Tarinatietoa selvinpäin

Viikonloppu on ollut täynnä erilaisten kirjallisten yhdistysten syyskokouksia. Torstaina Tiedetoimittajien 5. kansallisessa kongressissa oli ilo päästä puhumaan lasten ja varhaisnuorten tietokirjoista ja tarinallisuudesta. Otsikko oli haastava: Tarinatietoa vai tietotarinaa – onko tarina yliarvostettua lasten tietokirjoissa? Aamupäivän toinen ”tarinoitsija” oli professori Tiina Äikäs Oulusta aiheenaan kuva tutkijasta lasten ja nuorten kirjoissa. Niin, useimmiten tutkijaäidit häipyvät ties minne ja jättävät lapset viettämään enemmän tai vähemmän railakasta elämää. Malliesimerkin, Risto Räppääjän, kohdalla voineekin kysellä tekijöiden ajatusta, millainen on hyvä tutkijaäiti?

Ei, tämä ei ole tietoa!

Tarina nyt joka tapauksessa on kärsinyt jonkinlaisen inflaation. Siihen törmää elämän koko kirjossa ja nurkilla – lähelläni on hyvä kampaamo nimeltä Hiustarinat. Suomi saattaa olla siinä mielessä outo maa, että rakastetuimmat historiamme tulkit tulevat joko Outolasta tai Koiramäeltä. Arvatkaapa, kumpi on tietokirja, Koiramäen Suomen historia vai Tatun ja Patun Suomi (asiatietoja ja Virtasen perheen tilannetta on korjattu viime vuonna)?

Erilaisia soveltamisia ja adaptaatioita on toki kokeiltu kautta lastenkirjan historian. Oli muikeaa havaita, että oikeastaan ensimmäinen alan tietokirja, Antero Wareliuksen Enon opetuksia luonnon asioista (1845) käyttää tähän saakka kulkeutunutta menetelmää hienosti hyväkseen: oppivan lapsen, Jusun, ja tietäväisen aikuisen, enon, yhteispeli kulkee dialogina pitkin kirjaa.

Selvinpäin tietotarinaa

 Suomen tietokirjailijoiden seminaarissa puolestaan puhuttiin tietokirjallisuuden uusimmasta tutkimuksesta ja mm. meneillään olevista väitösaiheista. Sielläkin tarinallisuus on lyönyt itsensä läpi. Suomen kuvalehden 45/18 arvostelussa Outi Hytönen toteaa Teemu Keskisarjan Aleksis Kivi-kirjasta: ”Teräviä tulkintoja tekevä teksti venyy paikoin kaunokirjallisuudeksi. ´Pahoinvointi teki hyvää kirjoittamiselle. Selvinpäin metsässä ja kamarissa ei hän olisi ylettynyt ilon pilviin ja masennuksen kuiluihin´. Keskisarjan tuotanto on hauska ilmentymä tietokirjallisuuden tarinallistumisen trendistä. Mikään aikaisemmista elämänkertateksteistä ei kuvaa Kiveä yhtä sielukkaasti.”

 Jos katsotaan tämän vuoden Finlandia-ehdokkaita, tarina on voimakkaasti läsnä kaikissa lajeissa. Koululuokissa vinkatessani tietoa kaunon rinnalla huomasi jännästii miten kerronnallisuus auttaa kokemaan, ja tästä syntyy aivoihin jäävä jälki, merkitys.

 Lasten ja nuortenkirjallisuuden ehdokkaiden joukossa oleva jonkinlaisella tietokirjan statuksella operoiva Sankaritarinoita tytöille (Into) on selkeästi käänösmalleja toisintava kokoomakavalkaadi – sekä henkilöiden kuvat että tekstit ovat lukuisien kirjoittajien ja kuvittajien käsialaa. Alaotsikkona on kuitenkin ”Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan. Parin sivun – korkeintaan – mittaisia varsin kirjavia esittelyitä lukiessaan huomaa niiden usein nappaavan vain yhden tilanteen elämästä. Perään toki on kirjattu perustiedot. Näin juuri Minna Canthin tapauksessa. Kuvan on tehnyt Penni Osipow ja tekstin Emilia Miettinen, Inton työntekijöitä. Tarinassa Minna istuu Kuopiossa teatterin katsomossa ja seuraa, miten katsojat reagoivat Työmiehen vaimon tapahtumiin.

 Minna ja miehet

Luulisin, että ideana on ollut herättää mielenkiinto tekijään. Minne siis seuraavaksi? Valikoimaa riittää varsinkin aikuisemmille lukijoille Minna Maijalan Herkästä, hellästä, hehkuvaisesta vaikkapa Minna Rytisalon tulkintaan Rouva C. Voisi etsiä selkokielisiä ja ytimekkäistä luonnehdintoja Pertti Rajalalta tai Raili Mikkaselta Suomalaisista suurnaisista (2009) – siinä muuten mielenkiintoisia verrokkikoosteita. Tai tarttua tuoreempaan, Leena Virtasen ilmeisesti sarjan aloittavaan Suomalaisia supernaisia 1 (Teos) eli Minnaan! Sekin lähtee tarinoimaan suoraan tilanteesta herran vuonna 1888. Ollaan Kuopiossa, Kanttilan talossa, jossa aamulla on hereillä vain Minna, kynä viuhuen. Kuka hän oikein on?

 Seuraavaksi Virtanen kirjaa Minnan tärkeimmät pointit maailman muuttamisesta tasa-arvon puolesta taistelemiseen. Vlillä hypätään aikaisempiin vaiheisiin ja palataan Kuopioon ja päivän askareisiin ja niiden myötä Minnan ajatuksiin, merkintöihin, käytännön työhön auttamisineen, kirjoituksineen ja puhumisineen.

Isokokoisen kirjan sivut ovat väliin oudon tyhjät. Sanna Pelliccionin hennohko, tyylitelty kuvitus jättää tilaa, tekee omia tulkintojaan, maalaa Minnan pöydältä lähtevät tekstit monenkirjavaksi taivaaksi. ”Mutta miltä se Minna oikeasti näyttiÅ” tivasit mukana teosta tutkineet varhaisnuoret. Kuva löytyy lopusta, Minnan lausahduksien kuvituksena – tuo vanhahko, jäykästi poseeraava kirjailija… ”Kannessa oli mukavampi”, oli tuomio.

Itse en oikein kuvitukseen saanut heti makua. Mietiskelin miten HS:n kriitikko pohdiskeli Enna AInalan näyttelyn tyttöyskuvien yhteydessä 15.11.2018 taiteilijan aikaisempien kuvien samankaltaisuutta – tyyli vakiintuu vuosiksi eteenpäin. Pelliccionin yhteydessä voi saman tien luetella monta samankaltaisuutta Peukalokirjasta Pörriäisagentteihin jne.

Mutta sitten muistin Ulla Eton eräässä haastattelussani painottamat asiat tietokuvituksesta jotenkin näin: ”Tunnetieto on yhtä merkittävää kuin varsinainen historiallinen tieto. Tietokuvitukseen liittyy kirjailijan valitsemaa ja kirjoittamaa tietoa, kuvittajan lisäämää tietoa ja tietoa, joka syntyy tekijöiden yhteistyössä. Viime kädessä tietokuvitus saa lopullisen sisältönsä lukijassa, siinä mitä tietoa hän kuvituksesta löytää ja mitä hän siihen itse lisää.”

Tältä kantilta ajateltuna ja uudelleen katsottuna Minna! on jännittävä tekijöittensä näköinen tulkinta kohteestaan. Siinä voisikin olla koulussakin mielenkiintoinen tehtävä kuvaamataidossa tiedon ja kuvituksen yhteyksistä. Mutta täytyy lopuksi myöntää, että asiasta innostuneet lukijat nautiskelivat enemmän Kirsti Mäkisen ja Tuula Uusi-Hallilan runsaskuvisesta ja selkeästä elämänkerrasta Minna Canth: taiteilija ja taistelija – vaikka kannessa onkin se ruma kuva. Niin, ja taustatietoa hakiessamme eniten innostusta herätti Ville Rannan toimittama sarjakuvatulkinta Minna & miehet.