilleen, koska arvioi todellisuuden olevan liian ikävä kuultavaksi. Mutta suojellaanko lapsia jo liikaa ja pidetään pumpulissa? Se on ongelma siksi, että vastuulliseen kuluttajuuteen kasvaminen edellyttäisi keskustelua, jossa lapsi alkaa vähitellen saada eväitä omaan ajatteluunsa ja eettisten valintojen tekemiseen. Edes kouluissa lapsille ei kerrota totuutta, sillä koulukirjoissa annetaan maataloudesta täysin vääristynyt, siloiteltu ja satukirjamainen kuva.”

 Possu kertoo itsestään

Kirjailija Antti Nylen arvioi Helsingin Sanomissa Nakki lautasella -kirjaa ja mietti sen kiihkottomuutta. Asenne rajaa eräitä näkökulmia pois kuten ihmisten mielivallan heikompia kohtaan. Hänen mielestään kirja on 1970-lukulaisen asiallinen, yhteiskunnallinen lastenkirja. Mutta eläimet eivät esiinny yksilöinä omilla luonteillaan. Niillä on vain lajityypillisiä ominaisuuksia. Onko kaikki hyvin, jos broilerihallissa on sopiva lämpötila ja ilmankosteus?
    Niinpä Nylen tekaisi oman vastineensa eli Einon ja suuren possukysymyksen (Otava 2018). 7-vuotias poika saa enoltaan synttärilahjaksi leikkipossun, joka paljastuu salaiseksi ajatusagentiksi – se kun haluaa tulla syödyksi. Lajityypillinen ominaisuusko? Eino joutuu siis vaikean ristiriidan eteen: ovatko jotkut eläimet ystäviä ja toiset ruokaa? Voiko kasvisruoka todella olla yhtä hyvää kuin lihavaihtoehdot? Ilja Karsikas kuvittaa humoristisesti, mutta possuhahmolla on ongelmansa. Sitä kun on käytetty kautta historian ja se tuottaa monenlaisia mielleyhtymiä. Kirjan ilmestymisen aikoihin Nylenin ja Karsikkaan possuhahmo esiintyi mm. näyttävästi erään uutta asunnonmyyntitapaa mainostaneen firman ilmoituksissa. 

    Aloittelevana esikoislastenkirjailijana Nylen ei kyllä yllä Elina Lappalaisen taitavan asioiden yhdistelemisen tasolle, vaan intohimoinen asia ajaa julistukseksi moneen kertaan vaikkapa vertailtaessa hampurilaisia kaverin kanssa: ”Hm, sanoi Osmo vähän ajan kuluttua ja maiskutteli. – Ehkä se johtuu siitä, että ulkona kaikki maistuu paremmalta, mutta tämä on melkein yhtä hyvää kuin tavallinen hodari! – Minusta se on paljon parempaa, Eino puolestaan kommentoi totisena. – Koska kukaan possu ei ole kuollut vaivaisen nakin takia…” Ja aikuisempi Amalia lisää pökköä pesään. ”Ei lasten ole pakko syödä lihaa, sanoi Amalia. – Aikuiset syöttävät sitä heille. Kuitenkin monet lapset ovat ovat eläinrakkaita… Varmaan sen takia heille ei kerrota, mitä liha on. Aikuiset pelkäävät joutuvansa hankaluuksiin, jos lapset äkkiä saavatkin tietää mitä kauheuksia maailmassa tapahtuu…” Toistaiseksi Einosta tulee kirjassa koko koulun tokaluokkalaisista ainoa, joka ei syö ystäviään. Nylen lopettaakin pamflettinsa haastavaan kysymykseen: ”Ja eikö maailma ollutkin umpihullu!”
Kansi  Kati Rapia
Salaiset kuvaajat taas liikkeellä!

Pohdintaa eläinten suojelusta käydään taas kerran tiukasti myös Nelli Hietalan haastavassa pohdinnassa Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? (Karisto 2018). Kun kuvataan salaa eläinten huonoja oloja läheisellä maatilalla, jokin meneekin pieleen. Mikä on oikein, voiko valokuvilla manipuloida ja mikä on ammatinharjoittajan todellisuus? Kirjassa puhutaan paljon ruohonjuuritason asenteista ja teoista, vastaan asetetaan myös laajempi kuva lihan tuotantoon liittyvästä muusta kuin eläinten kasvattamisesta. ”Ruokaan liittyy niin paljon kaikkea muutakin kuin pelkkä energiansaanti ja optimaaliset ravintoaineet. Muistot, tottumukset, kulttuuri…” Aktivisti Anna ei hyväksy selityksiä: ”Mutta ei mikään noista asioista ole syy olla lisäämättä tietoisuutta eläinten oikeuksista, päinvastoin!”
   Taneli taas puhuu edelleen laajemmasta kuvasta kuin yksittäisen pienen kasvattajan asettamisesta huonoon valoon. Asenteiden tulisi muuttua korkeammalla taholla, elintarviketeollisuudessa: ”Tuottajille pitäisi tarjota koulutusta uusista viljelyskasveista, tukia pitäisi jakaa eri tavalla. Jos tilalla on kasvatettu eläimiä viisikymmentä vuotta, niin härkäpapuun vaihtaminen ei käy ihan kivuttomasti ja se on iso taloudellinen riski. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin rahasta.” Hietala kärjistää tilanteita jännitysromaanin tapaan loppuun saakka, missä löydetään mielenkiintoinen uusi ratkaisu nykytilanteeseen. Ja tietysti taitaa tulla myös Miia Martikaiselle uusi pulma ihastumisen ja siihen kuuluvien ratkaisujen tekemisessä. Kumpikohan puoli on oikeasti nuorelle tärkeämpi?

 Pizzaa, kalapuikkoja ja kaalilaatikkoa

 Kasvisyönti ja eläinten oikeudet eivät toki ole olleet kummajaisia lasten ja nuortenkirjoissa aikaisemminkaan. Täysin kasvisperäiset ainekset saavat hauskan käsittelyn Makumetkuissa murusille (2013), jota mainostetaan myös pienen eläinten ystävän keittokirjaksi. Mukana on perinteisiä ja uudempia herkkuja selkein ohjein ja lisäksi kasvisruokatietoutta vanhemmille. Raisa Kettusen Kasvisseikkailussa(2013) pyritään rempseään otteeseen Massu Kattisen, Kani Kamalan, Lettu Kettutytön ja Herra Hankalan kanssa. Alkusanat on suunnattu aikuisille ja niissä selvitetään aineksien hyödyllisyyttä. Mukavien tuotoksien yhteydessä on tekemisen vinkkejä ja varoituksia. Työtavat on esitetty huolellisesti ja selvästi. 
Mervi Lindman ja Paten ruokaympyrä

   Muutenkin ruoka ujuttautuu kätevästi mukaan vaikkapa Lukupalojen ja Minna Supisen Kokkiklubin maailman parhaassa pizzassa (WS 2018). Kohellus on aika sekavaa kokkinoidan kera, mutta onko pizzassa lihaa? Ei ole! Pepperoni, herkkusienet ja oliivit saavat riittää. Tosin keittiönoidan pippurimyllystä tulee maksalaatikon hitusia?
    Timo Parvelankin uutuudessa Ella ja kaverit mestarikokkeina (Tammi 2018) taistellaan gastronomian sieluista makaronilaatikon ja kalapuikkojen välillä. Riita menee melkein puoliksi, mutta kyllä Paten mielikuvassa mellastavat nakit ja kalat ja kasvikset sulassa sovussa, Lopullinen päätös on ravintodiplomaattinen: valmistetaan aivan ihanaa makaronikalapuikkolihapullalaatikkoa.

Muumit eivät syö lihaa!
Mutta parasta asennekasvatusta taitaa tulvia Muumilaakson keittokirjasta (WS 2018). Muumimamman keittiötä ei voi kukaan asettaa kyseenalaiseksi – vaikka ei lihan murentakaan käytetä. Herkkuateriat syntyvät sydämellä soveltaen metsän, meren ja kasvimaan antimista. Tove Janssonin ihanien kuvien myötä näihin haasteisiin tarttuu mitä mielihyvimmin. Otetaan vaikka kasvimaalta ja puutarhasta Mymmelin yllätyskeitto tai Viuhtin sömpylät, metsästä Muumiperheen sienirisotto tai suussasulava leivänkannikkavanukas, kalavesiltä Majakanvartijan blinit tai Mamelukkipastaa ja lopetetaan herkuttelu Tuu-tikin taikalumipalloihin. Tai Vilijaanan juhlavaan pannukakkuun!
 
    Töitä taitaa kuitenkin riittää Antti Nylenille ja muille Don Quijoteille vielä joksikin aikaa. Tutkimukset kun osoittavat, että todellisuus ei kuitenkaan vastaa mielikuvia. Kasvisbuumin mediahehkutuksesta huolimatta liha ei ole kadonnut suomalaisten lautaselta. Yhä useammat toki tietävät lihansyönnin ongelmista, mutta syövät sitä entiseen tahtiin. Lihankulutus henkeä kohden ei vähentynyt viime vuonna. Edellisvuosina se jopa lisääntyi. Mutta minä luotan Muumimammaan. Kasvisyönti lisääntyy takuuvarmasti.  Ihana perhe ja ihana keittokirja. Ja näinkin luovasti voi tehdä hilloa kylpyammeessa....





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti