Plagiaatti kerrostalossa ja kirjastossa

Etana editions sai näköjään lunta tupaan, kun heidän valituksensa Sanna Mandartin voittoisan teoksen Avain hukassa (S&S)plagioinnista ei tullut mitään. Tekijänoikeusneuvosto totesi ykskantaan, että Etana editionsin puuhanaisten Jenni Erkintalon ja Réka Királyn Talo kulman takana ja Avain hukassa ovat itsenäisiä teoksia.

   Teoksia jo viime vuonna vertaillessa asia taisi olla jo muillekin selvä. Enemmänkin jäi mietityttämään, miksi plagioinnista lähdettiin syyttämään? Toki Sanna Mandart sai ylitsevuotavan runsaasti vuotuista palkintohuumaa, kun Avain hukassa pokkasi ns. Finlandia Juniorin lisäksi myös Rudolf Koivu -palkinnon. Mutta ovathan Etana editionsinkin tekijätkin roikkuneet mukana monissa ehdokaslistassa ja napanneet melkoisesti mukavia apurahoja eri lähteistä.

Lasten kuvien ymmärtäminen

Mutta milloin yhden kustantamon tuotanto alkaa toistaa itseään, toisin sanoen valitut kuvittajat ja aiheet tuntuvat toistavan toisiaan? Etana editions lienee ensimmäistä kertaa ulottanut toimintansa käännöskirjallisuuden puolelle – varsinaisten kuvakirjojen puolella tämä voisi olla kohauttavakin ratkaisu. Nyt Claudia Boldtin ja Eleanor Meredithin Tutki ja tee taidetta (2018) toki kertoo taiteesta, kuten ensimmäinen lause toteaa. Näinkin voi sanoa, joskin hyvällä ohjaajalla voisi olla myös tärkeä roolinsa kirjan tehtävien välittämisessä. Ne on jaoteltu erilaisten tekniikoiden varaan: on maalaamista, veistämistä, kuvittamista, paperin leikkaamista, rakentamista, valokuvaamista ja yhdessä tekemistä. Lapsen kannalta on haastava heti alussa oleva määräys: kuvittele taideteos. Kysymykset ovat aika absurdeja, varsinkin kun vielä pitää miettiä mielessä olevaa taideteosta ja sen tekijää. Miten se on tehty ja miksi?

   Ehkäpä kirjan käyttötilanteessa seiniltä tai läheltä löytyykin jokin taideteos, mutta on aika haasteellista selittää ilmaisu taideteos.  Onneksi seuraavalla sivulla on vastauksiakin, varsin mahtipontisillakin ilmaisuilla. Kun kirjaa lähdetään käyttämään, tehtävät ja ideat alkavat mukavasti selittää alun kysymyksiä. Kielitaso tosin karsii pienemmät lapset heti pois, ja kirja lieneekin tarkoitettu jo selvästi varttuneemmille puuhastelijoille. Toisaalta taas tehtävät ovatkin sitten kovin yksinkertaisia: ”Maalaa vihainen koukero ja iloinen koukero. Maalaa asioista hahmoja. Pelokas nappi vai nälkäinen herne?”  Kirjassa on vaativia ja leikkivämpiä harjoituksia, tuttuja ideoita kuten spagetin kanssa touhuaminen tai taikavoimaviittojen tekeminen – kirjaa onkin kätevintä selailla ja etsiskellä aikaan ja paikkaan soveltuvia ideoita. 

   Kuvittamisen kohdalla taustaa selvittävä tietotekstit. Miksi jotkut kuvat jäävät mieleen esittelee lähinnä erilaisia yllätysratkaisuja kuvituksiin. Mukana on joitakin nimellä mainittuja taiteilijoita, joiden teoksia tutkaillaan, monet erilaisia veistosmaisia luomuksia. Erilaisia ideoita on mukavan paljon ja niiden ohjeistus on selkeä: sivuilta on helppo poimia kokeiltaviksi vaikkapa urheilulliset kivet, robotin tekoa ja vanha kunnon vähän unohduksiin jäänyt sekoitusmalli: tehdään kuutioita, joihin maalataan erilaisia päitä, vartaloita ja jalkoja. Kuutioita muuntelemalla saadaan aikaan vaikkapa tarinoita tämän hirviön tai taikurin elämästä. Kirjassa ahnehditaan kyllä kovin laaja kirjoja taiteen maailmasta – se johtaa toisaalta sitten nopeaan ylimalkaiseen harppomiseen. Mutta ideakorina Tutki ja tee puolustaa kyllä paikkaansa muiden samantyylisten kirjojen rivistössä.

Älkää unohtako vanhempia luotauksia!

Lasten taideoppaiden kirjo on varsin laaja. Taideteoksien ja maalaamisen oppaiden lisäksi hyllystä voisi poimia vaikkapa Ritva Heikkisen mainion monipuolisen kokemusoppaan Nyt minä piirrän (WG 1985), joka todistaa, että lasten kuvataideopetuksessa vanhat konstit ja ideat kiertävät koko ajan samanveroisina vuodesta toiseen. 

    Yhdistelmiä esimerkiksi arkkitehtuuriin on hyvä vetää kuvan katsomisen rinnalla. Pihla Meskasen Iloista rakentelua  (Nemo 2017) alaotsikko ”Spagettitorni & leijuva linna” kuvaavat hyvin mainion oppaan ilmettä. Näissä ohjeissa ja vinkeissä rakennetaan vaikka minkälaisista materiaaleista. Samalla tutustutaan iloisesti ja leikin kautta arkkitehtuurin tiloihin, taloihin ja tunnelmiin, annetaan virikkeitä omiinkin rakenteluihin ja kannustetaan keksimään omia ideoita pienoismallien muodossa rakentelutekniikan toteutusmahdollisuuksiin.

   Heti ensimmäisellä aukeamalla esitellään värikuvin tarvikkeita. Ensimmäinen rakennusprojekti on kuin suoraan animaatioelokuvista eli Leijuva linna! Sitä pohjustetaan perustiedoilla kuumailmapallojen ja lentämisenkin historiasta, käsitellään pallon nousemisen edellytyksiä ja lähdetään töihin: mitä tarvikkeita, kuinka käyttää ilmapalloa, linnan suunnittelu ja rakentaminen sekä paperipallon valmistaminen. Entä miten leijuttaminen onnistuu? Samalla tarkalla ja rauhallisella tavalla voi tutustua ja tehdä vaikkapa iglun, labyrintin, eläintalon tai jopa hirsimökin puhumattakaan riippusillasta.

    Pophahmoille annetaan niillekin osansa: millainen on Pokemonin koti? Niin ja se spagettitorni! Spagetin sijoittelemisten kautta päästään konkreettisesti myös miettimään rakenteiden kestävyyttä, kolmiomuotojen hyödynnettävyyttä ja ristikkojen asettelemista. Lopun sanastossa käydään vielä läpi tärkeät asiat eri piirustustyypeistä mittakaavoihin ja rakennustermeihin. Kirjan houkuttelevien esimerkkien jälkeen voi tulla mielihaluja tehdä jotain oikein luonnossa. Siihenkin on olemassa erinomainen opas eli Meskasen aikaisempi kirja, Pieni majakirja (Tammi 2.p. 2008), missä eri kulttuurien asumuksia puumajoista tiipiihin sovelletaan lasten ja nuorten rakentamiseen.

   Iloista rakentelua-oppaan selkeät ja innostavat valokuvat ovat lasten ja nuorten arkkitehtuuri Arkin oppilaiden rakentamista pienoismalleista ja piirustuksista. Arkkitehtuuri on tosiaan erottamaton osa jokapäiväistä elämäämme kuten Meskanen toteaa. ”Kuten luonto, on rakennettu ympäristökin monimuotoista, ja kun sitä katsoo tarkemmin, löytää aina uusia kiinnostavia asioita.”

     Kesä alkaa. Näistä oppaista on varmasti tukea ja iloa retkillä kouluhuolista vapaana…