Mur on karhuista nallein - ja Munken Lynx

Vuoden kauneimpien kirjojen 2018 lastenkirjojen painopaikat ovat yhtä lukuun ottamatta Eestissä tai kauempana. Näin päästään ainakin osittain ja aluksi pelaamaan alvin nollarajalla. ja ohessa viemään kotimaiselta painoalalta töitä.

Marjatta Levannon Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja (Teos) luottaa Otavan kirjapainoon. Näissä raadin arvioissa on hauskaa kritiikeistä poiketen juuri kirjan valmistamiseen liittyvien aineksien kirjaaminen. On reproduktion tekijät, on graafinen suunnittelija (Tiina Ripatti), tietysti kuvittaja (Julia Vuori), paperi Munken Lynx 120 gr, kirjainlaji Great Lakes Lettering Fournier MT.

Voisin kuvitella, että Marketta Levanto monipuolisena kuvan ammattilaisena on tarkkaan miettinyt näitäkin osasia. Levannon aikaisemmatkin huikeat sukellukset taiteen eri ilmiöihin on tehty tehoamaan kirjan mietityillä ratkaisuilla: Taivaallinen suurperhe (2018), Metsän pieni kansa (2016) ja Leonardo oikealta vasemmalle (2014). Haastatellessani Levantoa Leonardon tiimoilta hän sanoi pirujen ja paholaisten kaipaavan vielä tarkempaa valokeilaan asettamista. Nyt näin on tapahtunut, ja raati toteaa: ”Pelottavasta aihepiiristään huolimatta lasten tietokirjan ulkoasu on sopivasti hauska ja leikillinen. Kiehtovan hurjilla kuvilla on riittävästi tilaa, ja monipuolinen kuva-aineisto on saatu sidottua yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Pienet materiaaliherkut tukevat taitollista keveyttä ja houkuttelevat lukemaan.”

Mur on karhuista nallein

   

Jo pitkään minun ja lastenkin suosikiksi noussut Kaisa Happosen Mur-karhu on ansiosta mukana. Tärkeä osa nallen viehätystä on Anne Vaskon hahmotuksella – lapset tuntuvat omivan niin karhun pehmeän oloisen nallemaisuuden että Murin lempeän arjen ongelmat. Mur ja mustikan (Tammi) alussa taitaa olla tarinan opetus nimiösivulla: ”Perillä on määränpää, polku on polku. Iso on iso. Ja pieni on pieni.” Tässä metsässä kaikki karhut syövät mustikoita. Mutta Murin Iso on hurahtanut mustikoihin kuin huumeeseen. ”Se ajatteli mustikoita aamulla. Se ajatteli mustikoita päivällä ja illalla. Yölläkin.” 

Uusi Mur on juuri tullut - Mur ja tähdet!

 

Kun silmissäkin näkyy mustikoita, on pakko lähteä polulle, jonka päässä varmasti on näitä herkkuja. ”Koska Mur oli pieni ja Iso iso, piti Murin vain seurata perässä.” Mutta missä herkut ovat? Perillä on siellä, missä mustikat ovat. Siis suoraan vain eteenpäin, eteenpäin. Ei mitään poikkeamia, ja tämähän oli karhunpennulle yhtä tuskaa, kun molemmilla puolilla kuhisi mielenkiintoisia asioita ja ötököitä ja kasveja. Viimein on pakko tehdä edes yksi kuperkeikka. Ja siellähän se mustikka on, polun vieressä! Iso jatkaa suoraa kulkuaan, vaikka väsyttää, sataa ja polulla on kuoppia. Kunnes se kääntyy ja näkee vihdoin pikku Murin – ja varmaankin myös mustikat polun vierillä. Tarina siis opettaa hienovaraisesti näkemään laajemmin ja varsinkin muut läheiset. Anne Vasko intoutuu kahden karhun matkasta. Isot aukeamat ovat herkullisesti selkeitä, mutta vivahteikkaasti erilaisia. Metsä ja polku, karhujen hahmot vaeltavat hauskoissa perspektiiveissä, takaa ja pyörien, läheltä ja kaukaa. Mustikat jatkaa hauskaa ensimmäisen Murin lämpimän sosiaalisen opetuksen linjaa.

Kirjapaino Livonia Print, graafinen suunnittelija Laura Lyytinen, paperi Munken Lynx 150 g/m2, kirjainlaji Emily Brush, Campkid, Baskerville 10 pro ja perustelut: ”Kollaasikuvitus leikittelee mittakaavalla ja selkeillä muodoilla. Mustikan sinisyys kohtaa karhujen punaruskeat hahmot, ja maiseman keltaisuus vuorottelee graafisten mustien siluettien kanssa. Suurikokoinen leipäteksti korostettuine sanoineen solahtaa kuvitusten sisään luontevasti. Tasapainoinen, näyttävä ja tyylikäs kokonaisuus.” Taidatkos ytimekkäämmin sanoa.

 Ja syksy tulee jos myös Minna Canth

Eestiläiseen painoon luottava (ja taas Munken Lynx!) Mirkka Eskosen Syksyn salaisuudessa (Esa books) metsätonttu Helka viritteli värejä ja ilmapalloja syksyiseen metsään. Hän odottaa herra Hopeaa. joka lopettaa syksyn ja vie muurahaiset ja etanat talviunille. Mutta jos on juhlat, herra Hopea ei ehkä viekään mitään pois? Myrsky tempaa kuitenkin mukanaan kaikki värit. Herra Hopeakin kertoo olevansa yksinäinen. Eihän kukaan leiki sellaisen kansaan, joka lopettaa hauskuuden. Kiertokulku jatkuu. Kuvitus on pehmeää, värit muuttuvat hiljalleen syksyn ruskeiksi, mutta siinäkin on oma kauneutensa. Hahmot ovat viitteellisiä, mutta tunnetilat tulevat esille. Mutta käsialalla tehty tarina ei avaudu helpolla – miksi tällainen ratkaisu?

No, raati selittää: ”Sydämeenkäyvän suloinen kuvakirja, jonka sekatekniikalla toteutetut kuvitukset ja käsinkirjoitetut tekstit muodostavat ehyen kokonaisuuden ja lempein sävyin väreilevän tarinan. Pinnoittamaton lämpimän valkoinen paperi toistaa kuvitusten värimaailman hyvin, ja kluuttiselkä viimeistelee ulkoasun.”

 Mukana on lisäksi aikaisemminkin hyvin pärjännyt Marika Maijala ja Ruusun matka (Etana Editions). Jelgava Printing House hoitaa painotyön Munken Lynxillä. Kun lasten kanssa suurikokoista omille teilleen juossutta Ruusu-koiraa seurattiin, tarina ei oikein jaksanut kiinnostaa. Lukijan yrityksistä huolimatta sanomaa ei jaksettu puida, vaan haluttiin vaihtaa nopeasti seuraavaan. Paremmin selvisi aikaisempi Piano karkaa ja Kissa katoaa (2015, 2017), joissa olikin käsikirjoittajana Juha Virta. ”Ruusun matka saa vaikuttavaa voimaa kirjan komeasta, lennokasta kuvitusjälkeä korostavasta koosta. Ilmaisuvoimaiset ja elävät öljypastellipiirrokset, selkeä muotoilu, antiikvaladonta sekä pinnoittamaton paperi muodostavat hengittävän ja ajattoman kokonaisuuden, joka viestii kirjan sanomaa itsensä löytämisestä ja vapauden palosta.”

Minna ja Sanna Pelliccioni

 

Toisena tietokirjana mukaan pääsi Minna Canth-juhlavuoden sankarinaisen kuvauksista Leena Virtasen Munken Lynx eestiläispainatus Minna! (jo toinen Teos-kustantamolta) kuvittajana Sanna Pelliccioni. Aikaisemmin blogissani pähkäilimme lasten kanssa kirjan sanomaa ja kuvia, joista raati ruotii näin kustantajaakin ohjeistaen: ” Hurmaava helposti lähestyttävä lasten tietokirja­ pitää sekä ison että pienen lukijan tiukasti otteessaan.

Puoliranskalainen sidos, kluuttiselkä ja hillitty väritys antavat arvokkuutta, jota railakas kuvankäyttö, leikkisä typografia ja erilaisia tekniikoita yhdistelevä kuvitus rikkovat. Jäämmee innolla odottamaan Suomen supernaisia-sarjan seuraavaa osaa!”

No. onhan meillä tarjolla kokoomateosten sankariesittelyjen lisäksi palkitun historioitsijan Elina Lappalaisen lasten näkökulmasta tehdyt tulkinnat mm. Armi Ratiasta, Tarja Halosesta, Tovesta eli Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset (Tammi 2019). Kun buumi näyttää edelleen pitävän, tiedossa lienee siis lisää mielenkiintoisia esittelyjä.