Intersukupuolinen lohikäärme ja tukkimiehen täi

Kesän alkuun nuorille lukijoille tarjottiin ainakin kahta tiedon aluetta tutkiskeltaviksi: totutusti luonnon ihmeitä oikein ötököihin painottuen ja toisaalta mielensairauksien ja perheongelmien puolelta. Niin, ja tietysti nämä sankaritarinatjatkuvat, nyt ilman sukupuolimäärityksiä, kun esimerkiksi Ben Brooks on koonnut sata sivun mittaista esittelyä Rohkeiden lasten kirjaansa (Readme 2019). Esimerkkinä olkoon vaikka Quinton Winterin tulkinta The Cure yhtyeen Robert Smithistä - synt. 1959.

Luontokirjat ovat kuitenkin kesän ilmiöitä. Viljami ja Minna Ovaskaisen Lasten luontokirja (Readme 2019) on alaotsikoltaan opas Suomen luontoon ja seurailee aikaisempien oppaiden rakennetta. On erilaisilla kansilla ja vuosikerroilla Suomen luonnon pikkujättiläistä, eläinkirjaa ja ihan mukava johdatus Lemmikit: suuri lemmikki- ja kotieläinkirja (2017). Kun on hyvää perusmateriaalia, muokkaus ja ajankohtaistaminen sujuvat toki helpommin.

Ötökät silmästä silmään

 

Lasten luontokirja on luonnossa esiintyvien kohteiden – kaloista selkärangattomiin – ohella laajemmin myös liikkumiseen ja harrastamiseen painottuva opas. Jokamiehen oikeuksien jälkeen opitaan niin ilmansuuntien ja suunnistamisen kuin kartanlukemisen taitoja, tehdään tulisija, vaelletaan kansallispuistoissa veneilyä ja melomista unohtamatta. Jopa umpihankihiihto nostetaan mahdolliseksi etenemistavaksi. 

 Eri lajiesittelyjen taustoiksi kerrotaan vaikkapa kalastustavoista perhoista talviverkkoihin, sienestämisen oikeat otteet, marjojen maut ja myrkyt, lintuharrastuksen mukana pönttöjen salat, eläinten jäljet ja jätökset syynätään. Erinomaiset kuvat selventävät mm. suo- ja metsätyyppejä. Luonnonsuojelusta on tietenkin omat vihjeensä. Mikään mukana kuljetettava opus ei ole kyseessä – 280 sivua hyvää paperia painaa repussa 1000 grammaa.

Ötököitä Lasten luontokirjassa esitellään parinkymmenen sivun voimin, kunhan ensin on tutustuttu hyönteishotelliin ja perhosbaariin. Sen sijaan sopivan kokoisen Suomen viehättävimmän ötökkäkirjan (Into 2019) tekijä Maia Raitanen on selvästi ihastunut moninaiseen katraaseensa. Täältä löytyy 69 mitä herkullisemman nimisiä tuttavuuksia Aitoristihämähäkistä Virnapunatäplään. Kustakin kohteesta kerrotaan ensin perustiedot, väripiirros ja selkeästi elintavat. Raitasen tavaramerkki, humoristiset ja väliin kovin filosofisetkin ötököiden keskustelut sivuilla, ovat tuttuja hänen aikaisimmista kirjoistaan Sano muikku! Valas, valas! Happamia, sanoi kettu ja Västäräkistä vähäsen.

Selkeästi lapsenomaisin on Anne Hakulisen ja kuvittaja Laila Nevakiven Lapsen oma ötökkäkirja (Minerva 2018). Nelli ja Niilo sattuvat aivastamaan siitepölyä ja kutistuvat sopivasti ötököiden kokoisiksi. Kun suojelijana on Keke keltalaitasukeltaja, voidaan huoletta lähteä tutkimaan noin 130 selkärangatonta. Nyt hakemisto alkaa Ahopirkosta ja päättyy änkyrämatoihin. Välissä lapset saavat mukavan tarinoinnin lisäksi hyvin tehdyt selvitykset niin perhosten muodonmuutoksista, pölytyksen tärkeydestä, mustikan kehittymisestä tai hajottajista ja tietenkin kakkamaisista asioista. Luonnonkiertokin tulee kätevästi mukaan talven tuloon asti.

Laila Nevakivi on tottunut kuvittaja (mm. Lapsen oma luonto- ja lintukirja), joka mielestäni tässä kokonaisuudessa selviää erinomaisesti: lajikuvat ovat selkeitä, satukuvatkin jaksottavat uusia alueita kuin houkuttelevat ingressit. Tämän kirjan jaksaisi ehkä ottaa mukaan luontoretkelle.

Pupukki  ja intersukupuolinen lohikäärme

Lasten hyvinvoinnin – ja vanhempien heiveröisen työkalupakin? – parantamiseksi on ilmestynyt runsain mitoin tunnetaitojen oppaita. Niiden takana piileksivät vakavammat ongelmat. On avioeroa, muistiongelmia, itsemurhia ja oman sukupuolen ihmettelyä. Elina Westergren-Erkkilän Pupukin muistipulmat (BoD 2018) kyllä kirjaa ongelmien oireet, muuttumisen ja hoitokeinot säntillisesti, mutta tarvitaanko asian kertomiseen etäännyttämistä jäniksien elollistettuun maailmaan? Tällä alueella on jo olemassa hyviä kuvakirjoja ja varttuneemmille romaaneja, joissa toimijoina ovat oikeat ihmiset. Kuvitus ei amatöörimäisyydessään houkuttele sekään kiinnostumaan pitempään.

Tiina Sarajärven Lohikäärmetohtorin vastaanotolla

Samaa ongelmaa mietin Kuura Autereen Lohikäärmeessä, jolla oli keltaiset varpaat (pieni karhu 2019). Sadunomaisuutta tavoittelevassa kerronnassa odotetaan, millainen lohikäärmeen poikanen munasta kuoriutuu. No, jonkinlaista jännitystä voi tietysti ladata nimenomaan lohikäärmeen syntymään – nehän syöksevät heti tulta. Mutta kun sukupuolen määrittelemistä aletaan setviä, teksti muuttuu kovin teennäiseksi.  Serkku Ruuteli kysyy, onko tulokas tyttö, poika vai nompi. ”Tarkoitat nompilla varmaan muunsukupuolista eli sellaista lohikäärmettä, joka on vähän sekä tyttö että poika, tai sitten ihan omanlaistaan sukupuolta. Me emme voi vielä tietää, mitä sukupuolta lapsi on. Se selviää ajan myötä, kunhan pikkulohikäärme kasvaa niin isoksi, että se osaa itse kertoa sen.” Seuraavaksi tarkistetaan keho, mutta pikkuinen puhaltaakin savua molemmista sieraimistaan. Lohikäärmetohtori voi viimein korjata intersukupuolisen kehon sellaiseksi, että siinä on hyvä olla.

Asia on ajankohtainen, mutta lasten kanssa lukiessa haasteellinen. Kun lapsiporukka on juuri ihastunut Johan Egerkransin täysipainoiseen ja havainnolliseen Lentoliskoihin ja merihirviöihin (Minerva 2019), keltavarpainen lohikäärme yksinkertaisine kuvineen on kakarakamaa ja kuunnellaan nopeasti loppuun. Sitten halutaan uudelleen miettiä lentoliskojen kokoa ja olisiko niistä lohikäärmeiden voittajiksi vai ovatko ne peräti sukua?

 Onko vetäytyminen nimenomaan lohikäärmeiden suojiin sittenkään paras valinta asian selkiyttämiseksi? Vai onko asiakokonaisuus katsottu niin hankalaksi ja reaktioita herättäväksi, ettei ihmislapsi sovellu kohteeksi? Toki on niin, että näinkin asia on kovin vaikeasti ymmärrettävissä alle kouluikäisillä. Kannattaa muistaa, että meillä on apuna aikuisille – ja nuorille – mainio tietoteos asiasta eli Sukupuolena ihminen (Tammi 2018).

                                                 

Kaksi tiivistä pakettia

Maija Lehtosen ja Minna Jaakkolan Välikädessä (Kasper – kasvatus ja perheneuvonta ry 2019) on kirja nuorelle vanhempien erosta. Minusta se on myös mitä suurimmassa määrin relevanttia tietoa ylipäänsä vanhemmille nuorten ajatusmaailmasta ja tavoista kohdata ongelmia.

Kirjan vahvuus on tiivis nuorten omien puheenvuorojen ja selviytymisstrategioiden yhteys. Koko ajan korostetaan ratkaisujen onnistumistaä, nuoren omaa tärkeyttä, tunteiden tulvaa ja nuorten toiveita eronneille vanhemmille. Kokonaisuus osittuu näin loogisesti eteneviin kappaleisiin. On tarinoita erosta, ajatuksia rakkaista ihmisistä, syyllisyydestä ja välikädessä olemisesta. Ja lopussa oman parisuhteen pohdintaa ja hyvien muistojen tärkeyden korostamista.

Pietari Hataanpään tunteeseen kolahtavat valokuvat ja Helmi Järvisen ilmava graafinen suunnittelu tekevät ”raportista” sekä helposti selailtavan että tarkempaan miettimiseen ohjaavan. Luuisin, että kirjalla voisi olla myös ennalta ehkäisevä merkitys: monet asioista ovat mielenkiintoisia puida yhdessä perhedynamiikan kannalta, vaikka varsinaisia ongelmia ei olekaan.

Anne Leppäsen Surupilven salaisuus (PS-kustannus 2019) uskaltaa ottaa päähenkilökseen itsemurhan tehneen tytön pikkusisaren – eikä vaikkapa ketunpoikasta. Kerrontatavaksi Leppänen on valinnut tytön päällä leijuvan pilven, joka kysymyksien ja vastausten myötä hitaasti muuttaa väriään ja muotoaan. Tarina soljuu mukavasti ääneen luettavaksi, tekijän omat kuvat tukevat sopivin välein tärkeitä kohtia. Suru on ymmärrettävää, sillä on aikansa, mutta vielä tärkeämpää on saada ymmärrettäviä tulkintoja miksi jotakin tapahtui, olisiko se ollut estettävissä ja mikä minun paikkani tapahtumassa on. Lopusta löytyy kiteytettyä apua aikuisille keskusteluihin ja erilaisten organisaatioiden ja puhelimien soitteita.

Tyttö puhuu myös pilven kanssa asioista, ja lopulta siitä tulee pieni ja kaunis. ”Jos muistan, kuinka sisko oli väsynyt ja itkuinen, tunnen sääliä ja ikävää. Silloin pilvi muuttuu mustaksi. Kun ajattelen kivoja asioita, joita teimme siskon kanssa, pilvi tulee muistoista iloisen väriseksi. Pilvi on osa minun elämääni.”