Tatu ja Patu lopettavat outooppiseen ylitilaan

Kesälukemisiksi aiotut Outolan veljekset ja huvipuisto-opas jäivät pöydälle roikkumaan ja odottelemaan sulattelemista. Yhdessä ne oikeastaan ovatkin mainioita esimerkkejä tiedon käyttämisestä eri tavoin tarinan tukena. Vuokko Hurmeen Housuvaaran huvipuisto (Into 2018) käyttää tiukkaa tietoa melkoisen mielikuvituksekkaan tarinan rinnalla – näin se kulkee mietityn faktion tiellä. 

Tatu ja Patu, elämä ja teot (Otava 2018) puolestaan tarvitsi varmaan ihan oman termin. Se kulkee monien mielikuvitusmaailmojen luojien jalanjäljissä ja siihen tapaan luo myös oman historiansa, tapahtumansa ja jopa kulttuuritaustansa. Outolan historia on täynnä muistelmateoksen mukaisia aikalaisten merkintöjä ja tapahtumaselosteita, veljesten lapsuutta, työpajan rekvisiittaa ja jonkinlaista filosofista yritystäkin outouden selvittämiseksi. Vai onko kohteena kenties sittenkin veljesten kohtaaman vielä oudomman ihmisten maailman kummallisuus?

   Kun tällainen kirja tehdään ja tällä nimellä, lienee pääteltävissä lopun lähestyvän. Saattaa olla ihan järkevääkin silloin, kun rakenteet, tapahtumat ja verbaalinen nokkeluus alkaa toistaa aikaisempia kuvioita. Niinhän se on, että kun itse kirjoittaa mielikuvitusmaailmansa yhteenvedon, siitä tulee suurempi kuin sarjan osien summa.

Tieto ja tarina notkeasti yhteen

 Housuvaaran huvipuiston alaotsikkona on ”Huvipuistotietoutta hurjastelijoille”. Tämä pitääkin paikkansa vetävän tarinan rinnakkaisosiona. Heti kansiaukeamalla esitellään yleisempiä huvittelulaitteita karusellista vapaapudotustorniin, nimiösivulla on lisäksi lyhyt puistosanasto. Keskellä Suomea Housuvaarassa asuvat Tilda ja Matti joutuvat kuitenkin hurjaan seikkailuun vaatiessaan kesätylsyyteen muutosta isältään. On saatava jännitystä elämään. Samalla voi kätevästi miettiä, mitä jännitys on ja miksi sitä kaipaa. Väinö Heinonen kuvittaa ilmeikkäästi Suomen kartalle kaikki tunnetuimmat puistot. Koko aukeamalla taas näytetään maailman tunnetuimpia puistoja Hollywoodista Kiinaan. Tietoaines kulkee sopivan kiinnostavasti tarinan eteenpäin vieden: kun pihan trampoliinista löytyy outo kaveri hyppimästä, saadaan lisätietoa tosifanin sanakirjan avulla. Käy ilmi, että Housuvaaraan rakennetaan uusi ja ihmeellinen huvipuisto! Rakentamisen yhteydessä käsitellään erilaisia puistohankkeita, lakkautettuja puistoja, mistä laitteet tulevat ja minne ne päätyvät. Koko perhe pääsee yllättäen töihin uuteen huvipuistoon – samalla voidaan miettiä huvittelurajoituksia: kuka oikein pääsee kyytiin? Entä mistä löytyy maailman pelottavin kummitusjuna tai korkein laite? 

 

Kun Linnanmäelläkin on tapahtunut vaarallisia tilanteita laitteiden kanssa, aukeama hurjan laitteen varmistamisesta on mielenkiintoinen. Mutta toki huvipuiston nautintoaineetkin on maisteltava – mutta mitä hattara oikein on? Kun kerran ollaan töissä huvipuistossa, saadaan hyviä kikkoja pelien pelaamiseen nuijimisesta tölkinkaatoihin. Housuvaaran huvipuiston uusin ihmelaite onkin aikakone, joka vie Tildan ja Matin keskiajalta vanhimpaan yhä toiminnassa olevaan huvipuistoon, 1600-luvun Englantiin ja New Yorkin Luna Parkiin 1900-luvun alkupuolelle.

Selkeät ja ilmeikkäät piirrokset on taitettu sopivan hahmotettaviin kokonaisuuksiin. Nyt tieto-osiot eivät liikaa riitele juonen kanssa. vaan vievät samalla tarinaa loogisesti eteenpäin. Kivat lisävinkit, pikkutiedotkin kuuluvat tarinan polveiluun. Tuloksena on mukava johdatus niin ennen huvipuistoretkeä tai sen jälkeiseen muisteluun.

Tatu ja Patu outooppisille suomalaisille?

Liekö nyt tullut aika Tatun ja Patun kirjasarjalle, kun päästään  ikään kuin lopulliseen tilastointiin? Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patuhan ovat olleet siinä mielessä käteviä, että niistä myös aikuinen välittäjä on löytänyt hauskutuksia itselleen, lapset puolestaan sopivaa komiikkaa tapahtumista. Elämä ja teot osoittaa toisaalta fiksujen ja ns humorististen oivallusten hyvät puolet - ja vaarat. Tämä kirja taitaa olla tarkoitettu lähinnä aikuisemmille huvitukseksi, ja siihen se kyllä on omiaan. Aukeamat ovat tosin tupaten täynnä tavaraa. Jos tätä yrittää tulkita vähän nuoremmille, ei mielenkiintoa riitä pitemmän päälle, joten tekijäparin hyviä ja vähän pakotettujakin – tai aikaisemmin tuttuja vääntömalleja – tarinoita joutuu itse tavaamaan ja palaamaan sivuille uudestaan. Eipä sekään pahasta ole.

Elämään ja tekoihin on varmaan nautiskellen koottu uusia välähdyksiä ja ylijääneet kirjasarjan väännössä tulleet ideat, komiikka ja heitot outooppisesta ylitilasta. Televisiohaastattelun parodiassa tähän viitataankin, kun haastattelija toteaa vitsien tuottavan iloa niin aikuisille kuin lapsillekin. Sarjakuvamuotoisessa tilanteessa käännetään ovelasti aikuisen tapa kohdata lapsia ympäri – rutinoitu haastattelija joutuu ahdinkoon. Näin on monessa kirjassa. Elämä ja teot viljelee kyllä melkoisia tärppejä aikuisempien hihitykselle alkaen Outolan synnyn erilaisista tulkinnoista Muinais-Outolasta englantilaisen kiropraktikon Jane Wilkinsonin tulkintaan merenalaisesta Outolasta. 

   Lapsilukijoita toki ajatellaan, kun mukaan on otettu ihmisystävä Veeran muistelmia ja leikekirjaa. Mutta kyllä nyt on syytä lasten olla valppaina ja panna homma kiertämään. Tämä kirja on ehdottomasti hankittava vanhempien ja isovanhempien lahjapussiin. Olkoon siinä oiva kiitos Tatun ja Patun aikaisempien seikkailujen tulkitsemisesta ja vaatimus yhteiseen lukuhetkeen – kukin omalla tavallaan nauttien.