Huijaria lukiessa sydän hyppää kallelleen

Hyviä uutisia. Kirjavinkkauksessa espoolainen neljännen luokan tyttö totesi että ”pitää olla sellaisia kirjoja, että sydän hyppää syrjään kallelleen.” Alan suomalainen uranuurtaja Marja-Leena Mäkelä päätyi monien nimivaihtoehtojen joukosta suosimaan kirjavinkkausta. Olihan niitä muitakin, kirjakassikulkuria ja omaa ehdokastani kirjahinguttajaa. Kaikkien takana on pyrkimys saada eri-ikäiset lukijat koukkuun, lukuhingun kouriin, sydämet kallelleen.

Alku on ratkaiseva tekijä. Kun tein aikoinaan Laivaryöstöä ja aloitin sen terävästi lauseella ”Laiva ulvahti”, lahjomaton nuori kriitikko totesi: ”Tuo kirja ei tule menestymään.” Lukekaa siis tarkkaan alku, kirjoittakaa haastava alku.

 ”Sotilaan juostessa alas kivikkoista rinnettä hänen päänsä sisällä takoi vain yksi ajatus. Tämä on protokollan vastaista. Tämä on virhetilanne. Hän vilkaisi taakseen, yhä savuaviin raunioihin ja ruumiisiin, jotka pian huurtuisivat hyytävän kylmässä ilmassa.”

Olin Anniina Mikaman fantasiaesikoisesta Taikuri ja taskuvaras sitä mieltä, että se kuuluu sarjaan sydän syrjään kallelleen. Suomen nuorisokirjailijat ry:n Topelius-raati oli samaa mieltä. Asiantunteva porukka siis.

 

Kansi Sami Saramäki

Toinen kirja on useimmiten haastava ja hankala, varsinkin kun edellinen on hymistelty. Huijarin oppipoikaan (WS 2019) tarttuu siis pelonsekaisin odottavin silmin. Protokollan vastainen sotilas herätetään kuitenkin taitavan juonen sommittelun ansiosta historialliseen Krakowaan 1829.

Historialliset puitteet

Erityisesti minua miellytti molempien kirjojen ovela kytkeytyminen toisiinsa - on ihan pakko tarttua uudelleen Taikuriin ja taskuvarkaaseen tarkistaakseen, miten Helsingin historia lomittuu toisen osan Krakowaan. Oikein hyvin ja lukijaa hauskasti hämäten ja edelleen toisen lukukerran väärti. Ja kuten Helsingin tapahtumissa myös Huijarin oppipojassa riittää avauksia monelle suunnalle. Juonipaljastusta tämän enempää tekemättä Huijarista voi kaivaa historian havinaa, alkemian ja Merlinin Viisasten kiven magiaa, robotiikkaa ja keinoälyä ja toki kuten Taikuristakin ystävyyden, vihan ja väkivallan pohdintaa.

Viimeinen osa, Tinasotamiehet, ilmestyy keväällä 2020. Nimestä voi jotain päätellä. Odotusta löytyy sydän sopivasti kallellaan.

Mikaman kirjat ovat hyviä esimerkkejä kaunon ja tiedon yhdistelemisestä. Näin niiden pariksi voisi innostuessaan etsiä myös tietokirjoja. Mutta mitkä tietokirjat yltäisivät samaan lukuhinkuun?

Monia alueita, yksittäisiä luotauksia

Ruotsissa löytyy sarjakuvaa kaikilta aloilta...

Parhaimmillaan urheilijoiden ja musiikintekijöiden elämänkerroista voi löytyä kunnon potkua. Harrasteihin keskittyvät aikakauslehdet sisältävät vetäviä artikkeleita. Jutikkalan kartanon kultainen sormus! Loimaan avaruuskivet! Sarjakuvat loihtivat esiin Helsingin kaivausten kautta aikakausien elämää tai ajattelun kehitystä Logicomixissa.

Mitä varttuneempia lukijoita lähestytään, sitä enemmän sydän alkaa lyödä tiheämmin. Mutta lasten ja varhaisnuorten puolella on vielä reilusti tilaa. Kirjat kyllä levittäytyvät monelle eri tiedon alueelle, mutta kussakin harvalukuisina. No, tietysti luonnontieteet, avaruus, historia ja elämäntapataidot ovat jopa yliedustettuina, mutta missä ovat yhteiskunnalliset, politiikkaan ja demokratiaan johdattelevat luotaukset? Päivä Korkeasaaressa on mainio, hyvin tehty tietokirja, mutta onko Päivästä eduskunnassa ylivoimaista tehdä vastaavaa? Taitaa olla, kun on seurannut viimeaikaisia sattumuksia. Platon halusi jo aikoinaan valtiolle tarinamonopolin. Suomessa se taitaa olla ihan totta näiden keskeneräisten yritystarinoiden vain jatkuessa.

 Kulje ja laula kanssamme

Onkohan niin, että kouluopetukseen tukilukemiseksi soveltuvia tietokirjoja löytyykin helpommin? Toisaalta esimerkiksi Satu Blomeruksen ja kumppaneiden koostamaa Kulje kanssamme (Opetushallitus 2018) soisi luettavan muuallakin. Suomen romanien historiaa lapsille lähes sarjakuvanomaisesti käsittelevä omannäköisensä opus tarjoaa monipuolisen kattauksen myös vanhemmille tiedoksi. On mielenkiintoisia aiheita kielestä, taustoista, perheen ja suvun merkityksestä, ammattien kirjoa vanhoista uusiin: hevoskyydillä, virkkaamisesta pitsiin ja samettiin ja pukeutumiseen. Nykyaika tulee mukaan asumisessa, koulussa ja oppimisessa – ja tietysti kerrataan leikkejä, uskonasioita ja musiikin voimaa. 

Kansi Aiju Salminen

Harvinainen tiedonalue on myös Timo Kalevi Forssin Mitä on punk? (Umpihanki 2018). Kirja on nimensä mukainen sisuskalujaan myöten. Valokuvia, Aiju Salmisen mahtavan rosoisia räjähtäviä kuvituksia, historiaa Ramonesin kautta Amerikkaan, soittimiin, ideologiaan, Maukkaan ja moottorisahaan, ihanan villeihin pienlehtiin. Täällähän sitä politiikkaa löytyy tottelemattomuudesta anarkiaan (kuvituksena muuten Peppi Pitkätossu!). Tämä talo on vallattu, ja kiusaamista vastaan taistellaan kirjan lopussa.

Suomen tietokirjailijat ovat tukeneet kirjantekoa. Saavat mitä ansaitsevatkin, aitoa tavaraa.

Takakansi ilmoittaa, että nyt voidaan tehdä kaikenlaista hauskaa, kun vain hylkää turhat säännöt ja kainostelun. Yy, kaa, koo, nee…