Kirjamessuaika lähestyy uhkaavasti. Turku kolkuttaa jo lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, Göteborgin mammuttikirjatapahtuma otti esille mm. kirjablogistiikan ja koulujen opetuksen pilvipalveluineen - sama puheenaihe kuin meilläkin! - Frankfurtissa taas Suomi on esimerkkimaana ja sitten joutuu taas meluhäiriöisenä kestämään Helsingin kirjahulinan. Olisipa mukava mitata messujen desibelimäärät - 35 on jo siellä ylärajoilla!
Kovaa kaikuivat myös taputukset tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan valtionpalkintojen jakotilaisuudessa viime keskiviikkona Tieteiden talossa. Alueet jakaantuivat varsin mukavasti: oli historiallista elämäntyötä, tiedekeskus Heurekaa eli tieteen popularisointia, oli maanmainio suomen kielen tsekkausradiosarja Aristoteleen kantapää, polemiikkia uskonnollisista yhteisöistä, eläintietoutta sudesta, semanttisen webin kehitystä ja uusia näköaloja, silmiä avaavaa reportaasia kiinalaisista toisinajattelijoista.
Paina perunalla kirja!
Ja kotimainen lasten tietokirja! Siinä poseeraavat professori Heikki Ylikankaan vieressä Jan Kåhre ja Nora Kitinmäki. Vai lasketaanko ahvenanmaalaisen PQR -kustantamon tuote, joka lanseerattiin Göteborgin kirjamessuilla viime vuonna, ihan supikotimaiseksi? Varsinkaan, kun nämä tavanomaisimmat kirjatehtaamme eivät kuulema olleet projektista kiinnostuneita? No, ennenkin on esimerkiksi WSOY laskenut viime tingassa käsistään tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saaneen lasten tietokirjan, mutta nyt olisi siis mahdollisuus parantaa ja katsastaa insinööri, tutkija Jan Kåhren ja kuvittaja Nora Kitinmäen teos Detta är en bok! För smarta barn som vill veta mer än pappa om böcker. Neuvottelukunnan on täytynyt tehdä varmaan hiukan salapoliisityötä löytääkseen tämän mainion teoksen, sillä esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastot eivät ole vielä havahtuneet kirjaa hankkimaan. Palkintoperusteluissa on monia oleellisia hyvän lasten tietokirjan tuntomerkkejä.
"Kirja on suunnattu hieman vanhemmille lapsille, sen ikäisille, jotka eivät ole enää kiinnostuneet vain saduista. Tällä ikäryhmälle suunnattuja tietokirjoja on hämmästyttävän vähän.
Teos onnistuu osaltaan paikkaamaan juuri tätä puutetta ja vieläpä kukkaramitoin. Liioittelematta voi sanoa, että kirja on lyömätön lajissaan niin sisällöltään, kieleltään kuin kuvitukseltaan. Se ei myöskään aliarvioi nuoria lukijoitaan, vaan pikemminkin haastaa heidät."
Näin on, vaikka rinnalle mieluusti toisi heti toisen Ruotsissa palkitun ja maanmainion opuksen eli Nina Ulmajan ABC å allt om D, myös viime vuodelta (ja suomalaistaustaiselta tekijältä!). Sekin kertoo omalta alueeltaan kattavasti kaiken aakkosten tarinasta kirjainten historiaan ja kirjoitustapoihin. Detta är en bok selittää paperin valmistuksen kautta taas vaikkapa selluloosan atomit, painatuksen salat, erikoiskäsitteet.
Tee itse!
Kuten ABC å allt om D myös Detta är en bok! välittää taitoja: miten teet paperia kotona, painat perunalla kuvia, kirjan sidontaa ja kansien tekemistä. Entäpä marmorointi! Kun muistaa, miten hauskaa oli nuorempana tehdä "omia" kirjoja, niin tästä opuksesta saa hyvää ja innostavaa perusmallistoa. Osa sivuista on muuten kiiltäviä, osa mattaa - ero on käsinkosketeltava. Käsittelytapa on looginen ja hauska: jokainen tiedonjyvä johtaa toiseen, esimerkiksi paperi mäntypuuhun, metsänhoito selluloosaan ja fotosynteesiin ja kemiaan.
Mukana on pieniä historiallisia tietoiskuja tekniikan kehittymisestä. Nora Kitinmäki on minulle uusi tuttavuus, mutta miellyttävä sellainen. Tällainen teos vaatii sekä tarkkaa että luovaa tietokuvitusta, ja näihin Kitinmäki lisää vielä hauskan humoristisen ulottuvuuden päähenkilöiden kautta ja keskustelevaa sävyä sarjakuvamaisine kuplineen.
Kirjassa on niin paljon tärkeää, erilaista ja monipuolista tietoa, että ehkä jonkinlainen hakemisto olisi ollut paikallaan. Kirjan selkeä jaottelu auttaa tässä kuitenkin. Ja koska kirjan anti on oivallinen myös varttuneemmille lukijoille, soisi sen pääsevän myös pikapikaa suomenkieliseen levitykseen.
Monimuotoiset lastenkirjat
Kenties Detta är en bok menisi siinä ja siinä myös Niklas Bengtssonin monimuoto -määritelmän laitamille. Juuri ilmestynyt Kummat kirjat - lastenkirjan muodon ja kuvituksen historiaa (Cultura 2014) on taas Bengtssonilta katsaus tuntemattomasta alueesta - muistakaapa Elävät aakkoset - lasten ja nuorten käännöstietokirjallisuus 1600-1800-luvuilla (Avain 2012).
Lastenkirjat ovat erikoisia tuotteita. Niitä on – ainakin toistaiseksi – runsaasti ja niitä tutkitaan yhä aktiivisemmin. Silti huomio kiinnittyy lähinnä tekstiin ja kuvaan. Kummat kirjat nostaa esiin kirjojen, erityisesti lastenkirjojen niukasti huomioituja puolia: keskiössä ovat muotoilu ja kuvituksen unohdetut puolet, materiaalit, rakenne- ja taittoratkaisut. Uudeksi käsitteeksi Bengtsson nostaa siis monimuotoiset lastenkirjat, jotka voidaan jakaa erilaisiksi alaryhmiksi. Näissä teoksissa hyödynnetään kuvan ja tekstin ohella jotakin perinteisestä kirjaformaatista poikkeavaa käytäntöä ja moninaiset ilmaisukeinot voivat yhdistyä niissä omaksi taiteelliseksi kokonaisuudeksi, joita on myös nuorten ja aikuisten kirjoissa.
Kirjassa syvennytään kirjojen ja pelikorttien rajoihin, kuvasalkkuihin, irtokorttikirjoihin, postikorttikirjoihin, palapelikirjoihin, värityskirjoihin sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden karttoihin. Pääasiassa käsitellään siis paloiteltuja ja paloiteltavia kirjoja eli kirjoja, joissa on irrallisia tai irrotettavia osia, mutta ne eivät suinkaan ole ainoita monimuotoisia kirjoja. Aiheen käsittelyä laajennetaan myös lastenkulttuurin puolelle. Bengtsson nostaa esille useita yllättäviäkin kirjailijoita kuten Riitta Uusitalon - Topeliusta tai Tanskan kuningatar Margareeta II:sta unohtamatta - monimuotoisten kirjojen ensimmäisessä laajassa kartoituksessa.
Kaikki kirjoissa pomppii
Tuntuu muuten siltä, että monimuotoisten kirjojen maailma on saanut Tove Janssonin juhlavuodesta lisää imua sekin. Juuri avasin Muumin ja suuren aarteen metsästyksen (WS 2014) ja katselin alkajaisiksi moniulotteista Muumilaakson karttaa, sitten hurjaa mustan metsän konstruktiota ja oikeastaan aika kivaa veneretkeä. Vedenpinta nimittäin nousee erilliseksi tasoksi ja lukija näkee mitä veneen alla oikein on! Aarre löytyy - mutta olisikohan siinä vaiheessa jo joku innokas muumifani ehtinyt repiä osan pop up-näyttämöistä hajalle? Vähän enemmän askartelua on muuten Lucy Cousinsin Maisan linnassa (WS 2014), missä näyttämöä oikein rakennetaan irtohahmoista ja vetoläpistä. Tämä oli onneksi hiukan helpompaa kuin Ikean vaatekaapin kokoaminen.
Tammen vastaisku on valtavankokoinen Muumisynttärit -kokoomapläjäys, joka sisältää kaiken 24 vieraalle: on ruokailualustoja, kutsukortteja, viirejä, hattuja, koristeita, ideoita, reseptejä. Muumihullantuneet lapsukaiset toivottavasti saavat avukseen kärsivällisiä aikuisia leikkaamaan, liimaamaan ja ripustelemaan.
Ja jos tästä hybridimuumistelusta ei saa tarpeekseen, niin suosittelen lääkkeeksi Walter Moersin uusinta jatkoa uinuville kirjoille eli Labyrinttiä (Otava 2014). Opus on selvästi jonkinmoinen väliseikkailu, missä Zamonian suurimmaksi kirjailijaksi noussut Hildegunst von Mythenmetz palaa juurilleen tuhkasta nousseeseen Kirjalistoon. Näin on helppo tulkita, koska kirja loppuu lakoniseen toteamukseen labyrinttiin johtavan aukon alkupäässä:"Tarina alkaa tästä." Sitä ennen nimittäin Hildegunst-lohikäärme vaeltaa kirjailjauransa alkulähteillä ja ihmettelee kirjallisuuden muutoksia ja ihmeellisiä uusia muotoja ja tekijöitä. Haloo, sivulla 226 on mukana jopa "Kirjalistoon - syntyy uus/ silkka sel-ko-kir-jal-li-suus!" Tai sivulla 203 nostalgisesti:"Korttelissa oli ennen kulkenut Kustannustoimittajien katu, joka oli aina kaikunut ylityöllistettyjen kustannustoimittajien epätoivoisista huokauksista." Ja lukekaa sivulta 296 riipaiseva tiedon tärkeyden ylistys, mistä tässä vain pieni lainaus:"Kaikkihan riippuu siitä, mikä jää pysyväksi - mutta sitä taas ei voi koskaan tietää etukäteen. Siispä opiskelemaan! Minä tosin en ole koskaan pitänyt tiukasti järjestetystä ja järjestelmällisestä opiskelusta, joka etenee oppikirjan mukaan. Kirjastonkin voi järjestää aakkosjärjestykseen vasta kun se on ensin olemassa."
Ei voi kuin ihailla Marja Kyrön taitoa kääntää, vääntää ja keksiä Mythenmetzin seikkailujen uskomattomat verbaaliset ulottuvuudet. Luultavasti Marja Kyrö on tässä myös tehnyt uraauurtavaa työtä seuraavien kirjallisuustieteiden terminologian uudistamisessa. Biblionekromanteista biblioklepteihin, bibliofanteista biblionääreihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti